Matt 15

2: "Varför överträda dina lärjungar de äldstes stadgar? De två ju icke sina händer, när de skola äta."
3: Men han svarade och sade till dem: "Varför överträden I själva Guds bud, för edra stadgars skull?
4: Gud har ju sagt: 'Hedra din fader och din moder' och: 'Den som smädar sin fader eller sin moder, han skall döden dö.'
5: Men I sägen, att om någon säger till sin fader eller sin moder: 'Vad du av mig kunde hava fått till hjälp, det giver jag i stället såsom offergåva', då behöver han alls icke hedra sin fader eller sin moder.
6: I haven så gjort Guds budord om intet, för edra stadgars skull.
7: I skrymtare, rätt profeterade Esaias om eder, när han sade:
8: 'Detta folk ärar mig med sina läppar, men deras hjärtan äro långt ifrån mig;
9: och fåfängt dyrka de mig, eftersom de läror de förkunna äro människobud.'"
10: Och han kallade folket till sig och sade till dem: "Hören och förstån.
11: Icke vad som går in i munnen orenar människan, men vad som går ut ifrån munnen, det orenar människan."
12: Då trädde hans lärjungar fram och sade till honom: "Vet du, att när fariséerna hörde det du nu sade, var det för dem en stötesten?"
13: Men han svarade och sade: "Var planta som min himmelske Fader icke har planterat skall ryckas upp med rötterna.
14: Frågen icke efter dem. De äro blinda ledare; och om en blind leder en blind, så falla de båda i gropen."
15: Då tog Petrus till orda och sade till honom: "Uttyd för oss detta bildliga tal."
16: Han sade: "Ären då också I ännu utan förstånd?
17: Insen I icke att allt som går in i munnen, det går ned i buken och har sin naturliga utgång?
18: Men vad som går ut ifrån munnen, det kommer från hjärtat, och det är detta som orenar människan.
19: Ty från hjärtat komma onda tankar, mord, äktenskapsbrott, otukt, tjuveri, falskt vittnesbörd, hädelse.
20: Det är detta som orenar människan; men att äta med otvagna händer, det orenar icke människan."
21: Och Jesus begav sig bort därifrån och drog sig undan till trakten av Tyrus och Sidon.
22: Då kom en kananeisk kvinna från det området och ropade och sade: "Herre, Davids son, förbarma dig över mig. Min dotter plågas svårt av en ond ande."
23: Men han svarade henne icke ett ord. Då trädde hans lärjungar fram och bådo honom och sade: "Giv henne besked; hon förföljer oss ju med sitt ropande."
24: Han svarade och sade: "Jag är icke utsänd till andra än till de förlorade fåren av Israels hus."
25: Men hon kom fram och föll ned för honom och sade: "Herre, hjälp mig."
26: Då svarade han och sade: "Det är otillbörligt att taga brödet från barnen och kasta det åt hundarna."
27: Hon sade: "Ja, Herre. Också äta ju hundarna allenast av de smulor som falla ifrån deras herrars bord."
28: Då svarade Jesus och sade till henne: "O kvinna, din tro är stor. Ske dig såsom du vill." Och hennes dotter var frisk ifrån den stunden.
29: Men Jesus gick därifrån vidare och kom till Galileiska sjön. Och han gick upp på berget och satte sig där.
30: Då kom mycket folk till honom, och de hade med sig halta, blinda, dövstumma, lytta och många andra; dem lade de ned för hans fötter, och han botade dem,
31: så att folket förundrade sig, när de funno dövstumma tala, lytta vara friska och färdiga, halta gå och blinda se. Och man prisade Israels Gud.
32: Och Jesus kallade sina lärjungar till sig och sade: "Jag ömkar mig över folket, ty det är redan tre dagar som de hava dröjt kvar hos mig, och de hava intet att äta; och jag vill icke låta dem gå ifrån mig fastande, för att de icke skola uppgivas på vägen."
33: Då sade lärjungarna till honom: "Varifrån skola vi här, i en öken, få så mycket bröd, att vi kunna mätta så mycket folk?"
34: Jesus frågade dem: "Huru många bröd haven I?" De svarade: "Sju, och därtill några få småfiskar."
35: Då tillsade han folket att lägra sig på marken.
36: Och han tog de sju bröden, så ock fiskarna, och tackade Gud och bröt bröden och gav åt lärjungarna, och lärjungarna gåvo åt folket.
37: Så åto de alla och blevo mätta. Och de överblivna styckena samlade man sedan upp, sju korgar fulla.
38: Men de som hade ätit voro fyra tusen män, förutom kvinnor och barn.
39: Sedan lät han folket skiljas åt och steg i båten och for till Magadans område.

 

