Matt 13

2: Då församlade sig mycket folk omkring honom. Därför steg han i en båt; och han satt i den, medan allt folket stod på stranden.
3: Och han talade till dem mycket i liknelser; han sade: "En såningsman gick ut för att så.
4: Och när han sådde, föll somt vid vägen, och fåglarna kommo och åto upp det.
5: Och somt föll på stengrund, där det icke hade mycket jord, och det kom strax upp, eftersom det icke hade djup jord;
6: men när solen hade gått upp, förbrändes det, och eftersom det icke hade någon rot, torkade det bort.
7: Och somt föll bland törnen, och törnena sköto upp och förkvävde det.
8: Men somt föll i god jord, och det gav frukt, dels hundrafalt, dels sextiofalt, dels trettiofalt.
9: Den som har öron, han höre."
10: Då trädde lärjungarna fram och sade till honom: "Varför talar du till dem i liknelser?"
11: Han svarade och sade: "Eder är givet att lära känna himmelrikets hemligheter, men dem är det icke givet.
12: Ty den som har, åt honom skall varda givet, så att han får över nog; men den som icke har, från honom skall tagas också det han har.
13: Därför talar jag till dem i liknelser, eftersom de med seende ögon intet se, och med hörande öron intet höra, och intet heller förstå.
14: Så fullbordas på dem Esaias' profetia, den som säger: 'Med hörande öron skolen I höra, och dock alls intet förstå, och med seende ögon skolen I se, och dock alls intet förnimma.
15: Ty detta folks hjärta har blivit förstockat, och med öronen höra de illa, och sina ögon hava de tillslutit, så att de icke se med sina ögon, eller höra med sina öron, eller förstå med sina hjärtan, och omvända sig och bliva helade av mig.
16: Men saliga äro edra ögon, som se, och edra öron, som höra.
17: Ty sannerligen säger jag eder: Många profeter och rättfärdiga män åstundade att se det som I sen, men fingo dock icke se det, och att höra det som I hören, men fingo dock icke höra det.
18: Hören alltså I vad som menas med liknelsen om såningsmannen.
19: När någon hör ordet om riket, men icke förstår det, då kommer den onde och river bort det som såddes i hans hjärta. Om en sådan människa kan det sägas att säden såddes vid vägen.
20: Och att den såddes på stengrunden, det är sagt om den som väl hör ordet och strax tager emot det med glädje,
21: men som icke har någon rot i sig, utan bliver beståndande allenast till en tid, och när bedrövelse eller förföljelse påkommer för ordets skull, då kommer han strax på fall.
22: Och att den såddes bland törnena, det är sagt om den som väl hör ordet, men låter tidens omsorger och rikedomens bedrägliga lockelse förkväva det, så att han bliver utan frukt.
23: Men att den såddes i den goda jorden, det är sagt om den som både hör ordet och förstår det, och som jämväl bär frukt och giver dels hundrafalt, dels sextiofalt, dels trettiofalt."
24: En annan liknelse framställde han för dem; han sade: "Med himmelriket är det, såsom när en man sådde god säd i sin åker;
25: men när folket sov, kom hans ovän och sådde ogräs mitt ibland vetet och gick sedan sin väg.
26: När nu säden sköt upp och satte frukt, så visade sig ock ogräset.
27: Då trädde husbondens tjänare fram och sade till honom: 'Herre, du sådde ju god säd i din åker; varifrån har den då fått ogräs?
28: Han svarade dem: 'En ovän har gjort detta.' Tjänarna sade till honom: 'Vill du alltså att vi skola gå åstad och samla det tillhopa?'
29: Men han svarade: 'Nej; ty då kunden I rycka upp vetet jämte ogräset, när I samlen detta tillhopa.
30: Låten båda slagen växa tillsammans intill skördetiden; och när skördetiden är inne, vill jag säga till skördemännen: 'Samlen först tillhopa ogräset, och binden det i knippor till att brännas upp, och samlen sedan in vetet i min lada.'"
31: En annan liknelse framställde han för dem; han sade: "Himmelriket är likt ett senapskorn som en man tager och lägger ned i sin åker.
32: Det är minst av alla frön, men när det har växt upp, är det störst bland kryddväxter; ja, det bliver ett träd, så att himmelens fåglar komma och bygga sina nästen på dess grenar."
33: En annan liknelse framställde han för dem: "Himmelriket är likt en surdeg som en kvinna tager och blandar in i tre skäppor mjöl, till dess alltsammans bliver syrat."
34: Allt detta talade Jesus i liknelser till folket, och utan liknelser talade han intet till dem.
35: Ty det skulle fullbordas, som var sagt genom profeten som sade: "Jag vill öppna min mun till liknelser, uppenbara vad förborgat har varit från världens begynnelse."
36: Därefter lät han folket gå och gick själv hem. Och hans lärjungar trädde fram till honom och sade: "Uttyd för oss liknelsen om ogräset i åkern."
37: Han svarade och sade: "Den som sår den goda säden är Människosonen.
38: Åkern är världen. Den goda säden, det är rikets barn, men ogräset är ondskans barn.
39: Ovännen, som sådde det, är djävulen. Skördetiden är tidens ände. Skördemännen är änglar.
40: Såsom nu ogräset samlas tillhopa och brännes upp i eld, så skall det ock ske vid tidens ände.
41: Människosonen skall då sända ut sina änglar, och de skola samla tillhopa och föra bort ur hans rike alla dem som äro andra till fall, och dem som göra vad orätt är,
42: och skola kasta dem i den brinnande ugnen; där skall vara gråt och tandagnisslan.
43: Då skola de rättfärdiga lysa såsom solen, i sin Faders rike. Den som har öron, han höre.
44: Himmelriket är likt en skatt som har blivit gömd i en åker. Och en man finner den, men håller det hemligt; och i sin glädje går han bort och säljer allt vad han äger och köper den åkern.
45: Ytterligare är det med himmelriket, såsom när en köpman söker efter goda pärlor;
46: och då han har funnit en dyrbar pärla, går han bort och säljer vad han äger och köper den.
47: Ytterligare är det med himmelriket, såsom när en not kastas i havet och samlar tillhopa fiskar av alla slag.
48: När den så bliver full, drager man upp den på stranden och sätter sig ned och samlar de goda i kärl, men de dåliga kastar man bort. -
49: Så skall det ock ske vid tidens ände: änglarna skola gå ut och skilja de onda från de rättfärdiga
50: och kasta dem i den brinnande ugnen; där skall vara gråt och tandagnisslan.
51: Haven I förstått allt detta?" De svarade honom: "Ja."
52: Då sade han till dem: "Så är nu var skriftlärd, som har blivit en lärjunge för himmelriket, lik en husbonde som ur sitt förråd bär fram nytt och gammalt."
53: När Jesus hade framställt alla dessa liknelser, drog han bort därifrån.
54: Och han kom till sin fädernestad, och där undervisade han folket i deras synagoga, så att de häpnade och sade: "Varifrån har han fått denna vishet? Och hans kraftgärningar, varifrån komma de?
55: Är då denne icke timmermannens son? Heter icke hans moder Maria, och heta icke hans bröder Jakob och Josef och Simon och Judas?
56: Och hans systrar, bo de icke alla hos oss? Varifrån har han då fått allt detta?"
57: Så blev han för dem en stötesten. Men Jesus sade till dem: "En profet är icke föraktad utom i sin fädernestad och i sitt eget hus."
58: Och för deras otros skull gjorde han där icke många kraftgärningar.

 

2: And great multitudes were gathered together unto him, so that he went into a ship, and sat; and the whole multitude stood on the shore.
3: And he spake many things unto them in parables, saying, Behold, a sower went forth to sow;
4: And when he sowed, some seeds fell by the way side, and the fowls came and devoured them up:
5: Some fell upon stony places, where they had not much earth: and forthwith they sprung up, because they had no deepness of earth:
6: And when the sun was up, they were scorched; and because they had no root, they withered away.
7: And some fell among thorns; and the thorns sprung up, and choked them:
8: But other fell into good ground, and brought forth fruit, some an hundredfold, some sixtyfold, some thirtyfold.
9: Who hath ears to hear, let him hear.
10: And the disciples came, and said unto him, Why speakest thou unto them in parables?
11: He answered and said unto them, Because it is given unto you to know the mysteries of the kingdom of heaven, but to them it is not given.
12: For whosoever hath, to him shall be given, and he shall have more abundance: but whosoever hath not, from him shall be taken away even that he hath.
13: Therefore speak I to them in parables: because they seeing see not; and hearing they hear not, neither do they understand.
14: And in them is fulfilled the prophecy of Esaias, which saith, By hearing ye shall hear, and shall not understand; and seeing ye shall see, and shall not perceive:
15: For this people's heart is waxed gross, and their ears are dull of hearing, and their eyes they have closed; lest at any time they should see with their eyes, and hear with their ears, and should understand with their heart, and should be converted, and I should heal them.
16: But blessed are your eyes, for they see: and your ears, for they hear.
17: For verily I say unto you, That many prophets and righteous men have desired to see those things which ye see, and have not seen them; and to hear those things which ye hear, and have not heard them.
18: Hear ye therefore the parable of the sower.
19: When any one heareth the word of the kingdom, and understandeth it not, then cometh the wicked one, and catcheth away that which was sown in his heart. This is he which received seed by the way side.
20: But he that received the seed into stony places, the same is he that heareth the word, and anon with joy receiveth it;
21: Yet hath he not root in himself, but dureth for a while: for when tribulation or persecution ariseth because of the word, by and by he is offended.
22: He also that received seed among the thorns is he that heareth the word; and the care of this world, and the deceitfulness of riches, choke the word, and he becometh unfruitful.
23: But he that received seed into the good ground is he that heareth the word, and understandeth it; which also beareth fruit, and bringeth forth, some an hundredfold, some sixty, some thirty.
24: Another parable put he forth unto them, saying, The kingdom of heaven is likened unto a man which sowed good seed in his field:
25: But while men slept, his enemy came and sowed tares among the wheat, and went his way.
26: But when the blade was sprung up, and brought forth fruit, then appeared the tares also.
27: So the servants of the householder came and said unto him, Sir, didst not thou sow good seed in thy field? from whence then hath it tares?
28: He said unto them, An enemy hath done this. The servants said unto him, Wilt thou then that we go and gather them up?
29: But he said, Nay; lest while ye gather up the tares, ye root up also the wheat with them.
30: Let both grow together until the harvest: and in the time of harvest I will say to the reapers, Gather ye together first the tares, and bind them in bundles to burn them: but gather the wheat into my barn.
31: Another parable put he forth unto them, saying, The kingdom of heaven is like to a grain of mustard seed, which a man took, and sowed in his field:
32: Which indeed is the least of all seeds: but when it is grown, it is the greatest among herbs, and becometh a tree, so that the birds of the air come and lodge in the branches thereof.
33: Another parable spake he unto them; The kingdom of heaven is like unto leaven, which a woman took, and hid in three measures of meal, till the whole was leavened.
34: All these things spake Jesus unto the multitude in parables; and without a parable spake he not unto them:
35: That it might be fulfilled which was spoken by the prophet, saying, I will open my mouth in parables; I will utter things which have been kept secret from the foundation of the world.
36: Then Jesus sent the multitude away, and went into the house: and his disciples came unto him, saying, Declare unto us the parable of the tares of the field.
37: He answered and said unto them, He that soweth the good seed is the Son of man;
38: The field is the world; the good seed are the children of the kingdom; but the tares are the children of the wicked one;
39: The enemy that sowed them is the devil; the harvest is the end of the world; and the reapers are the angels.
40: As therefore the tares are gathered and burned in the fire; so shall it be in the end of this world.
41: The Son of man shall send forth his angels, and they shall gather out of his kingdom all things that offend, and them which do iniquity;
42: And shall cast them into a furnace of fire: there shall be wailing and gnashing of teeth.
43: Then shall the righteous shine forth as the sun in the kingdom of their Father. Who hath ears to hear, let him hear.
44: Again, the kingdom of heaven is like unto treasure hid in a field; the which when a man hath found, he hideth, and for joy thereof goeth and selleth all that he hath, and buyeth that field.
45: Again, the kingdom of heaven is like unto a merchant man, seeking goodly pearls:
46: Who, when he had found one pearl of great price, went and sold all that he had, and bought it.
47: Again, the kingdom of heaven is like unto a net, that was cast into the sea, and gathered of every kind:
48: Which, when it was full, they drew to shore, and sat down, and gathered the good into vessels, but cast the bad away.
49: So shall it be at the end of the world: the angels shall come forth, and sever the wicked from among the just,
50: And shall cast them into the furnace of fire: there shall be wailing and gnashing of teeth.
51: Jesus saith unto them, Have ye understood all these things? They say unto him, Yea, Lord.
52: Then said he unto them, Therefore every scribe which is instructed unto the kingdom of heaven is like unto a man that is an householder, which bringeth forth out of his treasure things new and old.
53: And it came to pass, that when Jesus had finished these parables, he departed thence.
54: And when he was come into his own country, he taught them in their synagogue, insomuch that they were astonished, and said, Whence hath this man this wisdom, and these mighty works?
55: Is not this the carpenter's son? is not his mother called Mary? and his brethren, James, and Joses, and Simon, and Judas?
56: And his sisters, are they not all with us? Whence then hath this man all these things?
57: And they were offended in him. But Jesus said unto them, A prophet is not without honour, save in his own country, and in his own house.
58: And he did not many mighty works there because of their unbelief.

 

2: Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla.
3: Ja hän puhui heille paljon vertauksilla ja sanoi: "Katso, kylväjä meni kylvämään.
4: Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne.
5: Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata.
6: Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat.
7: Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne.
8: Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää.
9: Jolla on korvat, se kuulkoon."
10: Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle: "Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?"
11: Hän vastasi ja sanoi: "Sentähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu.
12: Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
13: Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä.
14: Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.
15: Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.'
16: Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat.
17: Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.
18: Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä:
19: Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen.
20: Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan;
21: mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois.
22: Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi.
23: Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä."
24: Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.
25: Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.
26: Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin.
27: Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?'
28: Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?'
29: Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin.
30: Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'"
31: Vielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa.
32: Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille."
33: Taas toisen vertauksen hän puhui heille: "Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani".
34: Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään;
35: että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti".
36: Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Selitä meille vertaus pellon lusteesta".
37: Niin hän vastasi ja sanoi: "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika.
38: Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset.
39: Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit.
40: Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa.
41: Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta,
42: ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
43: Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.
44: Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.
45: Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä,
46: ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen.
47: Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja.
48: Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois.
49: Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista
50: ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
51: Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?" He vastasivat hänelle: "Olemme".
52: Ja hän sanoi heille: "Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa".
53: Ja kun Jeesus oli lopettanut nämä vertaukset, lähti hän sieltä.
54: Ja hän tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heitä heidän synagoogassaan, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimalliset teot?
55: Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas?
56: Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä sitten hänellä on tämä kaikki?"
57: Ja he loukkaantuivat häneen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan".
58: Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa.