Matt 26

2: "I veten att det två dagar härefter är påsk; då skall Människosonen bliva förrådd och utlämnad till att korsfästas."
3: Därefter församlade sig översteprästerna och folkets äldste hos översteprästen, som hette Kaifas, i hans hus,
4: och rådslogo om att låta gripa Jesus med list och döda honom.
5: Men de sade: "Icke under högtiden, för att ej oroligheter skola uppstå bland folket."
6: Men när Jesus var i Betania, i Simon den spetälskes hus,
7: framträdde till honom en kvinna som hade med sig en alabasterflaska med dyrbar smörjelse; denna göt hon ut över hans huvud, där han låg till bords.
8: Då lärjungarna sågo detta, blevo de misslynta och sade: "Varför skulle detta förspillas?
9: Man hade ju kunnat sälja det för mycket penningar och giva dessa åt de fattiga."
10: När Jesus märkte detta, sade han till dem: "Varför oroen I kvinnan? Det är en god gärning som hon har gjort mot mig.
11: De fattiga haven I ju alltid ibland eder, men mig haven I icke alltid.
12: När hon göt ut denna smörjelse på min kropp, gjorde hon det såsom en tillredelse till min begravning.
13: Sannerligen säger jag eder: Varhelst i hela världen detta evangelium bliver predikat, där skall ock det som hon nu har gjort bliva omtalat, henne till åminnelse."
14: Därefter gick en av de tolv, den som hette Judas Iskariot, bort till översteprästerna
15: och sade: "Vad viljen I giva mig för att jag skall överlämna honom åt eder?" Då vägde de upp åt honom trettio silverpenningar.
16: Och från den stunden sökte han efter lägligt tillfälle att förråda honom.
17: Men på första dagen i det osyrade brödets högtid trädde lärjungarna fram till Jesus och frågade: "Var vill du att vi skola reda till åt dig att äta påskalammet?"
18: Han svarade: "Gån in i staden till den och den och sägen till honom: 'Mästaren låter säga: Min tid är nära; hos dig vill jag hålla påskhögtid med mina lärjungar.'"
19: Och lärjungarna gjorde såsom Jesus hade befallt dem och redde till påskalammet.
20: När det nu hade blivit afton, lade han sig till bords med de tolv.
21: Och medan de åto, sade han: "Sannerligen säger jag eder: En av eder skall förråda mig."
22: Då blevo de mycket bedrövade och begynte fråga honom, var efter annan: "Icke är det väl jag, Herre?"
23: Då svarade han och sade: "Den som jämte mig nu doppade handen i fatet, han skall förråda mig.
24: Människosonen skall gå bort, såsom det är skrivet om honom; men ve den människa genom vilken Människosonen bliver förrådd! Det hade varit bättre för den människan, om hon icke hade blivit född."
25: Judas, han som förrådde honom, tog då till orda och frågade: "Rabbi, icke är det väl jag?" Han svarade honom: "Du har själv sagt det."
26: Medan de nu åto, tog Jesus ett bröd och välsignade det och bröt det och gav åt lärjungarna och sade: "Tagen och äten; detta är min lekamen."
27: Och han tog en kalk och tackade Gud och gav åt dem och sade: "Dricken härav alla;
28: ty detta är mitt blod, förbundsblodet, som varder utgjutet för många till syndernas förlåtelse.
29: Och jag säger eder: Härefter skall jag icke mer dricka av det som kommer från vinträd, förrän på den dag då jag dricker det nytt med eder i min Faders rike."
30: När de sedan hade sjungit lovsången, gingo de ut till Oljeberget.
31: Då sade Jesus till dem: "I denna natt skolen I alla komma på fall för min skull, ty det är skrivet: 'Jag skall slå herden, och fåren i hjorden skola förskingras.'
32: Men efter min uppståndelse skall jag före eder gå till Galileen."
33: Då svarade Petrus och sade till honom: "Om än alla andra komma på fall för din skull, så skall dock jag aldrig komma på fall."
34: Jesus sade till honom: "Sannerligen säger jag dig: I denna natt, förrän hanen har galit, skall du tre gånger förneka mig."
35: Petrus svarade honom: "Om jag än måste dö med dig, så skall jag dock förvisso icke förneka dig." Sammalunda sade ock alla de andra lärjungarna.
36: Därefter kom Jesus med dem till ett ställe som hette Getsemane. Och han sade till lärjungarna: "Bliven kvar här, medan jag går dit bort och beder."
37: Och han tog med sig Petrus och Sebedeus' två söner; och han begynte bedrövas och ängslas.
38: Då sade han till dem: "Min själ är djupt bedrövad, ända till döds; stannen kvar här och vaken med mig."
39: Därefter gick han litet längre bort och föll ned på sitt ansikte och bad och sade: "Min Fader, om det är möjligt, så gånge denna kalk ifrån mig. Dock icke såsom jag vill, utan såsom du vill!"
40: Sedan kom han tillbaka till lärjungarna och fann dem sovande. Då sade han till Petrus: "Så litet förmådden I då vaka en kort stund med mig!
41: Vaken, och bedjen att I icke mån komma i frestelse. Anden är villig, men köttet är svagt."
42: Åter gick han bort, för andra gången, och bad och sade: "Min Fader, om detta icke kan gå ifrån mig, utan jag måste dricka denna kalk, så ske din vilja."
43: När han sedan kom tillbaka, fann han dem åter sovande, ty deras ögon voro förtyngda.
44: Då lät han dem vara och gick åter bort och bad, för tredje gången, och sade återigen samma ord.
45: Därefter kom han tillbaka till lärjungarna och sade till dem: "Ja, I soven ännu alltjämt och vilen eder! Se, stunden är nära då Människosonen skall bliva överlämnad i syndares händer.
46: Stån upp, låt oss gå; se, den är nära, som förråder mig."
47: Och se, medan han ännu talade, kom Judas, en av de tolv, och jämte honom en stor folkskara, med svärd och stavar, utsänd från översteprästerna och folkets äldste.
48: Men förrädaren hade givit dem ett tecken; han hade sagt: "Den som jag kysser, den är det; honom skolen I gripa."
49: Och han trädde nu strax fram till Jesus och sade: "Hell dig, rabbi!" och kysste honom häftigt.
50: Jesus sade till honom: "Min vän, gör vad du är här för att göra." Då stego de fram och grepo Jesus och togo honom fången.
51: Men en av dem som voro med Jesus förde handen till sitt svärd och drog ut det och högg till översteprästens tjänare och högg så av honom örat.
52: Då sade Jesus till honom: "Stick ditt svärd tillbaka i skidan: ty alla som taga till svärd skola förgöras genom svärd.
53: Eller menar du att jag icke kunde utbedja mig av min Fader, att han nu sände till min tjänst mer än tolv legioner änglar?
54: Men huru bleve då skrifterna fullbordade, som säga att så måste ske?"
55: I samma stund sade Jesus till folkskaran: "Såsom mot en rövare haven I gått ut med svärd och stavar för att fasttaga mig. Var dag har jag suttit i helgedomen och undervisat, utan att I haven gripit mig.
56: Men allt detta har skett, för att profeternas skrifter skola fullbordas." Då övergåvo alla lärjungarna honom och flydde.
57: Men de som hade gripit Jesus förde honom bort till översteprästen Kaifas, hos vilken de skriftlärde och de äldste hade församlat sig.
58: Och Petrus följde honom på avstånd ända till översteprästens gård; där gick han in och satte sig bland rättstjänarna för att se vad slutet skulle bliva.
59: Och översteprästerna och hela Stora rådet sökte efter något falskt vittnesbörd mot Jesus, för att kunna döda honom;
60: men fastän många falska vittnen trädde fram, funno de likväl intet. Slutligen trädde dock två män fram
61: och sade: "Denne har sagt: 'Jag kan bryta ned Guds tempel och på tre dagar bygga upp det igen.'"
62: Då stod översteprästen upp och sade till honom: "Svarar du intet? Huru är det med det som dessa vittna mot dig?"
63: Men Jesus teg. Då sade översteprästen till honom: "Jag besvär dig vid den levande Guden, att du säger oss om du är Messias, Guds Son."
64: Jesus svarade honom: "Du har själv sagt det. Men jag säger eder: Härefter skolen I få se Människosonen sitta på Maktens högra sida och komma på himmelens skyar."
65: Då rev översteprästen sönder sina kläder och sade: "Han har hädat. Vad behöva vi mer några vittnen? I haven nu hört hädelsen.
66: Vad synes eder?" De svarade och sade: "Han är skyldig till döden."
67: Därefter spottade man honom i ansiktet och slog honom på kinderna, den ene med knytnäven, den andre med flata handen,
68: och sade: "Profetera för oss, Messias: vem var det som slog dig?"
69: Men Petrus satt utanför på gården. Då kom en tjänstekvinna fram till honom och sade: "Också du var med Jesus från Galileen."
70: Men han nekade inför alla och sade: "Jag förstår icke vad du menar."
71: När han sedan hade kommit ut i porten, fick en annan kvinna se honom och sade till dem som voro där: "Denne var med Jesus från Nasaret."
72: Åter nekade han med en ed och sade: "Jag känner icke den mannen."
73: Litet därefter kommo de kringstående fram och sade till Petrus: "Förvisso är också du en av dem; redan ditt uttal röjer dig ju."
74: Då begynte han förbanna sig och svärja: "Jag känner icke den mannen." Och i detsamma gol hanen.
75: Då kom Petrus ihåg Jesu ord, huru han hade sagt: "Förrän hanen gal, skall du tre gånger förneka mig." Och han gick ut och grät bitterligen.

 

2: Ye know that after two days is the feast of the passover, and the Son of man is betrayed to be crucified.
3: Then assembled together the chief priests, and the scribes, and the elders of the people, unto the palace of the high priest, who was called Caiaphas,
4: And consulted that they might take Jesus by subtilty, and kill him.
5: But they said, Not on the feast day, lest there be an uproar among the people.
6: Now when Jesus was in Bethany, in the house of Simon the leper,
7: There came unto him a woman having an alabaster box of very precious ointment, and poured it on his head, as he sat at meat.
8: But when his disciples saw it, they had indignation, saying, To what purpose is this waste?
9: For this ointment might have been sold for much, and given to the poor.
10: When Jesus understood it, he said unto them, Why trouble ye the woman? for she hath wrought a good work upon me.
11: For ye have the poor always with you; but me ye have not always.
12: For in that she hath poured this ointment on my body, she did it for my burial.
13: Verily I say unto you, Wheresoever this gospel shall be preached in the whole world, there shall also this, that this woman hath done, be told for a memorial of her.
14: Then one of the twelve, called Judas Iscariot, went unto the chief priests,
15: And said unto them, What will ye give me, and I will deliver him unto you? And they covenanted with him for thirty pieces of silver.
16: And from that time he sought opportunity to betray him.
17: Now the first day of the feast of unleavened bread the disciples came to Jesus, saying unto him, Where wilt thou that we prepare for thee to eat the passover?
18: And he said, Go into the city to such a man, and say unto him, The Master saith, My time is at hand; I will keep the passover at thy house with my disciples.
19: And the disciples did as Jesus had appointed them; and they made ready the passover.
20: Now when the even was come, he sat down with the twelve.
21: And as they did eat, he said, Verily I say unto you, that one of you shall betray me.
22: And they were exceeding sorrowful, and began every one of them to say unto him, Lord, is it I?
23: And he answered and said, He that dippeth his hand with me in the dish, the same shall betray me.
24: The Son of man goeth as it is written of him: but woe unto that man by whom the Son of man is betrayed! it had been good for that man if he had not been born.
25: Then Judas, which betrayed him, answered and said, Master, is it I? He said unto him, Thou hast said.
26: And as they were eating, Jesus took bread, and blessed it, and brake it, and gave it to the disciples, and said, Take, eat; this is my body.
27: And he took the cup, and gave thanks, and gave it to them, saying, Drink ye all of it;
28: For this is my blood of the new testament, which is shed for many for the remission of sins.
29: But I say unto you, I will not drink henceforth of this fruit of the vine, until that day when I drink it new with you in my Father's kingdom.
30: And when they had sung an hymn, they went out into the mount of Olives.
31: Then saith Jesus unto them, All ye shall be offended because of me this night: for it is written, I will smite the shepherd, and the sheep of the flock shall be scattered abroad.
32: But after I am risen again, I will go before you into Galilee.
33: Peter answered and said unto him, Though all men shall be offended because of thee, yet will I never be offended.
34: Jesus said unto him, Verily I say unto thee, That this night, before the cock crow, thou shalt deny me thrice.
35: Peter said unto him, Though I should die with thee, yet will I not deny thee. Likewise also said all the disciples.
36: Then cometh Jesus with them unto a place called Gethsemane, and saith unto the disciples, Sit ye here, while I go and pray yonder.
37: And he took with him Peter and the two sons of Zebedee, and began to be sorrowful and very heavy.
38: Then saith he unto them, My soul is exceeding sorrowful, even unto death: tarry ye here, and watch with me.
39: And he went a little further, and fell on his face, and prayed, saying, O my Father, if it be possible, let this cup pass from me: nevertheless not as I will, but as thou wilt.
40: And he cometh unto the disciples, and findeth them asleep, and saith unto Peter, What, could ye not watch with me one hour?
41: Watch and pray, that ye enter not into temptation: the spirit indeed is willing, but the flesh is weak.
42: He went away again the second time, and prayed, saying, O my Father, if this cup may not pass away from me, except I drink it, thy will be done.
43: And he came and found them asleep again: for their eyes were heavy.
44: And he left them, and went away again, and prayed the third time, saying the same words.
45: Then cometh he to his disciples, and saith unto them, Sleep on now, and take your rest: behold, the hour is at hand, and the Son of man is betrayed into the hands of sinners.
46: Rise, let us be going: behold, he is at hand that doth betray me.
47: And while he yet spake, lo, Judas, one of the twelve, came, and with him a great multitude with swords and staves, from the chief priests and elders of the people.
48: Now he that betrayed him gave them a sign, saying, Whomsoever I shall kiss, that same is he: hold him fast.
49: And forthwith he came to Jesus, and said, Hail, master; and kissed him.
50: And Jesus said unto him, Friend, wherefore art thou come? Then came they, and laid hands on Jesus, and took him.
51: And, behold, one of them which were with Jesus stretched out his hand, and drew his sword, and struck a servant of the high priest's, and smote off his ear.
52: Then said Jesus unto him, Put up again thy sword into his place: for all they that take the sword shall perish with the sword.
53: Thinkest thou that I cannot now pray to my Father, and he shall presently give me more than twelve legions of angels?
54: But how then shall the scriptures be fulfilled, that thus it must be?
55: In that same hour said Jesus to the multitudes, Are ye come out as against a thief with swords and staves for to take me? I sat daily with you teaching in the temple, and ye laid no hold on me.
56: But all this was done, that the scriptures of the prophets might be fulfilled. Then all the disciples forsook him, and fled.
57: And they that had laid hold on Jesus led him away to Caiaphas the high priest, where the scribes and the elders were assembled.
58: But Peter followed him afar off unto the high priest's palace, and went in, and sat with the servants, to see the end.
59: Now the chief priests, and elders, and all the council, sought false witness against Jesus, to put him to death;
60: But found none: yea, though many false witnesses came, yet found they none. At the last came two false witnesses,
61: And said, This fellow said, I am able to destroy the temple of God, and to build it in three days.
62: And the high priest arose, and said unto him, Answerest thou nothing? what is it which these witness against thee?
63: But Jesus held his peace. And the high priest answered and said unto him, I adjure thee by the living God, that thou tell us whether thou be the Christ, the Son of God.
64: Jesus saith unto him, Thou hast said: nevertheless I say unto you, Hereafter shall ye see the Son of man sitting on the right hand of power, and coming in the clouds of heaven.
65: Then the high priest rent his clothes, saying, He hath spoken blasphemy; what further need have we of witnesses? behold, now ye have heard his blasphemy.
66: What think ye? They answered and said, He is guilty of death.
67: Then did they spit in his face, and buffeted him; and others smote him with the palms of their hands,
68: Saying, Prophesy unto us, thou Christ, Who is he that smote thee?
69: Now Peter sat without in the palace: and a damsel came unto him, saying, Thou also wast with Jesus of Galilee.
70: But he denied before them all, saying, I know not what thou sayest.
71: And when he was gone out into the porch, another maid saw him, and said unto them that were there, This fellow was also with Jesus of Nazareth.
72: And again he denied with an oath, I do not know the man.
73: And after a while came unto him they that stood by, and said to Peter, Surely thou also art one of them; for thy speech bewrayeth thee.
74: Then began he to curse and to swear, saying, I know not the man. And immediately the cock crew.
75: And Peter remembered the word of Jesus, which said unto him, Before the cock crow, thou shalt deny me thrice. And he went out, and wept bitterly.

 

2: "Te tiedätte, että kahden päivän perästä on pääsiäinen; silloin Ihmisen Poika annetaan ristiinnaulittavaksi".
3: Silloin ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat Kaifas nimisen ylimmäisen papin palatsiin
4: ja neuvottelivat, kuinka ottaisivat Jeesuksen kiinni kavaluudella ja tappaisivat hänet.
5: Mutta he sanoivat: "Ei juhlan aikana, ettei syntyisi meteliä kansassa".
6: Kun Jeesus oli Betaniassa pitalisen Simonin asunnossa,
7: tuli hänen luoksensa nainen, mukanaan alabasteripullo täynnä kallisarvoista voidetta, minkä hän vuodatti Jeesuksen päähän hänen ollessaan aterialla.
8: Mutta sen nähdessään hänen opetuslapsensa närkästyivät ja sanoivat: "Mitä varten tämä haaskaus?
9: Olisihan sen voinut myydä kalliista hinnasta ja antaa rahat köyhille."
10: Kun Jeesus sen huomasi, sanoi hän heille: "Miksi pahoitatte tämän naisen mieltä? Sillä hän teki hyvän työn minulle.
11: Köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina.
12: Sillä kun hän valoi tämän voiteen minun ruumiilleni, teki hän sen minun hautaamistani varten.
13: Totisesti minä sanon teille: missä ikinä kaikessa maailmassa tätä evankeliumia saarnataan, siellä sekin, minkä hän teki, on mainittava hänen muistoksensa."
14: Silloin meni yksi niistä kahdestatoista, nimeltä Juudas Iskariot, ylipappien luo
15: ja sanoi: "Mitä tahdotte antaa minulle, niin minä saatan hänet teidän käsiinne?" Ja he maksoivat hänelle kolmekymmentä hopearahaa.
16: Ja siitä hetkestä hän etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaaksensa hänet.
17: Mutta ensimmäisenä happamattoman leivän päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Mihin tahdot, että valmistamme pääsiäislampaan sinun syödäksesi?"
18: Niin hän sanoi: "Menkää kaupunkiin sen ja sen luo ja sanokaa hänelle: 'Opettaja sanoo: Minun aikani on lähellä; sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa'."
19: Ja opetuslapset tekivät, niinkuin Jeesus oli heitä käskenyt, ja valmistivat pääsiäislampaan.
20: Ja kun ehtoo tuli, asettui hän aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa.
21: Ja heidän syödessään hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut".
22: Silloin he tulivat kovin murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa perästä sanomaan hänelle: "Herra, en kai minä ole se?"
23: Hän vastasi ja sanoi: "Joka minun kanssani pisti kätensä vatiin, se kavaltaa minut.
24: Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, että hän ei olisi syntynyt."
25: Niin Juudas, joka hänet kavalsi, vastasi ja sanoi: "Rabbi, en kai minä ole se?" Hän sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanoit".
26: Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini".
27: Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki;
28: sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.
29: Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa."
30: Ja veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.
31: Silloin Jeesus sanoi heille: "Tänä yönä te kaikki loukkaannutte minuun; sillä kirjoitettu on: 'Minä lyön paimenta, ja lauman lampaat hajotetaan'.
32: Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan."
33: Niin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Vaikka kaikki loukkaantuisivat sinuun, niin minä en koskaan loukkaannu".
34: Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä yönä, ennenkuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät".
35: Pietari sanoi hänelle: "Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä". Samoin sanoivat myös kaikki muut opetuslapset.
36: Sitten Jeesus tuli heidän kanssaan Getsemane nimiselle maatilalle; ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Istukaa tässä, sillä aikaa kuin minä menen ja rukoilen tuolla".
37: Ja hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa; ja hän alkoi murehtia ja tulla tuskaan.
38: Silloin hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani".
39: Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: "Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä".
40: Ja hän tuli opetuslasten tykö ja tapasi heidät nukkumasta ja sanoi Pietarille: "Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani!
41: Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."
42: Taas hän meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen: "Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi".
43: Ja tullessaan hän taas tapasi heidät nukkumasta, sillä heidän silmänsä olivat käyneet raukeiksi.
44: Ja hän jätti heidät, meni taas ja rukoili kolmannen kerran ja sanoi samat sanat uudestaan.
45: Sitten hän tuli opetuslasten tykö ja sanoi heille: "Te nukutte vielä ja lepäätte! Katso, hetki on lähellä, ja Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin.
46: Nouskaa, lähtekäämme; katso, se on lähellä, joka minut kavaltaa."
47: Ja katso, hänen vielä puhuessaan tuli Juudas, yksi niistä kahdestatoista, ja hänen kanssaan lukuisa joukko ylipappien ja kansan vanhinten luota miekat ja seipäät käsissä.
48: Ja se, joka hänet kavalsi, oli antanut heille merkin sanoen: "Se, jolle minä suuta annan, hän se on; ottakaa hänet kiinni".
49: Ja kohta hän meni Jeesuksen luo ja sanoi: "Terve, rabbi!" ja antoi hänelle suuta.
50: Niin Jeesus sanoi hänelle: "Ystäväni, mitä varten sinä tänne tulit?" Silloin he tulivat Jeesuksen luo, kävivät häneen käsiksi ja ottivat hänet kiinni.
51: Ja katso, eräs niistä, jotka olivat Jeesuksen kanssa, ojensi kätensä, veti miekkansa ja iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois korvan.
52: Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.
53: Vai luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä?
54: Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, jotka sanovat, että näin pitää tapahtuman?"
55: Sillä hetkellä Jeesus sanoi joukolle: "Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet minua miekoilla ja seipäillä vangitsemaan. Joka päivä minä olen istunut pyhäkössä opettamassa, ettekä ole ottaneet minua kiinni.
56: Mutta tämä kaikki on tapahtunut, että profeettain kirjoitukset kävisivät toteen." Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat.
57: Mutta Jeesuksen kiinniottajat veivät hänet ylimmäisen papin, Kaifaan, eteen, jonne kirjanoppineet ja vanhimmat olivat kokoontuneet.
58: Ja Pietari seurasi häntä taampana ylimmäisen papin esipihaan asti; ja hän meni sinne ja istui palvelijain joukkoon nähdäksensä, kuinka lopulta kävisi.
59: Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät väärää todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet,
60: mutta eivät löytäneet, vaikka monta väärää todistajaa oli tullut esille. Mutta vihdoin tuli kaksi,
61: ja he sanoivat: "Tämä on sanonut: 'Minä voin hajottaa maahan Jumalan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakentaa'."
62: Silloin ylimmäinen pappi nousi ja sanoi hänelle: "Etkö vastaa mitään siihen, mitä nämä todistavat sinua vastaan?"
63: Mutta Jeesus oli vaiti. Niin ylimmäinen pappi sanoi hänelle: "Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika".
64: Jeesus sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanoit. Mutta minä sanon teille: tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä."
65: Silloin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Hän on pilkannut Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Katso, nyt kuulitte hänen pilkkaamisensa.
66: Miten teistä on?" He vastasivat sanoen: "Hän on vikapää kuolemaan".
67: Silloin he sylkivät häntä silmille ja löivät häntä nyrkillä kasvoihin; ja toiset sivalsivat häntä poskelle
68: ja sanoivat: "Profetoi meille, Kristus, kuka se on, joka sinua löi".
69: Mutta Pietari istui ulkopuolella esipihassa. Ja hänen luoksensa tuli muuan palvelijatar ja sanoi: "Sinäkin olit Jeesuksen, galilealaisen, seurassa".
70: Mutta hän kielsi kaikkien kuullen ja sanoi: "En ymmärrä, mitä sanot".
71: Ja kun hän oli mennyt ulos portille, näki hänet toinen nainen ja sanoi sielläoleville: "Tämäkin oli Jeesuksen, Nasaretilaisen, seurassa".
72: Ja taas hän kielsi valalla vannoen: "En tunne sitä miestä".
73: Vähän sen jälkeen tulivat ne, jotka siinä seisoivat, ja sanoivat Pietarille: "Totisesti, sinä myös olet yksi heistä, sillä kielimurteesikin ilmaisee sinut".
74: Silloin hän rupesi sadattelemaan ja vannomaan: "En tunne sitä miestä". Ja samassa lauloi kukko.
75: Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat, jotka hän oli sanonut: "Ennenkuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät". Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.