Matt 21

2: och sade till dem: "Gån in i byn som ligger mitt framför eder, så skolen I strax finna en åsninna stå där bunden och en fåle bredvid henne; lösen dem och fören dem till mig.
3: Och om någon säger något till eder, så skolen I svara: 'Herren behöver dem'; då skall han strax släppa dem."
4: Detta har skett, för att det skulle fullbordas, som var sagt genom profeten som sade:
5: "Sägen till dottern Sion: 'Se, din konung kommer till dig, saktmodig, ridande på en åsna, på en arbetsåsninnas fåle.'"
6: Och lärjungarna gingo åstad och gjorde såsom Jesus hade befallt dem
7: och ledde till honom åsninnan och fålen; och de lade sina mantlar på denne, och han satte sig därovanpå.
8: Och folkskaran, som var mycket stor, bredde ut sina mantlar på vägen; men somliga skuro kvistar av träden och strödde på vägen.
9: Och folket, både de som gingo före honom och de som följde efter, ropade och sade: "Hosianna Davids son! Välsignad vare han som kommer, i Herrens namn. Hosianna i höjden!"
10: När han så drog in i Jerusalem, kom hela staden i rörelse, och man frågade: "Vem är denne?"
11: Och folket sade: "Det är Jesus, profeten, från Nasaret i Galileen."
12: Och Jesus gick in i helgedomen. Och han drev ut alla dem som sålde och köpte i helgedomen, och han stötte omkull växlarnas bord och duvomånglarnas säten.
13: Och han sade till dem: "Det är skrivet: 'Mitt hus skall kallas ett bönehus.' Men I gören det till en rövarkula."
14: Och blinda och halta kommo fram till honom i helgedomen, och han botade dem.
15: Men när översteprästerna och de skriftlärde sågo de under som han gjorde, och sågo barnen som ropade i helgedomen och sade: "Hosianna Davids son!", då förtröt detta dem;
16: och de sade till honom: "Hör du vad dessa säga?" Då svarade Jesus dem: "Ja; haven I aldrig läst: 'Av barns och spenabarns mun har du berett dig lov'?"
17: Därefter lämnade han dem och gick ut ur staden till Betania och stannade där över natten.
18: När han sedan på morgonen gick in till staden igen, blev han hungrig.
19: Och då han fick se ett fikonträd vid vägen, gick han fram till det, men fann intet därpå, utom allenast löv. Då sade han till det: "Aldrig någonsin mer skall frukt växa på dig." Och strax förtorkades fikonträdet.
20: När lärjungarna sågo detta, förundrade de sig och sade: "Huru kunde fikonträdet så i hast förtorkas?"
21: Då svarade Jesus och sade till dem: "Sannerligen säger jag eder: Om I haven tro och icke tvivlen, så skolen I icke allenast kunna göra sådant som skedde med fikonträdet, utan I skolen till och med kunna säga till detta berg: 'Häv dig upp och kasta dig i havet', och det skall ske.
22: Och allt vad I med tro bedjen om i eder bön, det skolen I få."
23: När han därefter hade kommit in i helgedomen, trädde översteprästerna och folkets äldste fram till honom, där han undervisade; och de sade: "Med vad myndighet gör du detta? Och vem har givit dig sådan myndighet?"
24: Jesus svarade och sade till dem: "Också jag vill ställa en fråga till eder; om I svaren mig på den, så skall ock jag säga eder med vad myndighet jag gör detta".
25: Johannes' döpelse, varifrån var den: från himmelen eller från människor?" Då överlade de med varandra och sade: "Om vi svara: 'Från himmelen', så frågar han oss: 'Varför trodden I honom då icke?'
26: Men om vi svara: 'Från människor', då måste vi frukta för folket, ty alla hålla de Johannes för en profet."
27: De svarade alltså Jesus och sade: "Vi veta det icke." Då sade ock han till dem: "Så säger icke heller jag eder med vad myndighet jag gör detta.
28: Men vad synes eder? En man hade två söner. Och han kom till den förste och sade: 'Min son, gå i dag och arbeta i vingården.'
29: Han svarade och sade: 'Jag vill icke'; men efteråt ångrade han sig och gick.
30: Och han kom till den andre och sade sammalunda. Då svarade denne och sade: 'Ja, herre'; men han gick icke,
31: Vilken av de två gjorde vad fadern ville?" De svarade: "Den förste." Jesus sade till dem: "Ja, sannerligen säger jag eder: Publikaner och skökor skola förr gå in i Guds rike än I.
32: Ty Johannes kom och lärde eder rättfärdighetens väg, och I trodden honom icke, men publikaner och skökor trodde honom. Och fastän I sågen detta, ångraden I eder icke heller efteråt, så att I trodden honom.
33: Hören nu en annan liknelse: En husbonde planterade en vingård, och han satte stängsel omkring den och högg ut ett presskar därinne och byggde ett vakttorn; därefter lejde han ut den åt vingårdsmän och for utrikes.
34: När sedan frukttiden nalkades, sände han sina tjänare till vingårdsmännen för att uppbära frukten åt honom.
35: Men vingårdsmännen togo fatt på hans tjänare, och en misshandlade de, en annan dräpte de, en tredje stenade de.
36: Åter sände han åstad andra tjänare, flera än de förra, men de gjorde med dem sammalunda.
37: Slutligen sände han till dem sin son, ty han tänkte: 'De skola väl hava försyn för min son.'
38: Men när vingårdsmännen fingo se hans son, sade de till varandra: 'Denne är arvingen; kom, låt oss dräpa honom, så få vi hans arv.'
39: Och de togo fatt på honom och förde honom ut ur vingården och dräpte honom.
40: När nu vingårdens herre kommer, vad skall han då göra med de vingårdsmännen?"
41: De svarade honom: "Eftersom de hava illa gjort, skall han illa förgöra dem, och vingården skall han lämna åt andra vingårdsmän, som giva honom frukten, när tiden därtill är inne."
42: Jesus sade till dem: "Ja, haven I aldrig läst i skrifterna: 'Den sten som byggningsmännen förkastade. den har blivit en hörnsten; av Herren har den blivit detta, och underbar är den i våra ögon'?
43: Därför säger jag eder att Guds rike skall tagas ifrån eder, och givas åt ett folk som bär dess frukt."
44: "Och var och en som faller på den stenen, han skall bliva krossad, men den som stenen faller på, honom skall den söndersmula."
45: Då nu översteprästerna och fariséerna hörde hans liknelser, förstodo de att det var om dem som han talade.
46: Och de hade gärna velat gripa honom, men de fruktade för folket, eftersom man höll honom för en profet.

 

2: Saying unto them, Go into the village over against you, and straightway ye shall find an ass tied, and a colt with her: loose them, and bring them unto me.
3: And if any man say ought unto you, ye shall say, The Lord hath need of them; and straightway he will send them.
4: All this was done, that it might be fulfilled which was spoken by the prophet, saying,
5: Tell ye the daughter of Sion, Behold, thy King cometh unto thee, meek, and sitting upon an ass, and a colt the foal of an ass.
6: And the disciples went, and did as Jesus commanded them,
7: And brought the ass, and the colt, and put on them their clothes, and they set him thereon.
8: And a very great multitude spread their garments in the way; others cut down branches from the trees, and strawed them in the way.
9: And the multitudes that went before, and that followed, cried, saying, Hosanna to the Son of David: Blessed is he that cometh in the name of the Lord; Hosanna in the highest.
10: And when he was come into Jerusalem, all the city was moved, saying, Who is this?
11: And the multitude said, This is Jesus the prophet of Nazareth of Galilee.
12: And Jesus went into the temple of God, and cast out all them that sold and bought in the temple, and overthrew the tables of the moneychangers, and the seats of them that sold doves,
13: And said unto them, It is written, My house shall be called the house of prayer; but ye have made it a den of thieves.
14: And the blind and the lame came to him in the temple; and he healed them.
15: And when the chief priests and scribes saw the wonderful things that he did, and the children crying in the temple, and saying, Hosanna to the Son of David; they were sore displeased,
16: And said unto him, Hearest thou what these say? And Jesus saith unto them, Yea; have ye never read, Out of the mouth of babes and sucklings thou hast perfected praise?
