Luk 2

2: Detta var den första skattskrivningen, och den hölls, när Kvirinius var landshövding över Syrien.
3: Då färdades alla var och en till sin stad, för att låta skattskriva sig.
4: Så gjorde ock Josef; och eftersom han var av Davids hus och släkt, for han från staden Nasaret i Galileen upp till Davids stad, som heter Betlehem, i Judeen,
5: för att låta skattskriva sig jämte Maria, sin trolovade, som var havande.
6: Medan de voro där, hände sig att tiden var inne, då hon skulle föda.
7: Och hon födde sin förstfödde son och lindade honom och lade honom i en krubba, ty det fanns icke rum för dem i härbärget.
8: I samma nejd voro då några herdar ute på marken och höllo vakt om natten över sin hjord.
9: Då stod en Herrens ängel framför dem, och Herrens härlighet kringstrålade dem; och de blevo mycket förskräckta.
10: Men ängeln sade till dem: "Varen icke förskräckta. Se, jag bådar eder en stor glädje, som skall vederfaras allt folket.
11: Ty i dag har en Frälsare blivit född åt eder i Davids stad, och han är Messias, Herren.
12: Och detta skall för eder vara tecknet: I skolen finna ett nyfött barn, som ligger lindat i en krubba."
13: I detsamma sågs där jämte ängeln en stor hop av den himmelska härskaran, och de lovade Gud och sade:
14: "Ära vare Gud i höjden, och frid på jorden, bland människor till vilka han har behag!"
15: När så änglarna hade farit ifrån herdarna upp i himmelen, sade dessa till varandra: "Låt oss nu gå till Betlehem och se det som där har skett, och som Herren har kungjort för oss."
16: Och de skyndade åstad dit och funno Maria och Josef, och barnet som låg i krubban.
17: Och när de hade sett det, omtalade de vad som hade blivit sagt till dem om detta barn.
18: Och alla som hörde det förundrade sig över vad herdarna berättade för dem.
19: Men Maria gömde och begrundade allt detta i sitt hjärta.
20: Och herdarna vände tillbaka och prisade och lovade Gud för allt vad de hade fått höra och se, alldeles såsom det blivit dem sagt.
21: När sedan åtta dagar hade gått till ända och han skulle omskäras, gavs honom namnet Jesus, det namn som hade blivit nämnt av ängeln, förrän han blev avlad i sin moders liv.
22: Och när deras reningsdagar hade gått till ända, de som voro föreskrivna i Moses' lag, förde de honom upp till Jerusalem för att bära honom fram inför Herren,
23: enligt den föreskriften i Herrens lag, att "allt mankön som öppnar moderlivet skall räknas såsom helgat åt Herren",
24: så ock för att offra "ett par duvor eller två unga turturduvor", såsom stadgat var i Herrens lag.
25: I Jerusalem levde då en man, vid namn Simeon, en rättfärdig och from man, som väntade på Israels tröst; och helig ande var över honom.
26: Och av den helige Ande hade han fått den uppenbarelsen att han icke skulle se döden, förrän han hade fått se Herrens Smorde.
27: Han kom nu genom Andens tillskyndelse till helgedomen. Och när föräldrarna buro in barnet Jesus, för att så göra med honom som sed var efter lagen,
28: då tog också han honom i sin famn och lovade Gud och sade:
29: "Herre, nu låter du din tjänare fara hädan i frid, efter ditt ord,
30: ty mina ögon hava sett din frälsning,
31: vilken du har berett till att skådas av alla folk:
32: ett ljus som skall uppenbaras för hedningarna, och en härlighet som skall givas åt ditt folk Israel."
33: Och hans fader och moder förundrade sig över det som sades om honom.
34: Och Simeon välsignade dem och sade till Maria, hans moder: "Se, denne är satt till fall eller upprättelse för många i Israel, och till ett tecken som skall bliva motsagt.
35: Ja, också genom din själ skall ett svärd gå. Så skola många hjärtans tankar bliva uppenbara."
36: Där fanns ock en profetissa, Hanna, Fanuels dotter, av Asers stam. Hon var kommen till hög ålder; i sju år hade hon levat med sin man, från den tid då hon var jungfru,
37: och hon var nu änka, åttiofyra år gammal. Och hon lämnade aldrig helgedomen, utan tjänade där Gud med fastor och böner, natt och dag.
38: Hon kom också i samma stund tillstädes och prisade Gud och talade om honom till alla dem som väntade på förlossning för Jerusalem.
39: Och när de hade fullgjort allt som var stadgat i Herrens lag, vände de tillbaka till sin stad, Nasaret i Galileen.
40: Men barnet växte upp och blev allt starkare och uppfylldes av vishet; och Guds nåd var över honom.
41: Nu plägade hans föräldrar årligen vid påskhögtiden begiva sig till Jerusalem.
42: När han var tolv år gammal, gingo de också dit upp, såsom sed var vid högtiden.
43: Men när de hade varit med om alla högtidsdagarna och vände hem igen, stannade gossen Jesus kvar i Jerusalem, utan att hans föräldrar lade märke därtill.
44: De menade att han var med i ressällskapet och vandrade så en dagsled och sökte efter honom bland fränder och vänner.
45: När de då icke funno honom, vände de tillbaka till Jerusalem och sökte efter honom.
46: Och efter tre dagar funno de honom i helgedomen, där han satt mitt ibland lärarna och hörde på dem och frågade dem;
47: och alla som hörde honom blevo uppfyllda av häpnad över hans förstånd och hans svar.
48: När de nu fingo se honom där, förundrade de sig högeligen; och hans moder sade till honom: "Min son, varför gjorde du oss detta? Se, din fader och jag hava sökt efter dig med stor oro."
49: Då sade han till dem: "Varför behövden I söka efter mig? Vissten I då icke att jag bör vara där min Fader bor?"
50: Men de förstodo icke det som han talade till dem.
51: Så följde han med dem och kom ned till Nasaret; och han var dem underdånig. Och hans moder gömde allt detta i sitt hjärta.
52: Och Jesus växte till i ålder och vishet och nåd inför Gud och människor.

 

2: (And this taxing was first made when Cyrenius was governor of Syria.)
3: And all went to be taxed, every one into his own city.
4: And Joseph also went up from Galilee, out of the city of Nazareth, into Judaea, unto the city of David, which is called Bethlehem; (because he was of the house and lineage of David:)
5: To be taxed with Mary his espoused wife, being great with child.
6: And so it was, that, while they were there, the days were accomplished that she should be delivered.
7: And she brought forth her firstborn son, and wrapped him in swaddling clothes, and laid him in a manger; because there was no room for them in the inn.
8: And there were in the same country shepherds abiding in the field, keeping watch over their flock by night.
9: And, lo, the angel of the Lord came upon them, and the glory of the Lord shone round about them: and they were sore afraid.
10: And the angel said unto them, Fear not: for, behold, I bring you good tidings of great joy, which shall be to all people.
11: For unto you is born this day in the city of David a Saviour, which is Christ the Lord.
12: And this shall be a sign unto you; Ye shall find the babe wrapped in swaddling clothes, lying in a manger.
13: And suddenly there was with the angel a multitude of the heavenly host praising God, and saying,
14: Glory to God in the highest, and on earth peace, good will toward men.
15: And it came to pass, as the angels were gone away from them into heaven, the shepherds said one to another, Let us now go even unto Bethlehem, and see this thing which is come to pass, which the Lord hath made known unto us.
16: And they came with haste, and found Mary, and Joseph, and the babe lying in a manger.
17: And when they had seen it, they made known abroad the saying which was told them concerning this child.
18: And all they that heard it wondered at those things which were told them by the shepherds.
19: But Mary kept all these things, and pondered them in her heart.
20: And the shepherds returned, glorifying and praising God for all the things that they had heard and seen, as it was told unto them.
21: And when eight days were accomplished for the circumcising of the child, his name was called JESUS, which was so named of the angel before he was conceived in the womb.
22: And when the days of her purification according to the law of Moses were accomplished, they brought him to Jerusalem, to present him to the Lord;
23: (As it is written in the law of the Lord, Every male that openeth the womb shall be called holy to the Lord;)
24: And to offer a sacrifice according to that which is said in the law of the Lord, A pair of turtledoves, or two young pigeons.
25: And, behold, there was a man in Jerusalem, whose name was Simeon; and the same man was just and devout, waiting for the consolation of Israel: and the Holy Ghost was upon him.
26: And it was revealed unto him by the Holy Ghost, that he should not see death, before he had seen the Lord's Christ.
27: And he came by the Spirit into the temple: and when the parents brought in the child Jesus, to do for him after the custom of the law,
28: Then took he him up in his arms, and blessed God, and said,
29: Lord, now lettest thou thy servant depart in peace, according to thy word:
30: For mine eyes have seen thy salvation,
31: Which thou hast prepared before the face of all people;
32: A light to lighten the Gentiles, and the glory of thy people Israel.
33: And Joseph and his mother marvelled at those things which were spoken of him.
34: And Simeon blessed them, and said unto Mary his mother, Behold, this child is set for the fall and rising again of many in Israel; and for a sign which shall be spoken against;
35: (Yea, a sword shall pierce through thy own soul also,) that the thoughts of many hearts may be revealed.
36: And there was one Anna, a prophetess, the daughter of Phanuel, of the tribe of Aser: she was of a great age, and had lived with an husband seven years from her virginity;
37: And she was a widow of about fourscore and four years, which departed not from the temple, but served God with fastings and prayers night and day.
38: And she coming in that instant gave thanks likewise unto the Lord, and spake of him to all them that looked for redemption in Jerusalem.
39: And when they had performed all things according to the law of the Lord, they returned into Galilee, to their own city Nazareth.
40: And the child grew, and waxed strong in spirit, filled with wisdom: and the grace of God was upon him.
41: Now his parents went to Jerusalem every year at the feast of the passover.
42: And when he was twelve years old, they went up to Jerusalem after the custom of the feast.
43: And when they had fulfilled the days, as they returned, the child Jesus tarried behind in Jerusalem; and Joseph and his mother knew not of it.
44: But they, supposing him to have been in the company, went a day's journey; and they sought him among their kinsfolk and acquaintance.
45: And when they found him not, they turned back again to Jerusalem, seeking him.
46: And it came to pass, that after three days they found him in the temple, sitting in the midst of the doctors, both hearing them, and asking them questions.
47: And all that heard him were astonished at his understanding and answers.
48: And when they saw him, they were amazed: and his mother said unto him, Son, why hast thou thus dealt with us? behold, thy father and I have sought thee sorrowing.
49: And he said unto them, How is it that ye sought me? wist ye not that I must be about my Father's business?
50: And they understood not the saying which he spake unto them.
51: And he went down with them, and came to Nazareth, and was subject unto them: but his mother kept all these sayings in her heart.
52: And Jesus increased in wisdom and stature, and in favour with God and man.

 

2: Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana.
3: Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.
4: Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua,
5: verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.
6: Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli.
7: Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.
8: Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa.
9: Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti.
10: Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:
11: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.
12: Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."
13: Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
14: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"
15: Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti".
16: Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.
17: Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta.
18: Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat.
19: Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.
20: Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.
21: Kun sitten kahdeksan päivää oli kulunut ja lapsi oli ympärileikattava, annettiin hänelle nimi Jeesus, jonka enkeli oli hänelle antanut, ennenkuin hän sikisi äitinsä kohdussa.
22: Ja kun heidän puhdistuspäivänsä, Mooseksen lain mukaan, olivat täyttyneet, veivät he hänet ylös Jerusalemiin asettaaksensa hänet Herran eteen
23: - niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa: "Jokainen miehenpuoli, joka avaa äidinkohdun, luettakoon Herralle pyhitetyksi" -
24: ja uhrataksensa, niinkuin Herran laissa on säädetty, parin metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikaa.
25: Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä.
26: Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun.
27: Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle, niinkuin tapa oli lain mukaan,
28: otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi:
29: "Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan;
30: sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi,
31: jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä,
32: valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille".
33: Ja hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä, mitä hänestä sanottiin.
34: Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidilleen: "Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan
35: - ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä - että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi".
36: Ja oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta,
37: ja oli nyt leski, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää.
38: Ja juuri sillä hetkellä hän tuli siihen, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.
39: Ja täytettyään kaiken, mikä Herran lain mukaan oli tehtävä, he palasivat Galileaan, kaupunkiinsa Nasaretiin.
40: Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen päällänsä.
41: Ja hänen vanhempansa matkustivat joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille.
42: Hänen ollessaan kaksitoistavuotias he niinikään vaelsivat ylös sinne juhlan tavan mukaan.
43: Ja kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin, jäi poikanen Jeesus Jerusalemiin, eivätkä hänen vanhempansa sitä huomanneet.
44: He luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivänmatkan ja etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta;
45: mutta kun eivät löytäneet, palasivat he Jerusalemiin etsien häntä.
46: Ja kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet pyhäköstä, jossa hän istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä.
47: Ja kaikki, jotka häntä kuulivat, ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa.
48: Ja hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: "Poikani, miksi meille näin teit? Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua."
49: Niin hän sanoi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?"
50: Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille puhui.
51: Ja hän lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Ja hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä.
52: Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.