2: Why do thy disciples transgress the tradition of the elders? for they wash not their hands when they eat bread.
3: But he answered and said unto them, Why do ye also transgress the commandment of God by your tradition?
4: For God commanded, saying, Honour thy father and mother: and, He that curseth father or mother, let him die the death.
5: But ye say, Whosoever shall say to his father or his mother, It is a gift, by whatsoever thou mightest be profited by me;
6: And honour not his father or his mother, he shall be free. Thus have ye made the commandment of God of none effect by your tradition.
7: Ye hypocrites, well did Esaias prophesy of you, saying,
8: This people draweth nigh unto me with their mouth, and honoureth me with their lips; but their heart is far from me.
9: But in vain they do worship me, teaching for doctrines the commandments of men.
10: And he called the multitude, and said unto them, Hear, and understand:
11: Not that which goeth into the mouth defileth a man; but that which cometh out of the mouth, this defileth a man.
12: Then came his disciples, and said unto him, Knowest thou that the Pharisees were offended, after they heard this saying?
13: But he answered and said, Every plant, which my heavenly Father hath not planted, shall be rooted up.
14: Let them alone: they be blind leaders of the blind. And if the blind lead the blind, both shall fall into the ditch.
15: Then answered Peter and said unto him, Declare unto us this parable.
16: And Jesus said, Are ye also yet without understanding?
17: Do not ye yet understand, that whatsoever entereth in at the mouth goeth into the belly, and is cast out into the draught?
18: But those things which proceed out of the mouth come forth from the heart; and they defile the man.
19: For out of the heart proceed evil thoughts, murders, adulteries, fornications, thefts, false witness, blasphemies:
20: These are the things which defile a man: but to eat with unwashen hands defileth not a man.
21: Then Jesus went thence, and departed into the coasts of Tyre and Sidon.
22: And, behold, a woman of Canaan came out of the same coasts, and cried unto him, saying, Have mercy on me, O Lord, thou Son of David; my daughter is grievously vexed with a devil.
23: But he answered her not a word. And his disciples came and besought him, saying, Send her away; for she crieth after us.
24: But he answered and said, I am not sent but unto the lost sheep of the house of Israel.
25: Then came she and worshipped him, saying, Lord, help me.
26: But he answered and said, It is not meet to take the children's bread, and to cast it to dogs.
27: And she said, Truth, Lord: yet the dogs eat of the crumbs which fall from their masters' table.
28: Then Jesus answered and said unto her, O woman, great is thy faith: be it unto thee even as thou wilt. And her daughter was made whole from that very hour.
29: And Jesus departed from thence, and came nigh unto the sea of Galilee; and went up into a mountain, and sat down there.
30: And great multitudes came unto him, having with them those that were lame, blind, dumb, maimed, and many others, and cast them down at Jesus' feet; and he healed them:
31: Insomuch that the multitude wondered, when they saw the dumb to speak, the maimed to be whole, the lame to walk, and the blind to see: and they glorified the God of Israel.
32: Then Jesus called his disciples unto him, and said, I have compassion on the multitude, because they continue with me now three days, and have nothing to eat: and I will not send them away fasting, lest they faint in the way.
33: And his disciples say unto him, Whence should we have so much bread in the wilderness, as to fill so great a multitude?
34: And Jesus saith unto them, How many loaves have ye? And they said, Seven, and a few little fishes.
35: And he commanded the multitude to sit down on the ground.
36: And he took the seven loaves and the fishes, and gave thanks, and brake them, and gave to his disciples, and the disciples to the multitude.
37: And they did all eat, and were filled: and they took up of the broken meat that was left seven baskets full.
38: And they that did eat were four thousand men, beside women and children.
39: And he sent away the multitude, and took ship, and came into the coasts of Magdala.

 

2: "Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Sillä he eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle."
3: Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden?
4: Sillä Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'.
5: Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi', sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä.
6: Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.
7: Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen:
8: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana,
9: mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'."
10: Ja hän kutsui kansan tykönsä ja sanoi heille: "Kuulkaa ja ymmärtäkää.
11: Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään; vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen."
12: Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: "Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen?"
13: Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.
14: Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat."
15: Niin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Selitä meille tämä vertaus".
16: Mutta Jeesus sanoi: "Vieläkö tekin olette ymmärtämättömiä?
17: Ettekö käsitä, että kaikki, mikä käy suusta sisään, menee vatsaan ja ulostuu?
18: Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.
19: Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.
20: Nämä ihmisen saastuttavat; mutta pesemättömin käsin syöminen ei saastuta ihmistä."
21: Ja Jeesus lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Siidonin tienoille.
22: Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni."
23: Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän jälkeemme".
24: Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö".
25: Mutta vaimo tuli ja kumarsi häntä ja sanoi: "Herra, auta minua".
26: Mutta hän vastasi ja sanoi: "Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille".
27: Mutta vaimo sanoi: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat".
28: Silloin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot". Ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve.
29: Ja Jeesus lähti sieltä ja tuli Galilean järven rannalle; ja hän nousi vuorelle ja istui sinne.
30: Ja hänen tykönsä tuli paljon kansaa, ja he toivat mukanaan rampoja, raajarikkoja, sokeita, mykkiä ja paljon muita, ja laskivat heidät hänen jalkojensa juureen; ja hän paransi heidät,
31: niin että kansa ihmetteli nähdessään mykkäin puhuvan, raajarikkojen olevan terveitä, rampojen kävelevän ja sokeain näkevän; ja he ylistivät Israelin Jumalaa.
32: Ja Jeesus kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi: "Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet minun tykönäni, eikä heillä ole mitään syötävää; enkä minä tahdo laskea heitä syömättä menemään, etteivät nääntyisi matkalla".
33: Niin opetuslapset sanoivat hänelle: "Mistä me saamme täällä erämaassa niin paljon leipää, että voimme ravita noin suuren kansanjoukon?"
34: Jeesus sanoi heille: "Montako leipää teillä on?" He sanoivat: "Seitsemän, ja muutamia kalasia".
35: Niin hän käski kansan asettua maahan.
36: Ja hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle.
37: Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, seitsemän täyttä vasullista.
38: Ja niitä, jotka aterioivat, oli neljätuhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia.
39: Ja laskettuaan kansan tyköänsä hän astui venheeseen ja meni Magadanin alueelle.