17: And he left them, and went out of the city into Bethany; and he lodged there.
18: Now in the morning as he returned into the city, he hungered.
19: And when he saw a fig tree in the way, he came to it, and found nothing thereon, but leaves only, and said unto it, Let no fruit grow on thee henceforward for ever. And presently the fig tree withered away.
20: And when the disciples saw it, they marvelled, saying, How soon is the fig tree withered away!
21: Jesus answered and said unto them, Verily I say unto you, If ye have faith, and doubt not, ye shall not only do this which is done to the fig tree, but also if ye shall say unto this mountain, Be thou removed, and be thou cast into the sea; it shall be done.
22: And all things, whatsoever ye shall ask in prayer, believing, ye shall receive.
23: And when he was come into the temple, the chief priests and the elders of the people came unto him as he was teaching, and said, By what authority doest thou these things? and who gave thee this authority?
24: And Jesus answered and said unto them, I also will ask you one thing, which if ye tell me, I in like wise will tell you by what authority I do these things.
25: The baptism of John, whence was it? from heaven, or of men? And they reasoned with themselves, saying, If we shall say, From heaven; he will say unto us, Why did ye not then believe him?
26: But if we shall say, Of men; we fear the people; for all hold John as a prophet.
27: And they answered Jesus, and said, We cannot tell. And he said unto them, Neither tell I you by what authority I do these things.
28: But what think ye? A certain man had two sons; and he came to the first, and said, Son, go work to day in my vineyard.
29: He answered and said, I will not: but afterward he repented, and went.
30: And he came to the second, and said likewise. And he answered and said, I go, sir: and went not.
31: Whether of them twain did the will of his father? They say unto him, The first. Jesus saith unto them, Verily I say unto you, That the publicans and the harlots go into the kingdom of God before you.
32: For John came unto you in the way of righteousness, and ye believed him not: but the publicans and the harlots believed him: and ye, when ye had seen it, repented not afterward, that ye might believe him.
33: Hear another parable: There was a certain householder, which planted a vineyard, and hedged it round about, and digged a winepress in it, and built a tower, and let it out to husbandmen, and went into a far country:
34: And when the time of the fruit drew near, he sent his servants to the husbandmen, that they might receive the fruits of it.
35: And the husbandmen took his servants, and beat one, and killed another, and stoned another.
36: Again, he sent other servants more than the first: and they did unto them likewise.
37: But last of all he sent unto them his son, saying, They will reverence my son.
38: But when the husbandmen saw the son, they said among themselves, This is the heir; come, let us kill him, and let us seize on his inheritance.
39: And they caught him, and cast him out of the vineyard, and slew him.
40: When the lord therefore of the vineyard cometh, what will he do unto those husbandmen?
41: They say unto him, He will miserably destroy those wicked men, and will let out his vineyard unto other husbandmen, which shall render him the fruits in their seasons.
42: Jesus saith unto them, Did ye never read in the scriptures, The stone which the builders rejected, the same is become the head of the corner: this is the Lord's doing, and it is marvellous in our eyes?
43: Therefore say I unto you, The kingdom of God shall be taken from you, and given to a nation bringing forth the fruits thereof.
44: And whosoever shall fall on this stone shall be broken: but on whomsoever it shall fall, it will grind him to powder.
45: And when the chief priests and Pharisees had heard his parables, they perceived that he spake of them.
46: But when they sought to lay hands on him, they feared the multitude, because they took him for a prophet.

 

2: ja sanoi heille: "Menkää kylään, joka on edessänne, niin te kohta löydätte aasintamman sidottuna ja varsan sen kanssa; päästäkää ne ja tuokaa minulle.
3: Ja jos joku teille jotakin sanoo, niin vastatkaa: 'Herra tarvitsee niitä'; ja kohta hän lähettää ne."
4: Mutta tämä tapahtui, että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo:
5: "Sanokaa tytär Siionille: 'Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla'."
6: Niin opetuslapset menivät ja tekivät, niinkuin Jeesus oli heitä käskenyt,
7: ja toivat aasintamman varsoineen ja panivat niiden selkään vaatteensa, ja hän istuutui niiden päälle.
8: Ja suurin osa kansasta levitti vaatteensa tielle, ja toiset karsivat oksia puista ja hajottivat tielle.
9: Ja kansanjoukot, jotka kulkivat hänen edellään ja jotka seurasivat, huusivat sanoen: "Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!"
10: Ja kun hän tuli Jerusalemiin, joutui koko kaupunki liikkeelle ja sanoi: "Kuka tämä on?"
11: Niin kansa sanoi: "Tämä on se profeetta, Jeesus, Galilean Nasaretista".
12: Ja Jeesus meni pyhäkköön; ja hän ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet.
13: Ja hän sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi', mutta te teette siitä ryövärien luolan."
14: Ja hänen tykönsä pyhäkössä tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät.
15: Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet, joita hän teki, ja lapset, jotka huusivat pyhäkössä ja sanoivat: "Hoosianna Daavidin pojalle", niin he närkästyivät
16: ja sanoivat hänelle: "Kuuletko, mitä nämä sanovat?" Niin Jeesus sanoi heille: "Kuulen; ettekö ole koskaan lukeneet: 'Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen'?"
17: Ja hän jätti heidät ja meni ulos kaupungista Betaniaan ja oli siellä yötä.
18: Kun hän varhain aamulla palasi kaupunkiin, oli hänen nälkä.
19: Ja nähdessään tien vieressä viikunapuun hän meni sen luo, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin pelkkiä lehtiä; ja hän sanoi sille: "Älköön sinusta ikinä enää hedelmää kasvako". Ja kohta viikunapuu kuivettui.
20: Kun opetuslapset tämän näkivät, ihmettelivät he ja sanoivat: "Kuinka viikunapuu niin äkisti kuivettui?"
21: Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, niin ette ainoastaan voisi tehdä sitä, mikä viikunapuussa tapahtui, vaan vieläpä, jos sanoisitte tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', niin se tapahtuisi.
22: Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte."
23: Ja kun hän oli mennyt pyhäkköön, tulivat hänen opettaessaan ylipapit ja kansan vanhimmat hänen luoksensa ja sanoivat: "Millä vallalla sinä näitä teet? Ja kuka sinulle on antanut tämän vallan?"
24: Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Minä myös teen teille yhden kysymyksen; jos te minulle siihen vastaatte, niin minäkin sanon teille, millä vallalla minä näitä teen.
25: Mistä Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisistä?" Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo meille: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?'
26: Mutta jos sanomme: 'Ihmisistä', niin meidän täytyy peljätä kansaa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana."
27: Ja he vastasivat Jeesukselle ja sanoivat: "Emme tiedä". Niin hänkin sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen.
28: Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani'.
29: Tämä vastasi ja sanoi: 'En tahdo'; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni.
30: Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: 'Minä menen, herra', mutta ei mennytkään.
31: Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?" He sanoivat: "Ensimmäinen". Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.
32: Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet.
33: Kuulkaa toinen vertaus: Oli perheenisäntä, joka istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille.
34: Ja kun hedelmäin aika lähestyi, lähetti hän palvelijoitansa viinitarhurien luokse perimään hänelle tulevat hedelmät.
35: Mutta viinitarhurit ottivat kiinni hänen palvelijansa; minkä he pieksivät, minkä tappoivat, minkä kivittivät.
36: Vielä hän lähetti toisia palvelijoita, useampia kuin ensimmäiset; ja näille he tekivät samoin.
37: Mutta viimein hän lähetti heidän luokseen poikansa sanoen: 'Minun poikaani he kavahtavat'.
38: Mutta kun viinitarhurit näkivät pojan, sanoivat he keskenänsä: 'Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin me saamme hänen perintönsä'.
39: Ja he ottivat hänet kiinni ja heittivät ulos viinitarhasta ja tappoivat.
40: Kun viinitarhan herra tulee, mitä hän tekee noille viinitarhureille?"
41: He sanoivat hänelle: "Nuo pahat hän pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat hänelle hedelmät ajallansa".
42: Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme'?
43: Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.
44: Ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa."
45: Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat nämä hänen vertauksensa, ymmärsivät he, että hän puhui heistä.
46: Ja he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana.