|
1917
1: Och han kallade till sig sina tolv lärjungar och gav dem makt över orena andar, till att driva ut dem, så ock makt att bota alla slags sjukdomar och allt slags skröplighet.
2: Och dessa äro de tolv apostlarnas namn: först Simon, som kallas Petrus, och Andreas, hans broder; vidare Jakob, Sebedeus' son, och Johannes, hans broder;
3: Filippus och Bartolomeus; Tomas och Matteus, publikanen; Jakob, Alfeus' son, och Lebbeus;
4: Simon ivraren och Judas Iskariot, densamme som förrådde honom.
5: Dessa tolv sände Jesus ut; och han bjöd dem och sade: "Ställen icke eder färd till hedningarna, och gån icke in i någon samaritisk stad,
6: utan gån hellre till de förlorade fåren av Israels hus.
7: Och där I gån fram skolen I predika och säga: 'Himmelriket är nära.'
8: Boten sjuka, uppväcken döda, gören spetälska rena, driven ut onda andar. I haven fått för intet; så given ock för intet.
9: Skaffen eder icke guld eller silver eller koppar i edra bälten,
10: icke någon ränsel för eder färd, ej heller dubbla livklädnader, ej heller skor eller stav; ty arbetaren är värd sin mat.
11: Men när I haven kommit in i någon stad eller by, så utforsken vilken därinne som är värdig, och stannen hos honom, till dess I lämnen den orten.
12: Och när I kommen in i ett hus, så hälsen det.
13: Om då det huset är värdigt, så må den frid I tillönsken det komma däröver; men om det icke är värdigt, då må den frid I tillönsken det vända tillbaka till eder.
14: Och om man på något ställe icke tager emot eder och icke hör på edra ord, så gån ut ur det huset eller den staden, och skudden stoftet av edra fötter.
15: Sannerligen säger jag eder: För Sodoms och Gomorras land skall det på domens dag bliva drägligare än för den staden.
16: Se, jag sänder eder åstad såsom får mitt in ibland ulvar. Varen fördenskull kloka såsom ormar och menlösa såsom duvor.
17: Tagen eder till vara för människorna; ty de skola draga eder inför domstolar, och i sina synagogor skola de gissla eder;
18: och I skolen föras fram också inför landshövdingar och konungar, för min skull, till ett vittnesbörd för dem och för hedningarna.
19: Men när man drager eder inför rätta, gören eder då icke bekymmer för huru eller vad I skolen tala; ty vad I skolen tala skall bliva eder givet i den stunden.
20: Det är icke I som skolen tala, utan det är eder Faders Ande som skall tala i eder.
21: Och den ene brodern skall då överlämna den andre till att dödas, ja ock fadern sitt barn; och barn skola sätta sig upp mot sina föräldrar och skola döda dem.
22: Och I skolen bliva hatade av alla, för mitt namns skull. Men den som är ståndaktig intill änden, han skall bliva frälst. -
23: När de nu förfölja eder i en stad, så flyn till en annan; och om de också där förfölja eder, så flyn till ännu en annan. Ty sannerligen säger jag eder: I skolen icke hava hunnit igenom alla Israels städer, förrän Människosonen kommer.
24: Lärjungen är icke förmer än sin mästare, ej heller är tjänaren förmer än sin herre.
25: Det må vara lärjungen nog, om det går honom såsom hans mästare, och tjänaren, om det går honom såsom hans herre. Om de hava kallat husbonden för Beelsebul, huru mycket mer skola de icke så kalla hans husfolk!
26: Frukten alltså icke för dem; ty intet är förborgat, som icke skall bliva uppenbarat, och intet är fördolt, som icke skall bliva känt.
27: Vad jag säger eder i mörkret, det skolen säga i ljuset, och vad I hören viskas i edert öra, det skolen I predika på taken.
28: Och frukten icke för dem som väl kunna dräpa kroppen, men icke hava makt att dräpa själen, utan frukten fastmer honom som har makt att förgöra både själ och kropp i Gehenna. -
29: Säljas icke två sparvar för en skärv? Och icke en av dem faller till jorden utan eder Faders vilja.
30: Men på eder äro till och med huvudhåren allasammans räknade.
31: Frukten alltså icke; I ären mer värda än många sparvar.
32: Därför, var och en som bekänner mig inför människorna, honom skall ock jag kännas vid inför min Fader, som är i himmelen.
33: Men den som förnekar mig inför människorna, honom skall ock jag förneka inför min Fader, som är i himmelen.
34: I skolen icke mena att jag har kommit för att sända frid på jorden. Jag har icke kommit för att sända frid, utan svärd.
35: Ja, jag har kommit för att uppväcka söndring, så att 'sonen sätter sig upp mot sin fader och dottern mot sin moder och sonhustrun mot sin svärmoder,
36: och envar får sitt eget husfolk till fiender'.
37: Den som älskar fader eller moder mer än mig, han är mig icke värdig, och den som älskar son eller dotter mer än mig, han är mig icke värdig;
38: och den som icke tager sitt kors på sig och efterföljer mig, han är mig icke värdig.
39: Den som finner sitt liv, han skall mista det, och den som mister sitt liv, för min skull, han skall finna det. -
40: Den som tager emot eder, han tager emot mig, och den som tager emot mig, han tager emot honom som har sänt mig.
41: Den som tager emot en profet, därför att det är en profet, han skall få en profets lön; och den som tager emot en rättfärdig man, därför att det är en rättfärdig man, han skall få en rättfärdig mans lön.
42: Och den som giver en av dessa små allenast en bägare friskt vatten att dricka, därför att det är en lärjunge - sannerligen säger jag eder: Han skall ingalunda gå miste om sin lön."
|
KJV
1: And when he had called unto him his twelve disciples, he gave them power against unclean spirits, to cast them out, and to heal all manner of sickness and all manner of disease.
2: Now the names of the twelve apostles are these; The first, Simon, who is called Peter, and Andrew his brother; James the son of Zebedee, and John his brother;
3: Philip, and Bartholomew; Thomas, and Matthew the publican; James the son of Alphaeus, and Lebbaeus, whose surname was Thaddaeus;
4: Simon the Canaanite, and Judas Iscariot, who also betrayed him.
5: These twelve Jesus sent forth, and commanded them, saying, Go not into the way of the Gentiles, and into any city of the Samaritans enter ye not:
6: But go rather to the lost sheep of the house of Israel.
7: And as ye go, preach, saying, The kingdom of heaven is at hand.
8: Heal the sick, cleanse the lepers, raise the dead, cast out devils: freely ye have received, freely give.
9: Provide neither gold, nor silver, nor brass in your purses,
10: Nor scrip for your journey, neither two coats, neither shoes, nor yet staves: for the workman is worthy of his meat.
11: And into whatsoever city or town ye shall enter, enquire who in it is worthy; and there abide till ye go thence.
12: And when ye come into an house, salute it.
13: And if the house be worthy, let your peace come upon it: but if it be not worthy, let your peace return to you.
14: And whosoever shall not receive you, nor hear your words, when ye depart out of that house or city, shake off the dust of your feet.
15: Verily I say unto you, It shall be more tolerable for the land of Sodom and Gomorrha in the day of judgment, than for that city.
16: Behold, I send you forth as sheep in the midst of wolves: be ye therefore wise as serpents, and harmless as doves.
17: But beware of men: for they will deliver you up to the councils, and they will scourge you in their synagogues;
18: And ye shall be brought before governors and kings for my sake, for a testimony against them and the Gentiles.
19: But when they deliver you up, take no thought how or what ye shall speak: for it shall be given you in that same hour what ye shall speak.
20: For it is not ye that speak, but the Spirit of your Father which speaketh in you.
21: And the brother shall deliver up the brother to death, and the father the child: and the children shall rise up against their parents, and cause them to be put to death.
22: And ye shall be hated of all men for my name's sake: but he that endureth to the end shall be saved.
23: But when they persecute you in this city, flee ye into another: for verily I say unto you, Ye shall not have gone over the cities of Israel, till the Son of man be come.
24: The disciple is not above his master, nor the servant above his lord.
25: It is enough for the disciple that he be as his master, and the servant as his lord. If they have called the master of the house Beelzebub, how much more shall they call them of his household?
26: Fear them not therefore: for there is nothing covered, that shall not be revealed; and hid, that shall not be known.
27: What I tell you in darkness, that speak ye in light: and what ye hear in the ear, that preach ye upon the housetops.
28: And fear not them which kill the body, but are not able to kill the soul: but rather fear him which is able to destroy both soul and body in hell.
29: Are not two sparrows sold for a farthing? and one of them shall not fall on the ground without your Father.
30: But the very hairs of your head are all numbered.
31: Fear ye not therefore, ye are of more value than many sparrows.
32: Whosoever therefore shall confess me before men, him will I confess also before my Father which is in heaven.
33: But whosoever shall deny me before men, him will I also deny before my Father which is in heaven.
34: Think not that I am come to send peace on earth: I came not to send peace, but a sword.
35: For I am come to set a man at variance against his father, and the daughter against her mother, and the daughter in law against her mother in law.
36: And a man's foes shall be they of his own household.
37: He that loveth father or mother more than me is not worthy of me: and he that loveth son or daughter more than me is not worthy of me.
38: And he that taketh not his cross, and followeth after me, is not worthy of me.
39: He that findeth his life shall lose it: and he that loseth his life for my sake shall find it.
40: He that receiveth you receiveth me, and he that receiveth me receiveth him that sent me.
41: He that receiveth a prophet in the name of a prophet shall receive a prophet's reward; and he that receiveth a righteous man in the name of a righteous man shall receive a righteous man's reward.
42: And whosoever shall give to drink unto one of these little ones a cup of cold water only in the name of a disciple, verily I say unto you, he shall in no wise lose his reward.
|
PR33.38
1: Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta.
2: Ja nämä ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimmäinen oli Simon, jota kutsuttiin Pietariksi, ja Andreas, hänen veljensä, sitten Jaakob Sebedeuksen poika, ja Johannes, hänen veljensä,
3: Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja Matteus, publikaani, Jaakob, Alfeuksen poika, ja Lebbeus, lisänimeltä Taddeus,
4: Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama, joka hänet kavalsi.
5: Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: "Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin,
6: vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö.
7: Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle'.
8: Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.
9: Älkää varustako itsellenne kultaa, älkää hopeata älkääkä vaskea vyöhönne,
10: älkää laukkua matkalle, älkää kahta ihokasta, älkää kenkiä, älkääkä sauvaa; sillä työmies on ruokansa ansainnut.
11: Ja mihin kaupunkiin tai kylään te tulettekin, tiedustelkaa, kuka siellä on arvollinen, ja jääkää hänen luokseen, kunnes sieltä lähdette.
12: Ja tullessanne taloon tervehtikää sitä.
13: Ja jos talo on arvollinen, tulkoon sille teidän rauhanne; mutta jos se ei ole arvollinen, palatkoon teidän rauhanne teille takaisin.
14: Ja missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne.
15: Totisesti minä sanon teille: Sodoman ja Gomorran maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sen kaupungin.
16: Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset.
17: Kavahtakaa ihmisiä, sillä he vetävät teidät oikeuksiin, ja synagoogissaan he teitä ruoskivat;
18: ja teidät viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja pakanoille.
19: Mutta kun he vetävät teitä oikeuteen, älkää huolehtiko siitä, miten tahi mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän on puhuminen.
20: Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä.
21: Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät.
22: Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
23: Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen; sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee.
24: Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä.
25: Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!
26: Älkää siis peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mitä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.
27: Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta.
28: Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.
29: Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta.
30: Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut.
31: Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.
32: Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.
33: Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.
34: Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
35: Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan;
36: ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'.
37: Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;
38: ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.
39: Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
40: Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa minut tykönsä, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt.
41: Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan.
42: Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille."
|
