Luk 24

2: Och de funno stenen vara bortvältrad från graven.
3: Då gingo de ditin, men funno icke Herren Jesu kropp.
4: När de nu icke visste vad de skulle tänka härom, se, då stodo två man framför dem i skinande kläder.
5: Och de blevo förskräckta och böjde sina ansikten ned mot jorden. Då sade mannen till dem "Varför söken I den levande bland de döda?
6: Han är icke har, han är uppstånden. Kommen ihåg vad han talade till eder, medan han ännu var i Galileen, huru han sade:
7: 'Människosonen måste bliva överlämnad i syndiga människors händer och bliva korsfäst; men på tredje dagen skall han uppstå igen.'"
8: Då kommo de ihåg hans ord.
9: Och de vände tillbaka från graven och omtalade allt detta för de elva och för alla de andra. -
10: Kvinnorna voro Maria från Magdala och Johanna och den Maria som var Jakobs moder. Och jämväl de andra kvinnorna instämde med dem och sade detsamma till apostlarna.
11: Deras ord syntes dock för dessa vara löst tal, och de trodde dem icke.
12: Men Petrus stod upp och skyndade till graven; och när han lutade sig ditin såg han där allenast linnebindlarna. Sedan gick han hem till sitt, uppfylld av förundran över det som hade skett.
13: Men två av dem voro samma dag stadda på vandring till en by som hette Emmaus, och som låg sextio stadiers väg från Jerusalem.
14: Och de samtalade med varandra om allt detta som hade skett.
15: Medan de nu samtalade och överlade med varandra, nalkades Jesus själv och gick med dem.
16: Men deras ögon voro tillslutna, så att de icke kände igen honom.
17: Och han sade till dem: "Vad är det I talen om med varandra, medan I gån här?" Då stannade de och sågo bedrövade ut.
18: Och den ene, som hette Kleopas, svarade och sade till honom: "Du är väl en främling i Jerusalem, den ende som icke har hört vad där har skett i dessa dagar?"
19: Han frågade dem: "Vad då?" De svarade honom: "Det som har skett med Jesus från Nasaret, vilken var en profet, mäktig i gärningar och ord inför Gud och allt folket:
20: huru nämligen våra överstepräster och rådsherrar hava utlämnat honom till att dömas till döden och hava korsfäst honom.
21: Men vi hoppades att han var den som skulle förlossa Israel. Och likväl, till allt detta kommer att det redan är tredje dagen sedan detta skedde.
22: Men nu hava därjämte några av våra kvinnor gjort oss häpna; ty sedan de bittida på morgonen hade varit vid graven
23: och icke funnit hans kropp, kommo de igen och sade att de till och med hade sett en änglasyn, och änglarna hade sagt att han levde.
24: Och när några av dem som voro. med oss gingo bort till graven, funno de det vara så som kvinnorna hade sagt, men honom själv sågo de icke."
25: Då sade han till dem: "O, huru oförståndiga ären I icke och tröghjärtade till att tro på allt vad profeterna hava talat!
26: Måste icke Messias lida detta, för att så ingå i sin härlighet?"
27: Och han begynte att genomgå Moses och alla profeterna och uttydde för dem vad som i alla skrifterna var sagt om honom.
28: När de nu nalkades byn dit de voro på väg, ställde han sig som om han ville gå vidare.
29: Men de nödgade honom och sade: "Bliv kvar hos oss, ty det lider mot aftonen, och dagen nalkas redan sitt slut." Då gick han ditin och stannade kvar hos dem.
30: Och när han nu låg till bords med dem, tog han brödet och välsignade och bröt det och räckte åt dem.
31: Därvid öppnades deras ögon, så att de kände igen honom. Men då försvann han ur deras åsyn.
32: Och de sade till varandra: "Voro icke våra hjärtan brinnande i oss, när han talade med oss på vägen och uttydde skrifterna för oss?"
33: Och i samma stund stodo de upp och vände tillbaka till Jerusalem; och de funno där de elva församlade, så ock de andra som hade slutit sig till dem.
34: Och dessa sade: "Herren är verkligen uppstånden, och han har visat sig för Simon."
35: Då förtäljde de själva vad som hade skett på vägen, och huru han hade blivit igenkänd av dem, när han bröt brödet.
36: Medan de nu talade härom, stod han själv mitt ibland dem och sade till dem: "Frid vare med eder.
37: Då blevo de förfärade och uppfylldes av fruktan och trodde att det var en ande de sågo.
38: Men han sade till dem: "Varför ären I så förskräckta, och varför uppstiga tvivel i edra hjärtan?
39: Sen här mina händer och mina fötter, och sen att det är jag själv; ja, tagen på mig och sen. En ande har ju icke kött och ben, såsom I sen mig hava."
40: Och när han hade sagt detta, visade han dem sina händer och sina fötter.
41: Men då de ännu icke trodde, för glädjes skull, utan allenast förundrade sig, sade han till dem: "Haven I här något att äta?"
42: Då räckte de honom ett stycke stekt fisk och något av en honungskaka;
43: och han tog det och åt därav i deras åsyn.
44: Och han sade till dem: "Det är såsom jag sade till eder, medan jag ännu var bland eder, att allt måste fullbordas, som är skrivet om mig i Moses' lag och hos profeterna och i psalmerna."
45: Därefter öppnade han deras sinnen, så att de förstodo skrifterna.
46: Och han sade till dem: "Det är så skrivet, att Messias skulle lida och på tredje dagen uppstå från de döda,
47: och att bättring till syndernas förlåtelse i hans namn skulle predikas bland alla folk, och först i Jerusalem.
48: I kunnen vittna härom.
49: Och se, jag vill sända till eder vad min Fader har utlovat. Men I skolen stanna kvar här i staden, till dess I från höjden bliven beklädda med kraft."
50: Sedan förde han dem ut till Betania; och där lyfte han upp sina händer och välsignade dem.
51: Och medan han välsignade dem, försvann han ifrån dem och blev upptagen till himmelen.
52: Då tillbådo de honom och vände sedan tillbaka till Jerusalem, uppfyllda av stor glädje.
53: Och de voro sedan alltid i helgedomen och lovade Gud.

 

2: And they found the stone rolled away from the sepulchre.
3: And they entered in, and found not the body of the Lord Jesus.
4: And it came to pass, as they were much perplexed thereabout, behold, two men stood by them in shining garments:
5: And as they were afraid, and bowed down their faces to the earth, they said unto them, Why seek ye the living among the dead?
6: He is not here, but is risen: remember how he spake unto you when he was yet in Galilee,
7: Saying, The Son of man must be delivered into the hands of sinful men, and be crucified, and the third day rise again.
8: And they remembered his words,
9: And returned from the sepulchre, and told all these things unto the eleven, and to all the rest.
10: It was Mary Magdalene, and Joanna, and Mary the mother of James, and other women that were with them, which told these things unto the apostles.
11: And their words seemed to them as idle tales, and they believed them not.
12: Then arose Peter, and ran unto the sepulchre; and stooping down, he beheld the linen clothes laid by themselves, and departed, wondering in himself at that which was come to pass.
13: And, behold, two of them went that same day to a village called Emmaus, which was from Jerusalem about threescore furlongs.
14: And they talked together of all these things which had happened.
15: And it came to pass, that, while they communed together and reasoned, Jesus himself drew near, and went with them.
16: But their eyes were holden that they should not know him.
17: And he said unto them, What manner of communications are these that ye have one to another, as ye walk, and are sad?
18: And the one of them, whose name was Cleopas, answering said unto him, Art thou only a stranger in Jerusalem, and hast not known the things which are come to pass there in these days?
19: And he said unto them, What things? And they said unto him, Concerning Jesus of Nazareth, which was a prophet mighty in deed and word before God and all the people:
20: And how the chief priests and our rulers delivered him to be condemned to death, and have crucified him.
21: But we trusted that it had been he which should have redeemed Israel: and beside all this, to day is the third day since these things were done.
22: Yea, and certain women also of our company made us astonished, which were early at the sepulchre;
23: And when they found not his body, they came, saying, that they had also seen a vision of angels, which said that he was alive.
24: And certain of them which were with us went to the sepulchre, and found it even so as the women had said: but him they saw not.
25: Then he said unto them, O fools, and slow of heart to believe all that the prophets have spoken:
26: Ought not Christ to have suffered these things, and to enter into his glory?
27: And beginning at Moses and all the prophets, he expounded unto them in all the scriptures the things concerning himself.
28: And they drew nigh unto the village, whither they went: and he made as though he would have gone further.
29: But they constrained him, saying, Abide with us: for it is toward evening, and the day is far spent. And he went in to tarry with them.
30: And it came to pass, as he sat at meat with them, he took bread, and blessed it, and brake, and gave to them.
31: And their eyes were opened, and they knew him; and he vanished out of their sight.
32: And they said one to another, Did not our heart burn within us, while he talked with us by the way, and while he opened to us the scriptures?
33: And they rose up the same hour, and returned to Jerusalem, and found the eleven gathered together, and them that were with them,
34: Saying, The Lord is risen indeed, and hath appeared to Simon.
35: And they told what things were done in the way, and how he was known of them in breaking of bread.
36: And as they thus spake, Jesus himself stood in the midst of them, and saith unto them, Peace be unto you.
37: But they were terrified and affrighted, and supposed that they had seen a spirit.
38: And he said unto them, Why are ye troubled? and why do thoughts arise in your hearts?
39: Behold my hands and my feet, that it is I myself: handle me, and see; for a spirit hath not flesh and bones, as ye see me have.
40: And when he had thus spoken, he shewed them his hands and his feet.
41: And while they yet believed not for joy, and wondered, he said unto them, Have ye here any meat?
42: And they gave him a piece of a broiled fish, and of an honeycomb.
43: And he took it, and did eat before them.
44: And he said unto them, These are the words which I spake unto you, while I was yet with you, that all things must be fulfilled, which were written in the law of Moses, and in the prophets, and in the psalms, concerning me.
45: Then opened he their understanding, that they might understand the scriptures,
46: And said unto them, Thus it is written, and thus it behoved Christ to suffer, and to rise from the dead the third day:
47: And that repentance and remission of sins should be preached in his name among all nations, beginning at Jerusalem.
48: And ye are witnesses of these things.
49: And, behold, I send the promise of my Father upon you: but tarry ye in the city of Jerusalem, until ye be endued with power from on high.
50: And he led them out as far as to Bethany, and he lifted up his hands, and blessed them.
51: And it came to pass, while he blessed them, he was parted from them, and carried up into heaven.
52: And they worshipped him, and returned to Jerusalem with great joy:
53: And were continually in the temple, praising and blessing God. Amen.

 

2: Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta.
3: Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista.
4: Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa.
5: Ja he peljästyivät ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin miehet sanoivat heille: "Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta?
6: Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa,
7: sanoen: 'Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös'."
8: Niin he muistivat hänen sanansa.
9: Ja he palasivat haudalta ja veivät sanan tästä kaikesta niille yhdelletoista ja kaikille muille.
10: Ja ne, jotka kertoivat tämän apostoleille, olivat Maria Magdaleena ja Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, ja muut naiset heidän kanssansa.
11: Mutta näiden puheet näyttivät heistä turhilta, eivätkä he uskoneet heitä.
12: Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle; ja kun hän kurkisti sisään, näki hän siellä ainoastaan käärinliinat. Ja hän meni pois ihmetellen itsekseen sitä, mikä oli tapahtunut.
13: Ja katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista.
14: Ja he puhelivat keskenään kaikesta tästä, mikä oli tapahtunut.
15: Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssansa.
16: Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä.
17: Ja hän sanoi heille: "Mistä te siinä kävellessänne puhutte keskenänne?" Niin he seisahtuivat murheellisina muodoltansa.
18: Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: "Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?"
19: Hän sanoi heille: "Mitä?" Niin he sanoivat hänelle: "Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä,
20: kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet.
21: Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kuin nämä tapahtuivat.
22: Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He kävivät aamulla varhain haudalla
23: eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän.
24: Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet; mutta häntä he eivät nähneet."
25: Niin hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!
26: Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?"
27: Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.
28: Ja kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi.
29: Mutta he vaativat häntä sanoen: "Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa". Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa.
30: Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille.
31: Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään.
32: Ja he sanoivat toisillensa: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?"
33: Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän kanssansa.
34: Ja nämä sanoivat: "Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille".
35: Ja itse he kertoivat, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka he olivat hänet tunteneet, kun hän mursi leivän.
36: Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"
37: Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen.
38: Mutta hän sanoi heille: "Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne?
39: Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan."
40: Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa.
41: Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: "Onko teillä täällä jotakin syötävää?"
42: Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa.
43: Ja hän otti ja söi heidän nähtensä.
44: Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa".
45: Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.
46: Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,
47: ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
48: Te olette tämän todistajat.
49: Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta."
50: Sitten hän vei heidät pois, lähes Betaniaan asti, ja nosti kätensä ja siunasi heidät.
51: Ja tapahtui, että hän siunatessaan heitä erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen.
52: Ja he kumarsivat häntä ja palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten.
53: Ja he olivat alati pyhäkössä ja ylistivät Jumalaa.