|
1917
1: Vid den tiden begav sig Juda åstad bort ifrån sina bröder och slöt sig till en man i Adullam, som hette Hira.
2: Där fick Juda se dottern till en kananeisk man som hette Sua, och han tog henne till sig och gick in till henne.
3: Och hon blev havande och födde en son, och han fick namnet Er.
4: Åter blev hon havande och födde en son och gav honom namnet Onan.
5: Och hon födde ännu en son, och åt denne gav hon namnet Sela; och när han föddes, var Juda i Kesib.
6: Och Juda tog åt Er, sin förstfödde, en hustru som hette Tamar.
7: Men Er, Judas förstfödde, misshagade HERREN; därför dödade HERREN honom.
8: Då sade Juda till Onan: "Gå in till din broders hustru, äkta henne i din broders ställe och skaffa avkomma åt din broder."
9: Men eftersom Onan visste att avkomman icke skulle bliva hans egen, lät han, när han gick in till sin broders hustru, det spillas på jorden, för att icke giva avkomma åt sin broder.
10: Men det misshagade HERREN att han gjorde så; därför dödade han också honom.
11: Då sade Juda till sin sonhustru Tamar: "Stanna såsom änka i din faders hus, till dess min son Sela bliver fullvuxen." Han fruktade nämligen att annars också denne skulle dö, likasom hans bröder. Så gick Tamar bort och stannade i sin faders hus.
12: En lång tid därefter dog Suas dotter, Judas hustru. Och efter sorgetidens slut gick Juda med sin vän adullamiten Hira upp till Timna, för att se efter dem som klippte hans får.
13: När man nu berättade för Tamar att hennes svärfader gick upp till Timna för att klippa sina får,
14: lade hon av sig sina änkekläder och betäckte sig med en slöja och höljde in sig och satte sig vid porten till Enaim på vägen till Timna. Ty hon såg, att fastän Sela var fullvuxen, blev hon likväl icke given åt honom till hustru.
15: Då nu Juda fick se henne, trodde han att hon var en sköka; hon hade ju nämligen sitt ansikte betäckt.
16: Och han vek av till henne, där hon satt vid vägen, och sade: "Kom, låt mig gå in till dig." Ty han visste icke att det var hans sonhustru. Hon svarade: "Vad vill du giva mig för att få gå in till mig?"
17: Han sade: "Jag vill sända dig en killing ur min hjord." Hon svarade: "Ja, om du giver mig pant, till dess du sänder den."
18: Han sade: "Vad skall jag då giva dig i pant?" Hon svarade: "Din signetring, din snodd och staven som du har i din hand." Då gav han henne detta och gick in till henne, och hon blev havande genom honom.
19: Och hon stod upp och gick därifrån och lade av sin slöja och klädde sig åter i sina änkekläder.
20: Och Juda sände killingen med sin vän adullamiten, för att få igen panten av kvinnan; men denne fann henne icke.
21: Och han frågade folket där på orten och sade: "Var är tempeltärnan, hon som satt i Enaim vid vägen?" De svarade: "Här har ingen tempeltärna varit."
22: Och han kom tillbaka till Juda och sade: "Jag har icke funnit henne; därtill säger folket på orten att ingen tempeltärna har varit där."
23: Då sade Juda: "Må hon då behålla det, så att vi icke draga smälek över oss. Jag har nu sänt killingen, men du har icke funnit henne."
24: Vid pass tre månader därefter blev så berättat för Juda: "Din sonhustru Tamar har bedrivit otukt, och i otukt har hon blivit havande." Juda sade: "Fören ut henne till att brännas."
25: Men när hon fördes ut, sände hon bud till sin svärfader och lät säga: "Genom en man som är ägare till detta har jag blivit havande." Och hon lät säga: "Se efter, vem denna signetring, dessa snodder och denna stav tillhöra."
26: Och Juda kände igen dem och sade: "Hon är i sin rätt mot mig, eftersom jag icke har givit henne åt min son Sela." Men han kom icke mer vid henne.
27: När hon nu skulle föda, se, då funnos tvillingar i hennes liv.
28: Och i födslostunden stack den ene fram en hand; då tog hjälpkvinnan en röd tråd och band den om hans hand och sade: "Denne kom först fram."
29: Men när han därefter åter drog sin hand tillbaka, se, då kom hans broder fram; och hon sade: "Varför har du trängt dig fram?" Och han fick namnet Peres.
30: Därefter kom hans broder fram, han som hade den röda tråden om sin hand, och han fick namnet Sera.
|
KJV
1: And it came to pass at that time, that Judah went down from his brethren, and turned in to a certain Adullamite, whose name was Hirah.
2: And Judah saw there a daughter of a certain Canaanite, whose name was Shuah; and he took her, and went in unto her.
3: And she conceived, and bare a son; and he called his name Er.
4: And she conceived again, and bare a son; and she called his name Onan.
5: And she yet again conceived, and bare a son; and called his name Shelah: and he was at Chezib, when she bare him.
6: And Judah took a wife for Er his firstborn, whose name was Tamar.
7: And Er, Judah's firstborn, was wicked in the sight of the LORD; and the LORD slew him.
8: And Judah said unto Onan, Go in unto thy brother's wife, and marry her, and raise up seed to thy brother.
9: And Onan knew that the seed should not be his; and it came to pass, when he went in unto his brother's wife, that he spilled it on the ground, lest that he should give seed to his brother.
10: And the thing which he did displeased the LORD: wherefore he slew him also.
11: Then said Judah to Tamar his daughter in law, Remain a widow at thy father's house, till Shelah my son be grown: for he said, Lest peradventure he die also, as his brethren did. And Tamar went and dwelt in her father's house.
12: And in process of time the daughter of Shuah Judah's wife died; and Judah was comforted, and went up unto his sheepshearers to Timnath, he and his friend Hirah the Adullamite.
13: And it was told Tamar, saying, Behold thy father in law goeth up to Timnath to shear his sheep.
14: And she put her widow's garments off from her, and covered her with a vail, and wrapped herself, and sat in an open place, which is by the way to Timnath; for she saw that Shelah was grown, and she was not given unto him to wife.
15: When Judah saw her, he thought her to be an harlot; because she had covered her face.
16: And he turned unto her by the way, and said, Go to, I pray thee, let me come in unto thee; (for he knew not that she was his daughter in law.) And she said, What wilt thou give me, that thou mayest come in unto me?
17: And he said, I will send thee a kid from the flock. And she said, Wilt thou give me a pledge, till thou send it?
18: And he said, What pledge shall I give thee? And she said, Thy signet, and thy bracelets, and thy staff that is in thine hand. And he gave it her, and came in unto her, and she conceived by him.
19: And she arose, and went away, and laid by her vail from her, and put on the garments of her widowhood.
20: And Judah sent the kid by the hand of his friend the Adullamite, to receive his pledge from the woman's hand: but he found her not.
21: Then he asked the men of that place, saying, Where is the harlot, that was openly by the way side? And they said, There was no harlot in this place.
22: And he returned to Judah, and said, I cannot find her; and also the men of the place said, that there was no harlot in this place.
23: And Judah said, Let her take it to her, lest we be shamed: behold, I sent this kid, and thou hast not found her.
24: And it came to pass about three months after, that it was told Judah, saying, Tamar thy daughter in law hath played the harlot; and also, behold, she is with child by whoredom. And Judah said, Bring her forth, and let her be burnt.
25: When she was brought forth, she sent to her father in law, saying, By the man, whose these are, am I with child: and she said, Discern, I pray thee, whose are these, the signet, and bracelets, and staff.
26: And Judah acknowledged them, and said, She hath been more righteous than I; because that I gave her not to Shelah my son. And he knew her again no more.
27: And it came to pass in the time of her travail, that, behold, twins were in her womb.
28: And it came to pass, when she travailed, that the one put out his hand: and the midwife took and bound upon his hand a scarlet thread, saying, This came out first.
29: And it came to pass, as he drew back his hand, that, behold, his brother came out: and she said, How hast thou broken forth? this breach be upon thee: therefore his name was called Pharez.
30: And afterward came out his brother, that had the scarlet thread upon his hand: and his name was called Zarah.
|
PR33.38
1: Siihen aikaan Juuda lähti pois veljiensä luota ja asettui erään Adullamissa asuvan miehen luo, jonka nimi oli Hiira.
2: Siellä Juuda näki Suua nimisen kanaanilaisen miehen tyttären, ja hän otti tämän luokseen ja yhtyi häneen.
3: Ja hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan; ja hän antoi hänelle nimen Eer.
4: Ja taas hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Oonan.
5: Ja hän synnytti vieläkin pojan ja antoi hänelle nimen Seela; ja synnyttäessään hänet hän oli Kesibissä.
6: Ja Juuda otti Eerille, esikoisellensa, vaimon, jonka nimi oli Taamar.
7: Mutta Eer, Juudan esikoinen, ei ollut Herralle otollinen; sentähden Herra antoi hänen kuolla.
8: Niin Juuda sanoi Oonanille: "Yhdy veljesi leskeen ja ota hänet avioksesi ja herätä siemen veljellesi".
