Luk 1

2: i enlighet med vad som har blivit oss meddelat av dem som själva voro åsyna vittnen och ordets tjänare,
3: så har ock jag, sedan jag grundligt har efterforskat allt ända ifrån begynnelsen, beslutit mig för att i följd och ordning skriva därom till dig, ädle Teofilus,
4: så att du kan inse huru tillförlitliga de stycken äro, i vilka du har blivit undervisad.
5: På den tid då Herodes var konung över Judeen levde en präst vid namn Sakarias, av Abias' "dagsavdelning". Denne hade till hustru en av Arons döttrar som hette Elisabet.
6: De voro båda rättfärdiga inför Gud och vandrade ostraffligt efter alla Herrens bud och stadgar.
7: Men de hade inga barn, ty Elisabet var ofruktsam; och båda voro de komna till hög ålder.
8: Medan han nu en gång, när ordningen kom till hans avdelning, gjorde prästerlig tjänst inför Gud,
9: hände det sig, vid den övliga lottningen om de prästerliga sysslorna, att det tillföll honom att gå in i Herrens tempel och tända rökelsen.
10: Och hela menigheten stod utanför och bad, medan rökoffret förrättades.
11: Då visade sig för honom en Herrens ängel, stående på högra sidan om rökelsealtaret.
12: Och när Sakarias såg honom, blev han förskräckt, och fruktan föll över honom.
13: Men ängeln sade till honom: "Frukta icke, Sakarias; ty din bön är hörd, och din hustru Elisabet skall föda dig en son, och honom skall du giva namnet Johannes.
14: Och han skall bliva dig till glädje och fröjd, och många skola glädja sig över hans födelse.
15: Ty han skall bliva stor inför Herren. Vin och starka drycker skall han icke dricka, och redan i sin moders liv skall han bliva uppfylld av helig ande.
16: Och många av Israels barn skall han omvända till Herren, deras Gud.
17: Han skall gå framför honom i Elias' ande och kraft, för att 'vända fädernas hjärtan till barnen' och omvända de ohörsamma till de rättfärdigas sinnelag, så att han skaffar åt Herren ett välberett folk."
18: Då sade Sakarias till ängeln: "Varav skall jag veta detta? Jag är ju själv gammal, och min hustru är kommen till hög ålder."
19: Ängeln svarade och sade till honom: "Jag är Gabriel, som står inför Gud, och jag är utsänd för att tala till dig och förkunna dig detta glada budskap.
20: Och se, ända till den dag då detta sker skall du vara mållös och icke kunna tala, därför att du icke trodde mina ord, vilka dock i sin tid skola fullbordas."
21: Och folket stod och väntade på Sakarias och förundrade sig över att han så länge dröjde i templet;
22: och när han kom ut, kunde han icke tala till dem. Då förstodo de att han hade sett någon syn i templet. Och han tecknade åt dem och förblev stum.
23: Och när tiden för hans tjänstgöring hade gått till ända, begav han sig hem.
24: Men efter den tiden blev hans hustru Elisabet havande och höll sig dold i fem månader;
25: och hon sade: "Så har Herren gjort med mig nu, då han har sett till min smälek bland människorna, för att borttaga den."
26: I sjätte månaden blev ängeln Gabriel sänd av Gud till en stad i Galileen som hette Nasaret,
27: till en jungfru som var trolovad med en man vid namn Josef, av Davids hus; och jungfruns namn var Maria.
28: Och ängeln kom in till henne och sade: "Hell dig, du högtbenådade! Herren är med dig."
29: Men hon blev mycket förskräckt vid hans ord och tänkte på vad denna hälsning månde innebära.
30: Då sade ängeln till henne: "Frukta icke, Maria; ty du har funnit nåd för Gud.
31: Se, du skall bliva havande och föda en son, och honom skall du giva namnet Jesus.
32: Han skall bliva stor och kallas den Högstes Son, och Herren Gud skall giva honom hans fader Davids tron.
33: Och han skall vara konung över Jakobs hus till evig tid, och på hans rike skall ingen ände vara."
34: Då sade Maria till ängeln: "Huru skall detta ske? Jag vet ju icke av någon man."
35: Ängeln svarade och sade till henne: "Helig ande skall komma över dig, och kraft från den Högste skall överskygga dig; därför skall ock det heliga som varder fött kallas Guds Son.
36: Och se, jämväl din fränka Elisabet har blivit havande och skall föda en son, nu på sin ålderdom; och detta är sjätte månaden för henne, som säges vara ofruktsam.
37: Ty för Gud kan intet vara omöjligt."
38: Då sade Maria: "Se, jag är Herrens tjänarinna; ske mig såsom du har sagt." Och ängeln lämnade henne.
39: En av de närmaste dagarna stod Maria upp och begav sig skyndsamt till en stad i Judeen, uppe i bergsbygden.
40: Och hon trädde in i Sakarias' hus och hälsade Elisabet.
41: När då Elisabet hörde Marias hälsning, spratt barnet till i hennes liv; och Elisabet blev fylld av helig ande
42: och brast ut och ropade högt och sade: "Välsignad vare du bland kvinnor, och välsignad din livsfrukt!
43: Men varför sker mig detta, att min Herres moder kommer till mig?
44: Se, när ljudet av din hälsning nådde mina öron, spratt barnet till av fröjd i mitt liv.
45: Och salig är du, som trodde att det skulle fullbordas, som blev dig sagt från Herren."
46: Då sade Maria: "Min själ prisar storligen Herren,
47: och min ande fröjdar sig i Gud, min Frälsare.
48: Ty han har sett till sin tjänarinnas ringhet; och se, härefter skola alla släkten prisa mig salig.
49: Ty den Mäktige har gjort stora ting med mig, och heligt är hans namn.
50: Hans barmhärtighet varar från släkte till släkte över dem som frukta honom.
51: Han har utfört väldiga gärningar med sin arm, han har förskingrat dem som tänkte övermodiga tankar i sina hjärtan.
52: Härskare har han störtat från deras troner, och ringa män har han upphöjt;
53: hungriga har han mättat med sitt goda, och rika har han skickat bort med tomma händer.
54: Han har tagit sig an sin tjänare Israel och tänkt på att bevisa barmhärtighet
55: mot Abraham och mot hans säd till evig tid, efter sitt löfte till våra fäder."
56: Och Maria stannade hos henne vid pass tre månader och vände därefter hem igen.
57: Så var nu för Elisabet tiden inne, då hon skulle föda; och hon födde en son.
58: Och när hennes grannar och fränder fingo höra att Herren hade bevisat henne så stor barmhärtighet, gladde de sig med henne.
59: Och på åttonde dagen kommo de för att omskära barnet; och de ville kalla honom Sakarias, efter hans fader.
60: Men hans moder tog till orda och sade: "Ingalunda; han skall heta Johannes."
61: Då sade de till henne: "I din släkt finnes ju ingen som har det namnet."
62: Och de frågade hans fader genom tecken vad han ville att barnet skulle heta.
63: Då begärde han en tavla och skrev dessa ord: "Johannes är hans namn." Och alla förundrade sig.
64: Men i detsamma öppnades hans mun, och hans tunga löstes, och han talade och lovade Gud.
65: Och deras grannar betogos alla av häpnad, och ryktet om allt detta gick ut över Judeens hela bergsbygd.
66: Och alla som hörde det lade märke därtill och sade: "Vad månde väl varda av detta barn?" Också var ju Herrens hand med honom.
67: Och hans fader Sakarias blev uppfylld av helig ande och profeterade och sade:
68: "Lovad vare Herren, Israels Gud, som har sett till sitt folk och berett det förlossning,
69: och som har upprättat åt oss ett frälsningens horn i sin tjänare Davids hus,
70: såsom han hade lovat genom sin forntida heliga profeters mun.
71: Ty han ville frälsa oss från våra ovänner och ur alla våra motståndares hand,
72: och så göra barmhärtighet med våra fäder och tänka på sitt heliga förbund,
73: vad han med ed hade lovat för vår fader Abraham,
74: Han ville beskära oss att få tjäna honom utan fruktan, frälsta ur våra ovänners hand,
75: ja, att göra tjänst inför honom i helighet och rättfärdighet i alla våra dagar.
76: Och du, barn, skall bliva kallad den Högstes profet, ty du skall gå framför Herren och bereda vägar för honom,
77: till att giva hans folk kunskap om frälsning, i det att deras synder bliva dem förlåtna.
78: Så skall ske för vår Guds förbarmande kärleks skull, som skall låta ett ljus gå upp och skåda ned till oss från höjden,
79: för att 'skina över dem som sitta i mörker och dödsskugga' och så styra våra fötter in på fridens väg."
80: Och barnet växte upp och blev allt starkare i anden. Och han vistades i öknen, intill den dag då han skulle träda fram för Israel.

 

2: Even as they delivered them unto us, which from the beginning were eyewitnesses, and ministers of the word;
3: It seemed good to me also, having had perfect understanding of all things from the very first, to write unto thee in order, most excellent Theophilus,
4: That thou mightest know the certainty of those things, wherein thou hast been instructed.
5: There was in the days of Herod, the king of Judaea, a certain priest named Zacharias, of the course of Abia: and his wife was of the daughters of Aaron, and her name was Elisabeth.
6: And they were both righteous before God, walking in all the commandments and ordinances of the Lord blameless.
7: And they had no child, because that Elisabeth was barren, and they both were now well stricken in years.
8: And it came to pass, that while he executed the priest's office before God in the order of his course,
9: According to the custom of the priest's office, his lot was to burn incense when he went into the temple of the Lord.
10: And the whole multitude of the people were praying without at the time of incense.
11: And there appeared unto him an angel of the Lord standing on the right side of the altar of incense.
12: And when Zacharias saw him, he was troubled, and fear fell upon him.
13: But the angel said unto him, Fear not, Zacharias: for thy prayer is heard; and thy wife Elisabeth shall bear thee a son, and thou shalt call his name John.
14: And thou shalt have joy and gladness; and many shall rejoice at his birth.
15: For he shall be great in the sight of the Lord, and shall drink neither wine nor strong drink; and he shall be filled with the Holy Ghost, even from his mother's womb.
16: And many of the children of Israel shall he turn to the Lord their God.
17: And he shall go before him in the spirit and power of Elias, to turn the hearts of the fathers to the children, and the disobedient to the wisdom of the just; to make ready a people prepared for the Lord.
18: And Zacharias said unto the angel, Whereby shall I know this? for I am an old man, and my wife well stricken in years.
19: And the angel answering said unto him, I am Gabriel, that stand in the presence of God; and am sent to speak unto thee, and to shew thee these glad tidings.
20: And, behold, thou shalt be dumb, and not able to speak, until the day that these things shall be performed, because thou believest not my words, which shall be fulfilled in their season.
21: And the people waited for Zacharias, and marvelled that he tarried so long in the temple.
22: And when he came out, he could not speak unto them: and they perceived that he had seen a vision in the temple: for he beckoned unto them, and remained speechless.
23: And it came to pass, that, as soon as the days of his ministration were accomplished, he departed to his own house.
24: And after those days his wife Elisabeth conceived, and hid herself five months, saying,
25: Thus hath the Lord dealt with me in the days wherein he looked on me, to take away my reproach among men.
26: And in the sixth month the angel Gabriel was sent from God unto a city of Galilee, named Nazareth,
27: To a virgin espoused to a man whose name was Joseph, of the house of David; and the virgin's name was Mary.
28: And the angel came in unto her, and said, Hail, thou that art highly favoured, the Lord is with thee: blessed art thou among women.
29: And when she saw him, she was troubled at his saying, and cast in her mind what manner of salutation this should be.
30: And the angel said unto her, Fear not, Mary: for thou hast found favour with God.
31: And, behold, thou shalt conceive in thy womb, and bring forth a son, and shalt call his name JESUS.
32: He shall be great, and shall be called the Son of the Highest: and the Lord God shall give unto him the throne of his father David:
33: And he shall reign over the house of Jacob for ever; and of his kingdom there shall be no end.
34: Then said Mary unto the angel, How shall this be, seeing I know not a man?
35: And the angel answered and said unto her, The Holy Ghost shall come upon thee, and the power of the Highest shall overshadow thee: therefore also that holy thing which shall be born of thee shall be called the Son of God.
36: And, behold, thy cousin Elisabeth, she hath also conceived a son in her old age: and this is the sixth month with her, who was called barren.
37: For with God nothing shall be impossible.
38: And Mary said, Behold the handmaid of the Lord; be it unto me according to thy word. And the angel departed from her.
39: And Mary arose in those days, and went into the hill country with haste, into a city of Juda;
40: And entered into the house of Zacharias, and saluted Elisabeth.
41: And it came to pass, that, when Elisabeth heard the salutation of Mary, the babe leaped in her womb; and Elisabeth was filled with the Holy Ghost:
42: And she spake out with a loud voice, and said, Blessed art thou among women, and blessed is the fruit of thy womb.
43: And whence is this to me, that the mother of my Lord should come to me?
44: For, lo, as soon as the voice of thy salutation sounded in mine ears, the babe leaped in my womb for joy.
45: And blessed is she that believed: for there shall be a performance of those things which were told her from the Lord.
46: And Mary said, My soul doth magnify the Lord,
47: And my spirit hath rejoiced in God my Saviour.
48: For he hath regarded the low estate of his handmaiden: for, behold, from henceforth all generations shall call me blessed.
49: For he that is mighty hath done to me great things; and holy is his name.
50: And his mercy is on them that fear him from generation to generation.
51: He hath shewed strength with his arm; he hath scattered the proud in the imagination of their hearts.
52: He hath put down the mighty from their seats, and exalted them of low degree.
53: He hath filled the hungry with good things; and the rich he hath sent empty away.
54: He hath holpen his servant Israel, in remembrance of his mercy;
55: As he spake to our fathers, to Abraham, and to his seed for ever.
56: And Mary abode with her about three months, and returned to her own house.
57: Now Elisabeth's full time came that she should be delivered; and she brought forth a son.
58: And her neighbours and her cousins heard how the Lord had shewed great mercy upon her; and they rejoiced with her.
59: And it came to pass, that on the eighth day they came to circumcise the child; and they called him Zacharias, after the name of his father.
60: And his mother answered and said, Not so; but he shall be called John.
61: And they said unto her, There is none of thy kindred that is called by this name.
62: And they made signs to his father, how he would have him called.
63: And he asked for a writing table, and wrote, saying, His name is John. And they marvelled all.
64: And his mouth was opened immediately, and his tongue loosed, and he spake, and praised God.
65: And fear came on all that dwelt round about them: and all these sayings were noised abroad throughout all the hill country of Judaea.
66: And all they that heard them laid them up in their hearts, saying, What manner of child shall this be! And the hand of the Lord was with him.
67: And his father Zacharias was filled with the Holy Ghost, and prophesied, saying,
68: Blessed be the Lord God of Israel; for he hath visited and redeemed his people,
69: And hath raised up an horn of salvation for us in the house of his servant David;
70: As he spake by the mouth of his holy prophets, which have been since the world began:
71: That we should be saved from our enemies, and from the hand of all that hate us;
72: To perform the mercy promised to our fathers, and to remember his holy covenant;
73: The oath which he sware to our father Abraham,
74: That he would grant unto us, that we being delivered out of the hand of our enemies might serve him without fear,
75: In holiness and righteousness before him, all the days of our life.
76: And thou, child, shalt be called the prophet of the Highest: for thou shalt go before the face of the Lord to prepare his ways;
77: To give knowledge of salvation unto his people by the remission of their sins,
78: Through the tender mercy of our God; whereby the dayspring from on high hath visited us,
79: To give light to them that sit in darkness and in the shadow of death, to guide our feet into the way of peace.
80: And the child grew, and waxed strong in spirit, and was in the deserts till the day of his shewing unto Israel.

 

2: sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita,
3: niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus,
4: että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.
5: Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, nimeltä Sakarias, Abian osastoa. Ja hänen vaimonsa oli Aaronin tyttäriä, ja tämän nimi oli Elisabet.
6: He olivat molemmat hurskaita Jumalan edessä, vaeltaen kaikissa Herran käskyissä ja säädöksissä nuhteettomina.
7: Mutta heillä ei ollut lasta, sillä Elisabet oli hedelmätön; ja he olivat molemmat tulleet iällisiksi.
8: Niin tapahtui, kun hänen osastonsa palvelusvuoro tuli ja hän toimitti papillisia tehtäviä Jumalan edessä,
9: että hän tavanmukaisessa pappistehtävien arpomisessa sai osaksensa mennä Herran temppeliin suitsuttamaan.
10: Ja kaikki kansa oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella rukoilemassa.
11: Silloin ilmestyi hänelle Herran enkeli seisoen suitsutusalttarin oikealla puolella.
12: Ja hänet nähdessään Sakarias hämmästyi, ja hänet valtasi pelko.
13: Mutta enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Sakarias; sillä sinun rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes.
14: Ja hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymisestään.
15: Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta.
16: Ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa, tykö.
17: Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan."
18: Niin Sakarias sanoi enkelille: "Kuinka minä tämän käsittäisin? Sillä minä olen vanha, ja minun vaimoni on iälliseksi tullut."
19: Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, ja minä olen lähetetty puhumaan sinulle ja julistamaan sinulle tämän ilosanoman.
20: Ja katso, sinä tulet mykäksi etkä kykene mitään puhumaan siihen päivään saakka, jona tämä tapahtuu, sentähden ettet uskonut minun sanojani, jotka käyvät aikanansa toteen."
21: Ja kansa oli odottamassa Sakariasta, ja he ihmettelivät, että hän niin kauan viipyi temppelissä.
22: Mutta ulos tullessaan hän ei kyennyt puhumaan heille; silloin he ymmärsivät, että hän oli nähnyt näyn temppelissä. Ja hän viittoi heille ja jäi mykäksi.
23: Ja kun hänen virkatoimensa päivät olivat päättyneet, meni hän kotiinsa.
24: Ja niiden päiväin perästä Elisabet, hänen vaimonsa, tuli raskaaksi ja pysytteli salassa viisi kuukautta, sanoen:
25: "Näin on Herra tehnyt minulle niinä päivinä, jolloin hän katsoi minun puoleeni poistaaksensa minusta ihmisten ylenkatseen".
26: Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret,
27: neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria.
28: Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi."
29: Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa.
30: Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä.
31: Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus.
32: Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen,
33: ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman."
34: Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?"
35: Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.
36: Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi;
37: sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta."
38: Silloin Maria sanoi: "Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan". Ja enkeli lähti hänen tyköänsä.
39: Niinä päivinä Maria nousi ja kulki kiiruusti vuorimaahan erääseen Juudan kaupunkiin
40: ja meni Sakariaan kotiin ja tervehti Elisabetia.
41: Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä.
42: Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: "Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!
43: Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?
44: Sillä katso, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani.
45: Ja autuas se, joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta!"
46: Ja Maria sanoi: "Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,
47: ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani;
48: sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.
49: Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä,
50: ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät.
51: Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään.
52: Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset.
53: Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.
54: Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin, muistaaksensa laupeuttaan
55: Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan iankaikkisesti, niinkuin hän on meidän isillemme puhunut."
56: Ja Maria oli hänen tykönänsä noin kolme kuukautta ja palasi jälleen kotiinsa.
57: Mutta Elisabetin synnyttämisen aika tuli; ja hän synnytti pojan.
58: Ja kun hänen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat, että Herra oli tehnyt hänelle suuren laupeuden, iloitsivat he hänen kanssansa.
59: Ja kahdeksantena päivänä he tulivat ympärileikkaamaan lasta ja tahtoivat antaa hänelle hänen isänsä mukaan nimen Sakarias.
60: Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi: "Ei suinkaan, vaan hänen nimensä on oleva Johannes".
61: Niin he sanoivat hänelle: "Eihän sinun suvussasi ole ketään, jolla on se nimi".
62: Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä, minkä nimen hän tahtoi hänelle annettavaksi.
63: Niin hän pyysi taulun ja kirjoitti siihen nämä sanat: "Johannes on hänen nimensä". Ja kaikki ihmettelivät.
64: Ja kohta hänen suunsa aukeni, ja hänen kielensä vapautui, ja hän puhui kiittäen Jumalaa.
65: Ja tuli pelko kaikille heidän ympärillään asuvaisille, ja koko Juudean vuorimaassa puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
66: ja kaikki, jotka niistä kuulivat, panivat ne mieleensä ja sanoivat: "Mikähän tästä lapsesta tulee?" Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa.
67: Ja Sakarias, hänen isänsä, täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän ennusti sanoen:
68: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen
69: ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta
70: - niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta -
71: pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat,
72: tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa,
73: sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme;
74: suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä
75: pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
76: Ja sinä, lapsukainen, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään,
77: antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
78: meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta,
79: loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle."
80: Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä. Ja hän oli erämaassa siihen päivään asti, jona hän oli astuva Israelin eteen.