1917
1: När han nu såg folket, gick han upp på berget; och sedan han hade satt sig ned, trädde hans lärjungar fram till honom.
2: Då öppnade han sin mun och undervisade dem och sade:
3: "Saliga äro de som äro fattiga i anden, ty dem hör himmelriket till.
4: Saliga äro de som sörja, ty de skola bliva tröstade.
5: Saliga äro de saktmodiga, ty de skola besitta jorden.
6: Saliga äro de som hungra och törsta efter rättfärdighet, ty de skola bliva mättade.
7: Saliga äro de barmhärtiga, ty dem skall vederfaras barmhärtighet.
8: Saliga äro de renhjärtade, ty de skola se Gud.
9: Saliga äro de fridsamma, ty de skola kallas Guds barn.
10: Saliga äro de som lida förföljelse för rättfärdighets skull, ty dem hör himmelriket till.
11: Ja, saliga ären I, när människorna för min skull smäda och förfölja eder och sanningslöst säga allt ont mot eder.
12: Glädjens och fröjden eder, ty eder lön är stor i himmelen. Så förföljde man ju ock profeterna, som voro före eder.
13: I ären jordens salt; men om saltet mister sin sälta, varmed skall man då giva det sälta igen? Till intet annat duger det än till att kastas ut och trampas ned av människorna.
14: I ären världens ljus. Icke kan en stad döljas, som ligger uppe på ett berg?
15: Ej heller tänder man ett ljus och sätter det under skäppan, utan man sätter det på ljusstaken, så att det lyser för alla dem som äro i huset.
16: På samma sätt må ock edert ljus lysa inför människorna, så att de se edra goda gärningar och prisa eder Fader, som är i himmelen.
17: I skolen icke mena att jag har kommit för att upphäva lagen eller profeterna. Jag har icke kommit för att upphäva, utan för att fullborda.
18: Ty sannerligen säger jag eder: Intill dess himmel och jord förgås, skall icke den minsta bokstav, icke en enda prick av lagen förgås, förrän det allt har fullbordats.
19: Därför, den som upphäver ett av de minsta bland dessa bud och lär människorna så, han skall räknas för en av de minsta i himmelriket; men den som håller dem och lär människorna så, han skall räknas för stor i himmelriket.
20: Ty jag säger eder, att om eder rättfärdighet icke övergår de skriftlärdes och fariséernas, så skolen I icke komma in i himmelriket.
21: I haven hört att det är sagt till de gamle: 'Du skall icke dräpa; och den som dräper, han är hemfallen åt Domstolens dom.'
22: Men jag säger eder: Var och en som vredgas på sin broder, han är hemfallen åt Domstolens dom; men den som säger till sin broder: 'Du odåga', han är hemfallen åt Stora rådets dom; och den som säger: 'Du dåre', han är hemfallen åt det brinnande Gehenna.
23: Därför, om du kommer med din gåva till altaret, och där drager dig till minnes att din broder har något emot dig,
24: så lägg ned din gåva där framför altaret, och gå först bort och förlik dig med din broder, och kom sedan och bär fram din gåva.
25: Var villig till snar förlikning med din motpart, medan du ännu är med honom på vägen, så att din motpart icke drager dig inför domaren, och domaren överlämnar dig åt rättstjänaren, och du bliver kastad i fängelse.
26: Sannerligen säger jag dig: Du skall icke slippa ut därifrån, förrän du har betalt den yttersta skärven.
27: I haven hört att det är sagt: 'Du skall icke begå äktenskapsbrott.'
28: Men jag säger eder: Var och en som med begärelse ser på en annans hustru, han har redan begått äktenskapsbrott med henne i sitt hjärta.
29: Om nu ditt högra öga är dig till förförelse, så riv ut det och kasta det ifrån dig; ty det är bättre för dig att en av dina lemmar fördärvas, än att hela din kropp kastas i Gehenna.
30: Och om din högra hand är dig till förförelse, så hugg av den och kasta den ifrån dig; ty det är bättre för dig att en av dina lemmar fördärvas, än att hela din kropp kommer till Gehenna.
31: Det är ock sagt: 'Den som vill skilja sig från sin hustru han skall giva henne skiljebrev.'
32: Men jag säger eder: Var och en som skiljer sig från sin hustru för någon annan saks skull än för otukt, han bliver orsak till att äktenskapsbrott begås med henne. Och den som tager en frånskild kvinna till hustru, han begår äktenskapsbrott.
33: Ytterligare haven I hört att det är sagt till de gamle: 'Du skall icke svärja falskt' och 'Du skall hålla din ed inför Herren.'
34: Men jag säger eder att I alls icke skolen svärja, varken vid himmelen, ty den är 'Guds tron',
35: ej heller vid jorden, ty den är 'hans fotapall', ej heller vid Jerusalem, ty det är 'den store Konungens stad';
36: ej heller må du svärja vid ditt huvud, ty du kan icke göra ett enda hår vare sig vitt eller svart;
37: utan sådant skall edert tal vara, att ja är ja, och nej är nej. Vad därutöver är, det är av ondo.
38: I haven hört att det är sagt: 'Öga för öga och tand för tand.'
39: Men jag säger eder att I icke skolen stå emot en oförrätt; utan om någon slår dig på den högra kinden, så vänd ock den andra till åt honom;
40: och om någon vill gå till rätta med dig för att beröva dig din livklädnad, så låt honom få manteln med;
41: och om någon tvingar dig att till hans tjänst gå med en mil, så gå två med honom.
42: Giv åt den som beder dig, och vänd dig icke bort ifrån den som vill låna av dig.
43: I haven hört att det är sagt: 'Du skall älska din nästa och hata din ovän.'
44: Men jag säger eder: Älsken edra ovänner, och bedjen för dem som förfölja eder,
45: och varen så eder himmelske Faders barn; han låter ju sin sol gå upp över både onda och goda och låter det regna över både rättfärdiga och orättfärdiga.
46: Ty om I älsken dem som älska eder, vad lön kunnen I få därför? Göra icke publikanerna detsamma?
47: Och om I visen vänlighet mot edra bröder allenast, vad synnerligt gören I därmed? Göra icke hedningarna detsamma?
48: Varen alltså I fullkomliga, såsom eder himmelske Fader är fullkomlig."
|
KJV
1: And seeing the multitudes, he went up into a mountain: and when he was set, his disciples came unto him:
2: And he opened his mouth, and taught them, saying,
3: Blessed are the poor in spirit: for theirs is the kingdom of heaven.
4: Blessed are they that mourn: for they shall be comforted.
5: Blessed are the meek: for they shall inherit the earth.
6: Blessed are they which do hunger and thirst after righteousness: for they shall be filled.
7: Blessed are the merciful: for they shall obtain mercy.
8: Blessed are the pure in heart: for they shall see God.
9: Blessed are the peacemakers: for they shall be called the children of God.
10: Blessed are they which are persecuted for righteousness' sake: for theirs is the kingdom of heaven.
11: Blessed are ye, when men shall revile you, and persecute you, and shall say all manner of evil against you falsely, for my sake.
12: Rejoice, and be exceeding glad: for great is your reward in heaven: for so persecuted they the prophets which were before you.
13: Ye are the salt of the earth: but if the salt have lost his savour, wherewith shall it be salted? it is thenceforth good for nothing, but to be cast out, and to be trodden under foot of men.
14: Ye are the light of the world. A city that is set on an hill cannot be hid.
15: Neither do men light a candle, and put it under a bushel, but on a candlestick; and it giveth light unto all that are in the house.
16: Let your light so shine before men, that they may see your good works, and glorify your Father which is in heaven.
17: Think not that I am come to destroy the law, or the prophets: I am not come to destroy, but to fulfil.
18: For verily I say unto you, Till heaven and earth pass, one jot or one tittle shall in no wise pass from the law, till all be fulfilled.
19: Whosoever therefore shall break one of these least commandments, and shall teach men so, he shall be called the least in the kingdom of heaven: but whosoever shall do and teach them, the same shall be called great in the kingdom of heaven.
20: For I say unto you, That except your righteousness shall exceed the righteousness of the scribes and Pharisees, ye shall in no case enter into the kingdom of heaven.
21: Ye have heard that it was said by them of old time, Thou shalt not kill; and whosoever shall kill shall be in danger of the judgment:
22: But I say unto you, That whosoever is angry with his brother without a cause shall be in danger of the judgment: and whosoever shall say to his brother, Raca, shall be in danger of the council: but whosoever shall say, Thou fool, shall be in danger of hell fire.
23: Therefore if thou bring thy gift to the altar, and there rememberest that thy brother hath ought against thee;
24: Leave there thy gift before the altar, and go thy way; first be reconciled to thy brother, and then come and offer thy gift.
25: Agree with thine adversary quickly, whiles thou art in the way with him; lest at any time the adversary deliver thee to the judge, and the judge deliver thee to the officer, and thou be cast into prison.
26: Verily I say unto thee, Thou shalt by no means come out thence, till thou hast paid the uttermost farthing.
27: Ye have heard that it was said by them of old time, Thou shalt not commit adultery:
28: But I say unto you, That whosoever looketh on a woman to lust after her hath committed adultery with her already in his heart.
29: And if thy right eye offend thee, pluck it out, and cast it from thee: for it is profitable for thee that one of thy members should perish, and not that thy whole body should be cast into hell.
30: And if thy right hand offend thee, cut it off, and cast it from thee: for it is profitable for thee that one of thy members should perish, and not that thy whole body should be cast into hell.
31: It hath been said, Whosoever shall put away his wife, let him give her a writing of divorcement:
32: But I say unto you, That whosoever shall put away his wife, saving for the cause of fornication, causeth her to commit adultery: and whosoever shall marry her that is divorced committeth adultery.
33: Again, ye have heard that it hath been said by them of old time, Thou shalt not forswear thyself, but shalt perform unto the Lord thine oaths:
34: But I say unto you, Swear not at all; neither by heaven; for it is God's throne:
35: Nor by the earth; for it is his footstool: neither by Jerusalem; for it is the city of the great King.
36: Neither shalt thou swear by thy head, because thou canst not make one hair white or black.
37: But let your communication be, Yea, yea; Nay, nay: for whatsoever is more than these cometh of evil.
38: Ye have heard that it hath been said, An eye for an eye, and a tooth for a tooth:
39: But I say unto you, That ye resist not evil: but whosoever shall smite thee on thy right cheek, turn to him the other also.
40: And if any man will sue thee at the law, and take away thy coat, let him have thy cloke also.
41: And whosoever shall compel thee to go a mile, go with him twain.
42: Give to him that asketh thee, and from him that would borrow of thee turn not thou away.
43: Ye have heard that it hath been said, Thou shalt love thy neighbour, and hate thine enemy.
44: But I say unto you, Love your enemies, bless them that curse you, do good to them that hate you, and pray for them which despitefully use you, and persecute you;
45: That ye may be the children of your Father which is in heaven: for he maketh his sun to rise on the evil and on the good, and sendeth rain on the just and on the unjust.
46: For if ye love them which love you, what reward have ye? do not even the publicans the same?
47: And if ye salute your brethren only, what do ye more than others? do not even the publicans so?
48: Be ye therefore perfect, even as your Father which is in heaven is perfect.
|
PR33.38
1: Kun hän näki kansanjoukot, nousi hän vuorelle; ja kun hän oli istuutunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä.
2: Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi:
3: "Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
4: Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.
5: Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.
6: Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.
7: Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.
8: Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.
9: Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.
10: Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.
11: Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.
12: Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.
13: Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.
14: Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä;
15: eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.
16: Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.
17: Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
18: Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
19: Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.
20: Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.
21: Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'.
22: Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.
23: Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,
24: niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.
25: Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen.
26: Totisesti minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon.
27: Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin'.
28: Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.
29: Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin.
30: Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi menee helvettiin.
31: On sanottu: 'Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan'.
32: Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin.
33: Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä vanno väärin', ja: 'Täytä Herralle valasi'.
34: Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin,
35: älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta, älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki;
36: äläkä vanno pääsi kautta, sillä et sinä voi yhtäkään hiusta tehdä valkeaksi etkä mustaksi;
37: vaan olkoon teidän puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei'. Mitä siihen lisätään, se on pahasta.
38: Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta'.
39: Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin;
40: ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin;
41: ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.
42: Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää.
43: Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'.
44: Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
45: että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
46: Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
47: Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
48: Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."
|