9: Mutta kun Oonan tiesi, ettei jälkeläinen olisi oleva hänen, niin hän antoi, aina kun yhtyi veljensä vaimoon, siemenensä mennä maahan, ettei hankkisi jälkeläistä veljelleen.
10: Mutta se, minkä hän teki, oli paha Herran silmissä; sentähden hän antoi hänenkin kuolla.
11: Silloin Juuda sanoi miniällensä Taamarille: "Asu leskenä isäsi talossa, kunnes poikani Seela joutuu täysikasvuiseksi". Hän näet ajatteli: "Kun ei vain tämäkin kuolisi niinkuin hänen veljensä". Niin Taamar meni pois ja jäi asumaan isänsä kotiin.
12: Pitkän aikaa sen jälkeen Suuan tytär, Juudan vaimo, kuoli. Suruajan mentyä Juuda lähti ystävänsä adullamilaisen Hiiran kanssa Timnaan lammastensa keritsiäisiin.
13: Niin tuotiin Taamarille tämä sanoma: "Katso, appesi menee Timnaan keritsemään lampaitaan".
14: Silloin hän riisui pois leskenvaatteensa ja verhoutui huntuun peittäytyen siihen ja istui Eenaimin portille, Timnaan vievän tien varteen. Sillä hän oli nähnyt, että vaikka Seela oli täysikasvuinen, ei häntä annettu hänelle vaimoksi.
15: Kun nyt Juuda näki hänet, luuli hän häntä portoksi; sillä hän oli peittänyt kasvonsa.
16: Ja hän poikkesi hänen luokseen tiepuoleen ja sanoi: "Anna minun yhtyä sinuun". Hän näet ei tiennyt, että nainen oli hänen miniänsä. Tämä vastasi: "Mitä annat minulle saadaksesi yhtyä minuun?"
17: Hän sanoi: "Lähetän sinulle vohlan laumastani". Nainen vastasi: "Annatko minulle pantin, kunnes sen lähetät?"
18: Hän sanoi: "Mitä on minun annettava sinulle pantiksi?" Hän vastasi: "Sinettisi, nauhasi ja sauvasi, joka on kädessäsi". Niin hän antoi ne hänelle ja yhtyi häneen, ja hän tuli hänestä raskaaksi.
19: Ja hän nousi ja meni sieltä ja pani pois huntunsa ja pukeutui leskenvaatteisiinsa.
20: Mutta Juuda lähetti adullamilaisen ystävänsä viemään vohlaa, saadaksensa takaisin pantin naiselta; mutta hän ei löytänyt häntä.
21: Ja hän kyseli sen paikkakunnan miehiltä ja sanoi: "Missä on se pyhäkköportto, joka istui Eenaimissa tien varressa?" He vastasivat: "Ei täällä ole ollut mitään pyhäkköporttoa".
22: Ja hän palasi Juudan luo ja sanoi: "En löytänyt häntä; ja myös sen paikkakunnan miehet sanoivat, ettei siellä ole ollutkaan mitään pyhäkköporttoa".
23: Silloin Juuda sanoi: "Pitäköön sen sitten, ettemme joutuisi häpeään. Katso, minä olen lähettänyt tämän vohlan, mutta sinä et ole löytänyt häntä."
24: Noin kolmen kuukauden kuluttua ilmoitettiin Juudalle: "Sinun miniäsi Taamar on harjoittanut haureutta, ja haureudesta hän on myös tullut raskaaksi". Juuda sanoi: "Viekää hänet poltettavaksi".
25: Mutta kun häntä vietiin, lähetti hän sanan apelleen sanoen: "Minä olen raskaana siitä miehestä, jonka nämä ovat". Ja hän käski sanoa: "Tarkasta, kenen tämä sinetti, nämä nauhat ja tämä sauva ovat".
26: Ja Juuda tunsi ne ja sanoi: "Hän on oikeassa minua vastaan, koska minä en antanut häntä pojalleni Seelalle". Ei hän kuitenkaan enää yhtynyt häneen.
27: Kun hänen synnyttämisensä aika tuli, katso, hänen kohdussaan oli kaksoiset.
28: Ja hänen synnyttäessään pisti toinen kätensä ulos; kätilövaimo otti punaista lankaa ja sitoi sen hänen käteensä ja sanoi: "Tämä tuli ensiksi ulos".
29: Mutta kun hän sitten taas veti kätensä takaisin, katso, silloin tuli hänen veljensä ulos; ja kätilövaimo sanoi: "Minkä repeämän oletkaan reväissyt itsellesi!" Ja hän sai nimen Peres.
30: Sitten tuli hänen veljensä, jonka kädessä oli punainen lanka; ja hän sai nimen Serah.
|
