|
1917
1: Och han framställde för dem en liknelse, för att lära dem att de alltid borde bedja, utan att förtröttas.
2: Han sade: "I en stad fanns en domare som icke fruktade Gud och ej heller hade försyn för någon människa.
3: I samma stad fanns ock en änka som åter och åter kom till honom och sade: 'Skaffa mig rätt av min motpart.'
4: Till en tid ville han icke. Men omsider sade han vid sig själv: 'Det må nu vara, att jag icke fruktar Gud och ej heller har försyn för någon människa;
5: likväl, eftersom denna änka är mig så besvärlig, vill jag ändå skaffa henne rätt, för att hon icke med sina ideliga besök skall alldeles pina ut mig.'"
6: Och Herren tillade: "Hören vad den orättfärdige domaren här säger.
7: Skulle då Gud icke skaffa rätt åt sina utvalda, som ropa till honom dag och natt, och skulle han icke hava tålamod med dem?
8: Jag säger eder: Han skall snart skaffa dem rätt. Men skall väl Människosonen, när han kommer, finna tro här på jorden?"
9: Ytterligare framställde han denna liknelse för somliga som förtröstade på sig själva och menade sig vara rättfärdiga, under det att de föraktade andra:
10: "Två män gingo upp i helgedomen för att bedja; den ene var en farisé och den andre en publikan.
11: Fariséen trädde fram och bad så för sig själv: 'Jag tackar dig, Gud, för att jag icke är såsom andra människor, rövare, orättrådiga, äktenskapsbrytare, ej heller såsom denne publikan.
12: Jag fastar två gånger i veckan; jag giver tionde av allt vad jag förvärvar.'
13: Men publikanen stod långt borta och ville icke ens lyfta sina ögon upp mot himmelen, utan slog sig för sitt bröst och sade: 'Gud, misskunda dig över mig syndare.' -
14: Jag säger eder: Denne gick hem igen rättfärdig mer an den andre. Ty var och en som upphöjer sig, han skall bliva förödmjukad, men den som ödmjukar sig, han skall bliva upphöjd."
15: Man bar fram till honom också späda barn, för att han skulle röra vid dem; men när hans lärjungar sågo detta, visade de bort dem.
16: Då kallade Jesus barnen till sig, i det han sade: "Låten barnen komma till mig, och förmenen dem det icke; ty Guds rike hör sådana till.
17: Sannerligen säger jag eder: Den som icke tager emot Guds rike såsom ett barn, han kommer aldrig ditin."
18: Och en överhetsperson frågade honom och sade: "Gode Mästare, vad skall jag göra för att få evigt liv till arvedel?"
19: Jesus sade till honom: "Varför kallar du mig god? Ingen är god utom Gud allena.
20: Buden känner du: 'Du skall icke begå äktenskapsbrott', 'Du skall icke dräpa', 'Du skall icke stjäla', 'Du skall icke bära falskt vittnesbörd', 'Hedra din fader och din moder.'"
21: Då svarade han: "Allt detta har jag hållit från min ungdom."
22: När Jesus hörde detta, sade han till honom: "Ett återstår dig ännu: sälj allt vad du äger och dela ut åt de fattiga; då skall du få en skatt i himmelen. Och kom sedan och följ mig."
23: Men när han hörde detta, blev han djupt bedrövad, ty han var mycket rik.
24: Då nu Jesus såg huru det var med honom, sade han: "Huru svårt är det icke för dem som hava penningar att komma in i Guds rike!
25: Ja, det är lättare för en kamel att komma in genom ett nålsöga, än för den som är rik att komma in i Guds rike."
26: Då sade de som hörde detta: "Vem kan då bliva frälst?"
27: Men han svarade: "Vad som är omöjligt för människor, det är möjligt för Gud."
28: Då sade Petrus: "Se, vi hava övergivit allt som var vårt och hava följt dig."
29: Han svarade dem: "Sannerligen säger jag eder: Ingen som för Guds rikes skull har övergivit hus, eller hustru, eller bröder, eller föräldrar eller barn,
30: ingen sådan finnes, som icke skall mångfaldigt igen redan här i tiden, och i den tillkommande tidsåldern evigt liv."
31: Och han tog till sig de tolv och sade till dem: "Se, vi gå nu upp till Jerusalem, och allt skall fullbordas, som genom profeterna är skrivet om Människosonen.
32: Ty han skall bliva överlämnad åt hedningarna och bliva begabbad och skymfad och bespottad,
33: och de skola gissla honom och döda honom; men på tredje dagen skall han uppstå igen."
34: Och de förstodo intet härav; ja, detta som han talade var dem så fördolt, att de icke fattade vad som sades.
35: Då han nu nalkades Jeriko, hände sig att en blind man satt vid vägen och tiggde.
36: När denne hörde en hop människor gå där fram, frågade han vad det var.
37: Och man omtalade för honom att det var Jesus från Nasaret som kom på vägen.
38: Då ropade han och sade: "Jesus, Davids son, förbarma dig över mig."
39: Och de som gingo framför tillsade honom strängeligen att han skulle tiga; men han ropade ännu mycket mer: "Davids son, förbarma dig över mig."
40: Då stannade Jesus och bjöd att mannen skulle ledas fram till honom. Och när han hade kommit fram, frågade han honom:
41: "Vad vill du att jag skall göra dig?" Han svarade: "Herre, låt mig få min syn."
42: Jesus sade till honom: "Hav din syn; din tro har hjälpt dig."
43: Och strax fick han sin syn och följde honom och prisade Gud. Och allt folket som såg detta lovade Gud.
|
KJV
1: And he spake a parable unto them to this end, that men ought always to pray, and not to faint;
2: Saying, There was in a city a judge, which feared not God, neither regarded man:
3: And there was a widow in that city; and she came unto him, saying, Avenge me of mine adversary.
4: And he would not for a while: but afterward he said within himself, Though I fear not God, nor regard man;
5: Yet because this widow troubleth me, I will avenge her, lest by her continual coming she weary me.
6: And the Lord said, Hear what the unjust judge saith.
7: And shall not God avenge his own elect, which cry day and night unto him, though he bear long with them?
8: I tell you that he will avenge them speedily. Nevertheless when the Son of man cometh, shall he find faith on the earth?
9: And he spake this parable unto certain which trusted in themselves that they were righteous, and despised others:
10: Two men went up into the temple to pray; the one a Pharisee, and the other a publican.
11: The Pharisee stood and prayed thus with himself, God, I thank thee, that I am not as other men are, extortioners, unjust, adulterers, or even as this publican.
12: I fast twice in the week, I give tithes of all that I possess.
13: And the publican, standing afar off, would not lift up so much as his eyes unto heaven, but smote upon his breast, saying, God be merciful to me a sinner.
14: I tell you, this man went down to his house justified rather than the other: for every one that exalteth himself shall be abased; and he that humbleth himself shall be exalted.
15: And they brought unto him also infants, that he would touch them: but when his disciples saw it, they rebuked them.
16: But Jesus called them unto him, and said, Suffer little children to come unto me, and forbid them not: for of such is the kingdom of God.
17: Verily I say unto you, Whosoever shall not receive the kingdom of God as a little child shall in no wise enter therein.
18: And a certain ruler asked him, saying, Good Master, what shall I do to inherit eternal life?
19: And Jesus said unto him, Why callest thou me good? none is good, save one, that is, God.
20: Thou knowest the commandments, Do not commit adultery, Do not kill, Do not steal, Do not bear false witness, Honour thy father and thy mother.
21: And he said, All these have I kept from my youth up.
22: Now when Jesus heard these things, he said unto him, Yet lackest thou one thing: sell all that thou hast, and distribute unto the poor, and thou shalt have treasure in heaven: and come, follow me.
23: And when he heard this, he was very sorrowful: for he was very rich.
24: And when Jesus saw that he was very sorrowful, he said, How hardly shall they that have riches enter into the kingdom of God!
25: For it is easier for a camel to go through a needle's eye, than for a rich man to enter into the kingdom of God.
26: And they that heard it said, Who then can be saved?
27: And he said, The things which are impossible with men are possible with God.
28: Then Peter said, Lo, we have left all, and followed thee.
29: And he said unto them, Verily I say unto you, There is no man that hath left house, or parents, or brethren, or wife, or children, for the kingdom of God's sake,
30: Who shall not receive manifold more in this present time, and in the world to come life everlasting.
31: Then he took unto him the twelve, and said unto them, Behold, we go up to Jerusalem, and all things that are written by the prophets concerning the Son of man shall be accomplished.
32: For he shall be delivered unto the Gentiles, and shall be mocked, and spitefully entreated, and spitted on:
33: And they shall scourge him, and put him to death: and the third day he shall rise again.
34: And they understood none of these things: and this saying was hid from them, neither knew they the things which were spoken.
35: And it came to pass, that as he was come nigh unto Jericho, a certain blind man sat by the way side begging:
36: And hearing the multitude pass by, he asked what it meant.
37: And they told him, that Jesus of Nazareth passeth by.
38: And he cried, saying, Jesus, thou Son of David, have mercy on me.
39: And they which went before rebuked him, that he should hold his peace: but he cried so much the more, Thou Son of David, have mercy on me.
40: And Jesus stood, and commanded him to be brought unto him: and when he was come near, he asked him,
41: Saying, What wilt thou that I shall do unto thee? And he said, Lord, that I may receive my sight.
42: And Jesus said unto him, Receive thy sight: thy faith hath saved thee.
43: And immediately he received his sight, and followed him, glorifying God: and all the people, when they saw it, gave praise unto God.
|
PR33.38
1: Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.
2: Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.
3: Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'.
4: Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,
5: niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'."
6: Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!
7: Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?
8: Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"
9: Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
10: "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11: Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12: Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
13: Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
14: Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
15: Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia.
16: Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
17: Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
18: Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"
19: Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.
20: Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'."
21: Mutta hän sanoi: "Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti".
22: Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".
23: Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas.
24: Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, sanoi hän: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!
25: Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
26: Niin ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?"
27: Mutta hän sanoi: "Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista".
28: Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet siitä, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua".
29: Niin hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista,
30: ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää".
31: Ja hän otti tykönsä ne kaksitoista ja sanoi heille: "Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta.
32: Sillä hänet annetaan pakanain käsiin, ja häntä pilkataan ja häväistään ja syljetään;
33: ja ruoskittuaan he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös."
34: Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään, ja tämä puhe oli heiltä niin salattu, etteivät he käsittäneet, mitä sanottiin.
35: Ja hänen lähestyessään Jerikoa eräs sokea istui tien vieressä kerjäten.
36: Ja kuullessaan, että siitä kulki kansaa ohi, hän kyseli, mitä se oli.
37: He ilmoittivat hänelle Jeesuksen, Nasaretilaisen, menevän ohitse.
38: Niin hän huusi sanoen: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!"
39: Ja edelläkulkijat nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan; mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua!"
40: Silloin Jeesus seisahtui ja käski taluttaa hänet tykönsä. Ja hänen tultuaan lähelle Jeesus kysyi häneltä:
41: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Hän sanoi: "Herra, että saisin näköni jälleen".
42: Niin Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut".
43: Ja heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa. Ja sen nähdessään kaikki kansa kiitti Jumalaa.
|
