Matt 23

2: och sade: "På Moses' stol hava de skriftlärde och fariséerna satt sig.
3: Därför, allt vad de säga eder, det skolen I göra och hålla, men efter deras gärningar skolen I icke göra; ty de säga, men göra icke.
4: De binda ihop tunga bördor och lägga dem på människornas skuldror, men själva vilja de icke röra ett finger för att flytta dem.
5: Och alla sina gärningar göra de för att bliva sedda av människorna. De göra sina böneremsor breda och hörntofsarna på sina mantlar stora.
6: De vilja gärna hava de främsta platserna vid gästabuden och sitta främst i synagogorna
7: och vilja gärna bliva hälsade på torgen och av människorna kallas 'rabbi'.
8: Men I skolen icke låta kalla eder 'rabbi', ty en är eder Mästare, och I ären alla bröder.
9: Ej heller skolen I kalla någon på jorden eder 'fader', ty en är eder Fader, han som är i himmelen.
10: Ej heller skolen I låta kalla eder 'läromästare', ty en är eder läromästare, Kristus.
11: Den som är störst bland eder, han vare de andras tjänare.
12: Men den som upphöjer sig, han skall bliva förödmjukad, och den som ödmjukar sig, han skall bliva upphöjd.
13: Ve eder, I skriftlärde och fariséer, I skrymtare, som tillsluten himmelriket för människorna! Själva kommen I icke ditin, och dem som vilja komma dit tillstädjen I icke att komma in.
14: Ve eder, I skriftlärde och fariseér, I skrymtare, att I utsugen änkors hus, medan I för syns skull hållen långa böner. Därför skolen I få en dess hårdare dom.
15: Ve eder, I skriftlärde och fariséer, I skrymtare, som faren omkring över vatten och land för att göra en proselyt, och när någon har blivit det, gören I honom till ett Gehennas barn, dubbelt värre än I själva ären!
16: Ve eder, I blinde ledare, som sägen: 'Om någon svär vid templet, så betyder det intet; men om någon svär vid guldet i templet, då är han bunden av sin ed'!
17: I dåraktige och blinde, vilket är då förmer, guldet eller templet, som har helgat guldet?
18: Så ock: 'Om någon svär vid altaret, så betyder det intet; men om någon svär vid offergåvan som ligger därpå, då är han bunden av sin ed.'
19: I blinde, vilket är då förmer, offergåvan eller altaret, som helgar offergåvan?
20: Den som svär vid altaret, han svär alltså både vid detta och vid allt som ligger därpå.
21: Och den som svär vid templet, han svär både vid detta och vid honom som bor däri.
22: Och den som svär vid himmelen, han svär både vid Guds tron och vid honom som sitter därpå.
23: Ve eder, I skriftlärde och fariséer. I skrymtare, som given tionde av mynta och dill och kummin, men underlåten det som är viktigast i lagen, nämligen rätten och barmhärtigheten och troheten! Det ena borden I göra, men icke underlåta det andra.
24: I blinde ledare, som silen bort myggan och sväljen kamelen!
25: Ve eder, I skriftlärde och fariséer, I skrymtare, som gören det yttre av bägaren och fatet rent, medan de inuti äro fulla av vad I haven förvärvat genom rofferi och omättlig ondska!
26: Du blinde farisé, gör först insidan av bägaren ren, för att sedan också dess utsida må bliva ren.
27: Ve eder, I skriftlärde och fariséer, I skrymtare, som ären lika vitmenade gravar, vilka väl utanpå synas prydliga, men inuti äro fulla av de dödas ben och allt slags orenlighet!
28: Så synens ock I utvärtes för människorna rättfärdiga, men invärtes ären I fulla av skrymteri och orättfärdighet.
29: Ve eder, I skriftlärde och fariséer, I skrymtare, som byggen upp profeternas gravar och pryden de rättfärdigas grifter
30: och sägen: 'Om vi hade levat på våra fäders tid, så skulle vi icke hava varit delaktiga med dem i profeternas blod'!
31: Så vittnen I då om eder själva, att I ären barn av dem som dräpte profeterna.
32: Nåväl, uppfyllen då I edra fäders mått.
33: I ormar, I huggormars avföda, huru skullen I kunna söka undgå att dömas till Gehenna?
34: Se, därför sänder jag till eder profeter och vise och skriftlärde. Somliga av dem skolen I dräpa och korsfästa, och somliga av dem skolen I gissla i edra synagogor och förfölja ifrån den ena staden till den andra.
35: Och så skall över eder komma allt rättfärdigt blod som är utgjutet på jorden, ända ifrån den rättfärdige Abels blod intill Sakarias', Barakias' sons blod, hans som I dräpten mellan templet och altaret.
36: Sannerligen säger jag eder: Allt detta skall komma över detta släkte.
37: Jerusalem, Jerusalem, du som dräper profeterna och stenar dem som äro sända till dig! Huru ofta har jag icke velat församla dina barn, likasom hönan församlar sina kycklingar under sina vingar! Men I haven icke velat.
38: Se, edert hus skall komma att stå övergivet och öde.
39: Ty jag säger eder: Härefter skolen I icke få se mig, intill den tid då I sägen: 'Välsignad vare han som kommer, i Herrens namn.'"

 

2: Saying, The scribes and the Pharisees sit in Moses' seat:
3: All therefore whatsoever they bid you observe, that observe and do; but do not ye after their works: for they say, and do not.
4: For they bind heavy burdens and grievous to be borne, and lay them on men's shoulders; but they themselves will not move them with one of their fingers.
5: But all their works they do for to be seen of men: they make broad their phylacteries, and enlarge the borders of their garments,
6: And love the uppermost rooms at feasts, and the chief seats in the synagogues,
7: And greetings in the markets, and to be called of men, Rabbi, Rabbi.
8: But be not ye called Rabbi: for one is your Master, even Christ; and all ye are brethren.
9: And call no man your father upon the earth: for one is your Father, which is in heaven.
10: Neither be ye called masters: for one is your Master, even Christ.
11: But he that is greatest among you shall be your servant.
12: And whosoever shall exalt himself shall be abased; and he that shall humble himself shall be exalted.
13: But woe unto you, scribes and Pharisees, hypocrites! for ye shut up the kingdom of heaven against men: for ye neither go in yourselves, neither suffer ye them that are entering to go in.
14: Woe unto you, scribes and Pharisees, hypocrites! for ye devour widows' houses, and for a pretence make long prayer: therefore ye shall receive the greater damnation.
15: Woe unto you, scribes and Pharisees, hypocrites! for ye compass sea and land to make one proselyte, and when he is made, ye make him twofold more the child of hell than yourselves.
16: Woe unto you, ye blind guides, which say, Whosoever shall swear by the temple, it is nothing; but whosoever shall swear by the gold of the temple, he is a debtor!
17: Ye fools and blind: for whether is greater, the gold, or the temple that sanctifieth the gold?
18: And, Whosoever shall swear by the altar, it is nothing; but whosoever sweareth by the gift that is upon it, he is guilty.
19: Ye fools and blind: for whether is greater, the gift, or the altar that sanctifieth the gift?
20: Whoso therefore shall swear by the altar, sweareth by it, and by all things thereon.
21: And whoso shall swear by the temple, sweareth by it, and by him that dwelleth therein.
22: And he that shall swear by heaven, sweareth by the throne of God, and by him that sitteth thereon.
23: Woe unto you, scribes and Pharisees, hypocrites! for ye pay tithe of mint and anise and cummin, and have omitted the weightier matters of the law, judgment, mercy, and faith: these ought ye to have done, and not to leave the other undone.
24: Ye blind guides, which strain at a gnat, and swallow a camel.
25: Woe unto you, scribes and Pharisees, hypocrites! for ye make clean the outside of the cup and of the platter, but within they are full of extortion and excess.
26: Thou blind Pharisee, cleanse first that which is within the cup and platter, that the outside of them may be clean also.
27: Woe unto you, scribes and Pharisees, hypocrites! for ye are like unto whited sepulchres, which indeed appear beautiful outward, but are within full of dead men's bones, and of all uncleanness.
28: Even so ye also outwardly appear righteous unto men, but within ye are full of hypocrisy and iniquity.
29: Woe unto you, scribes and Pharisees, hypocrites! because ye build the tombs of the prophets, and garnish the sepulchres of the righteous,
30: And say, If we had been in the days of our fathers, we would not have been partakers with them in the blood of the prophets.
31: Wherefore ye be witnesses unto yourselves, that ye are the children of them which killed the prophets.
32: Fill ye up then the measure of your fathers.
33: Ye serpents, ye generation of vipers, how can ye escape the damnation of hell?
34: Wherefore, behold, I send unto you prophets, and wise men, and scribes: and some of them ye shall kill and crucify; and some of them shall ye scourge in your synagogues, and persecute them from city to city:
35: That upon you may come all the righteous blood shed upon the earth, from the blood of righteous Abel unto the blood of Zacharias son of Barachias, whom ye slew between the temple and the altar.
36: Verily I say unto you, All these things shall come upon this generation.
37: O Jerusalem, Jerusalem, thou that killest the prophets, and stonest them which are sent unto thee, how often would I have gathered thy children together, even as a hen gathereth her chickens under her wings, and ye would not!
38: Behold, your house is left unto you desolate.
39: For I say unto you, Ye shall not see me henceforth, till ye shall say, Blessed is he that cometh in the name of the Lord.

 

2: sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset.
3: Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.
4: He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.
5: Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi
6: ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa,
7: ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä 'rabbi'.
8: Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.
9: Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.
10: Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus.
11: Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne.
12: Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
13: Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.
PR33-38:Matt 23:14
15: Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!
16: Voi teitä, te sokeat taluttajat, jotka sanotte: 'Jos joku vannoo temppelin kautta, niin se ei ole mitään; mutta jos joku vannoo temppelin kullan kautta, niin hän on valaansa sidottu'!
17: Te tyhmät ja sokeat! Kumpi on suurempi, kultako vai temppeli, joka kullan pyhittää?
18: Ja: 'Jos joku vannoo alttarin kautta, niin se ei ole mitään; mutta jos joku vannoo sen päällä olevan uhrilahjan kautta, niin hän on valaansa sidottu'.
19: Te sokeat! Kumpi on suurempi, uhrilahjako vai alttari, joka uhrilahjan pyhittää?
20: Sentähden, joka vannoo alttarin kautta, vannoo sen kautta ja kaiken kautta, mitä sen päällä on.
21: Ja joka vannoo temppelin kautta, vannoo sen kautta ja hänen kauttansa, joka siinä asuu.
22: Ja joka vannoo taivaan kautta, vannoo Jumalan valtaistuimen kautta ja hänen kauttansa, joka sillä istuu.
23: Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.
24: Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin!
25: Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä!
26: Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi!
27: Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa!
28: Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.
29: Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te rakennatte profeettain hautoja ja kaunistatte vanhurskasten hautakammioita,
30: ja sanotte: 'Jos me olisimme eläneet isäimme päivinä, emme olisi olleet osallisia heidän kanssaan profeettain vereen'!
31: Niin te siis todistatte itsestänne, että olette niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat.
32: Täyttäkää siis te isäinne mitta.
33: Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon?
34: Sentähden, katso, minä lähetän teidän tykönne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, ja toisia heistä te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin;
35: että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä.
36: Totisesti minä sanon teille: tämä kaikki on tuleva tämän sukupolven päälle.
37: Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.
38: Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi'.
39: Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'."