Matt 22

2: "Med himmelriket är det, såsom när en konung gjorde bröllop åt sin son.
3: Han sände ut sina tjänare för att kalla till bröllopet dem som voro bjudna; men de ville icke komma.
4: Åter sände han ut andra tjänare och befallde dem att säga till dem som voro bjudna: 'Jag har nu tillrett min måltid, mina oxar och min gödboskap äro slaktade, och allt är redo; kommen till bröllopet.'
5: Men de aktade icke därpå, utan gingo bort, den ene till sitt jordagods, den andre till sin köpenskap.
6: Och de övriga grepo hans tjänare och misshandlade och dräpte dem.
7: Då blev konungen vred och sände ut sitt krigsfolk och förgjorde dråparna och brände upp deras stad.
8: Därefter sade han till sina tjänare: 'Bröllopet är tillrett, men de som voro bjudna voro icke värdiga.
9: Gån därför ut till vägskälen och bjuden till bröllopet alla som I träffen på.'
10: Och tjänarna gingo ut på vägarna och samlade tillhopa alla som de träffade på, både onda och goda, och bröllopssalen blev full av bordsgäster.
11: Men när konungen nu kom in för att se på gästerna, fick han där se en man som icke var klädd i bröllopskläder.
12: Då sade han till honom: 'Min vän, huru har du kommit hitin, då du icke bär bröllopskläder?' Och han kunde intet svara.
13: Då sade konungen till tjänarna: 'Gripen honom vid händer och fötter, och kasten honom ut i mörkret härutanför.' Där skall vara gråt och tandagnisslan.
14: Ty många äro kallade, men få utvalda."
15: Därefter gingo fariséerna bort och fattade det beslutet att de skulle söka snärja honom genom något hans ord.
16: Och de sände till honom sina lärjungar, tillika med herodianerna, och läto dem säga: "Mästare, vi veta att du är sannfärdig och lär om Guds väg vad sant är, utan att fråga efter någon; ty du ser icke till personen.
17: Så säg oss då: Vad synes dig? Är det lovligt att giva kejsaren skatt, eller är det icke lovligt?"
18: Men Jesus märkte deras ondska och sade: "Varför söken I att snärja mig, I skrymtare?
19: Låten mig se skattepenningen." Då lämnade de fram till honom en penning.
20: Därefter frågade han dem: "Vems bild och överskrift är detta?"
21: De svarade: "Kejsarens." Då sade han till dem: "Så given då kejsaren vad kejsaren tillhör, och Gud vad Gud tillhör."
22: När de hörde detta, förundrade de sig. Och de lämnade honom och gingo sin väg.
23: Samma dag trädde några sadducéer fram till honom och ville påstå att det icke gives någon uppståndelse; de frågade honom
24: och sade: "Mästare, Moses har sagt: 'Om någon dör barnlös, så skall hans broder i hans ställe äkta hans hustru och skaffa avkomma åt sin broder.'
25: Nu voro hos oss sju bröder. Den förste tog sig hustru och dog, och eftersom han icke hade någon avkomma, lämnade han sin hustru efter sig åt sin broder.
26: Sammalunda ock den andre och den tredje, allt intill den sjunde.
27: Sist av alla dog hustrun.
28: Vilken av de sju skall då vid uppståndelsen få henne till hustru? De hade ju alla äktat henne."
29: Jesus svarade och sade till dem: "I faren vilse, ty I förstån icke skrifterna, ej heller Guds kraft.
30: Vid uppståndelsen taga män sig icke hustrur, ej heller givas hustrur åt män, utan de äro då såsom änglarna i himmelen.
31: Men vad nu angår de dödas uppståndelse, haven I icke läst vad eder är sagt av Gud:
32: 'Jag är Abrahams Gud och Isaks Gud och Jakobs Gud'? Han är en Gud icke för döda, utan för levande."
33: När folket hörde detta, häpnade de över hans undervisning.
34: Men när fariséerna fingo höra att han hade stoppat munnen till på sadducéerna, samlade de sig tillhopa;
35: och en av dem, som var lagklok, ville snärja honom och frågade:
36: "Mästare, vilket är det yppersta budet i lagen?"
37: Då svarade han honom: "'Du skall älska HERREN, din Gud, av allt ditt hjärta och av all din själ och av allt ditt förstånd.'
38: Detta är det yppersta och förnämsta budet.
39: Därnäst kommer ett som är detta likt: 'Du skall älska din nästa såsom dig själv.'
40: På dessa två bud hänger hela lagen och profeterna."
41: Men då nu fariséerna voro församlade, frågade Jesus dem
42: och sade: "Vad synes eder om Messias, vems son är han?" De svarade honom: "Davids."
43: Då sade han till dem: "Huru kan då David, genom andeingivelse, kalla honom 'herre'? Han säger ju:
44: 'Herren sade till min herre: Sätt dig på min högra sida, till dess jag har lagt dina fiender under dina fötter.'
45: Om nu David kallar honom 'herre', huru kan han då vara hans son?"
46: Och ingen förmådde svara honom ett ord. Ej heller dristade sig någon från den dagen att vidare ställa någon fråga till honom.

 

2: The kingdom of heaven is like unto a certain king, which made a marriage for his son,
3: And sent forth his servants to call them that were bidden to the wedding: and they would not come.
4: Again, he sent forth other servants, saying, Tell them which are bidden, Behold, I have prepared my dinner: my oxen and my fatlings are killed, and all things are ready: come unto the marriage.
5: But they made light of it, and went their ways, one to his farm, another to his merchandise:
6: And the remnant took his servants, and entreated them spitefully, and slew them.
7: But when the king heard thereof, he was wroth: and he sent forth his armies, and destroyed those murderers, and burned up their city.
8: Then saith he to his servants, The wedding is ready, but they which were bidden were not worthy.
9: Go ye therefore into the highways, and as many as ye shall find, bid to the marriage.
10: So those servants went out into the highways, and gathered together all as many as they found, both bad and good: and the wedding was furnished with guests.
11: And when the king came in to see the guests, he saw there a man which had not on a wedding garment:
12: And he saith unto him, Friend, how camest thou in hither not having a wedding garment? And he was speechless.
13: Then said the king to the servants, Bind him hand and foot, and take him away, and cast him into outer darkness; there shall be weeping and gnashing of teeth.
14: For many are called, but few are chosen.
15: Then went the Pharisees, and took counsel how they might entangle him in his talk.
16: And they sent out unto him their disciples with the Herodians, saying, Master, we know that thou art true, and teachest the way of God in truth, neither carest thou for any man: for thou regardest not the person of men.
17: Tell us therefore, What thinkest thou? Is it lawful to give tribute unto Caesar, or not?
18: But Jesus perceived their wickedness, and said, Why tempt ye me, ye hypocrites?
19: Shew me the tribute money. And they brought unto him a penny.
20: And he saith unto them, Whose is this image and superscription?
21: They say unto him, Caesar's. Then saith he unto them, Render therefore unto Caesar the things which are Caesar's; and unto God the things that are God's.
22: When they had heard these words, they marvelled, and left him, and went their way.
23: The same day came to him the Sadducees, which say that there is no resurrection, and asked him,
24: Saying, Master, Moses said, If a man die, having no children, his brother shall marry his wife, and raise up seed unto his brother.
25: Now there were with us seven brethren: and the first, when he had married a wife, deceased, and, having no issue, left his wife unto his brother:
26: Likewise the second also, and the third, unto the seventh.
27: And last of all the woman died also.
28: Therefore in the resurrection whose wife shall she be of the seven? for they all had her.
29: Jesus answered and said unto them, Ye do err, not knowing the scriptures, nor the power of God.
30: For in the resurrection they neither marry, nor are given in marriage, but are as the angels of God in heaven.
31: But as touching the resurrection of the dead, have ye not read that which was spoken unto you by God, saying,
32: I am the God of Abraham, and the God of Isaac, and the God of Jacob? God is not the God of the dead, but of the living.
33: And when the multitude heard this, they were astonished at his doctrine.
34: But when the Pharisees had heard that he had put the Sadducees to silence, they were gathered together.
35: Then one of them, which was a lawyer, asked him a question, tempting him, and saying,
36: Master, which is the great commandment in the law?
37: Jesus said unto him, Thou shalt love the Lord thy God with all thy heart, and with all thy soul, and with all thy mind.
38: This is the first and great commandment.
39: And the second is like unto it, Thou shalt love thy neighbour as thyself.
40: On these two commandments hang all the law and the prophets.
41: While the Pharisees were gathered together, Jesus asked them,
42: Saying, What think ye of Christ? whose son is he? They say unto him, The Son of David.
43: He saith unto them, How then doth David in spirit call him Lord, saying,
44: The LORD said unto my Lord, Sit thou on my right hand, till I make thine enemies thy footstool?
45: If David then call him Lord, how is he his son?
46: And no man was able to answer him a word, neither durst any man from that day forth ask him any more questions.

 

2: "Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa.
3: Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.
4: Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: 'Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin'.
5: Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen;
6: ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat.
7: Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.
8: Sitten hän sanoi palvelijoillensa: 'Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia.
9: Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.'
10: Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.
11: Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin.
12: Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?' Mutta hän jäi sanattomaksi.
13: Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen'. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
14: Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."
15: Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa solmituksi.
16: Ja he lähettivät hänen luoksensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään välittämättä, sillä sinä et katso henkilöön.
17: Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?"
18: Mutta Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi: "Miksi kiusaatte minua, te ulkokullatut?
19: Näyttäkää minulle veroraha." Niin he toivat hänelle denarin.
20: Hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?"
21: He vastasivat: "Keisarin". Silloin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on".
22: Kun he sen kuulivat, ihmettelivät he ja jättivät hänet ja menivät pois.
23: Sinä päivänä tuli hänen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä
24: sanoen: "Opettaja, Mooses on sanonut: 'Jos joku kuolee lapsetonna, niin hänen veljensä naikoon hänen vaimonsa ja herättäköön siemenen veljelleen'.
25: Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli; ja koska hänellä ei ollut jälkeläistä, jätti hän vaimonsa veljelleen.
26: Niin myös toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsemän.
27: Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo.
28: Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa on oleva? Sillä kaikkien vaimona hän on ollut."
29: Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.
30: Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.
31: Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen:
32: 'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien."
33: Ja sen kuullessaan kansa hämmästyi hänen oppiansa.
34: Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli tukkinut saddukeuksilta suun, kokoontuivat he yhteen;
35: ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten:
36: "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"
37: Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.
38: Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
39: Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.
40: Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."
41: Ja fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä
42: sanoen: "Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?" He sanoivat hänelle: "Daavidin".
43: Hän sanoi heille: "Kuinka sitten Daavid Hengessä kutsuu häntä Herraksi, sanoen:
44: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle'.
45: Jos siis Daavid kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?"
46: Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään.