Joh 5

2: Vid Fårporten i Jerusalem ligger en damm, på hebreiska kallad Betesda, och invid den finnas fem pelargångar.
3: I dessa lågo många sjuka, blinda, halta, förtvinade. som väntade på att vattnet skulle uppröras.
4: Ty en ängel steg tidtals ned i dammen och upprörde vattnet. Den som nu först steg ned i vattnet, sedan det hade blivit upprört, han blev frisk, med vilken jukdom han än var behäftad.
5: Där fanns nu en man som hade varit sjuk i trettioåtta år.
6: Då Jesus fick se denne, där han låg, och fick veta att han redan lång tid hade varit sjuk, sade han till honom: "Vill du bliva frisk?"
7: Den sjuke svarade honom: "Herre, jag har ingen som hjälper mig ned i dammen, när vattnet har kommit i rörelse; och så stiger en annan ditned före mig, medan jag ännu är på väg."
8: Jesus sade till honom: "Stå upp, tag din säng och gå."
9: Och strax blev mannen frisk och tog sin säng och gick. Men det var sabbat den dagen.
10: Därför sade judarna till mannen som hade blivit botad: "Det är sabbat; det är icke lovligt för dig att bära sängen."
11: Men han svarade dem: "Den som gjorde mig frisk, han sade till mig: 'Tag din säng och gå.'"
12: Då frågade de honom: "Vem var den mannen som sade till dig att du skulle taga sin säng och gå?"
13: Men mannen som hade blivit botad visste icke vem det var; ty Jesus hade dragit sig undan, eftersom mycket folk var där på platsen. -
14: Sedan träffade Jesus honom i helgedomen och sade till honom: "Se, du har blivit frisk; synda icke härefter, på det att icke något värre må vederfaras dig."
15: Mannen gick då bort och omtalade för judarna, att det var Jesus som hade gjort honom frisk.
16: Därför förföljde nu judarna Jesus (och sökte att döda honom.), eftersom han gjorde sådant på sabbaten.
17: Men han svarade dem: "Min Fader verkar ännu alltjämt; så verkar ock jag."
18: Och därför stodo judarna ännu mer efter att döda honom, eftersom han icke allenast ville göra sabbaten om intet, utan ock kallade Gud sin Fader och gjorde sig själv lik Gud.
19: Då talade Jesus åter och sade till dem: "Sannerligen, sannerligen säger jag eder: Sonen kan icke göra något av sig själv, utan han gör allenast vad han ser Fadern göra; ty vad han gör, det gör likaledes ock Sonen.
20: Ty Fadern älskar Sonen och låter honom se allt vad han själv gör; och större gärningar, än dessa äro, skall han låta honom se, så att I skolen förundra eder.
21: Ty såsom Fadern uppväcker döda och gör dem levande, så gör ock Sonen levande vilka han vill.
22: Icke heller dömer Fadern någon, utan all dom har han överlåtit åt Sonen,
23: för att alla skola ära Sonen såsom de ära Faderns. Den som icke ärar Sonen, han ärar icke heller Fadern, som har sänt honom.
24: Sannerligen, sannerligen säger jag eder: Den som hör mina ord och tror honom som har sänt mig, han har evigt liv och kommer icke under någon dom, utan har övergått från döden till livet.
25: Sannerligen säger jag eder: Den stund kommer, jag, den är redan inne, så de döda skola höra Guds Sons röst, och de som höra den skola bliva levande.
26: Ty såsom Fadern har liv i sig själv, så har han ock givit åt Sonen att hava liv i sig själv.
27: Och han har givit honom makt att hålla dom, eftersom han är Människoson.
28: Förundren eder icke över detta. Ty den stund kommer, då alla som äro i gravarna skola höra hans röst
29: och gå ut ur dem: de som hava gjort vad gott är skola uppstå till liv, och de som hava gjort vad ont är skola uppstå till dom.
30: Jag kan icke göra något av mig själv. Såsom jag hör, så dömer jag; och min dom är rättvis, ty jag söker icke min vilja, utan dens vilja, som har sänt mig.
31: Om jag själv vittnar om mig, så gäller icke mitt vittnesbörd.
32: Men det är en annan som vittnar om mig, och jag vet att hans vittnesbörd om mig är sant.
33: I haven sänt bud till Johannes, och han har vittnat för sanningen,
34: Dock, det är icke av någon människa som jag tager emot vittnesbörd om mig; men jag säger detta, för att I skolen bliva frälsta.
35: Han var den brinnande, skinande lampan, och för en liten stund villen I fröjdas i dess ljus.
36: Men jag har ett vittnesbörd om mig, som är förmer än Johannes' vittnesbörd: de gärningar som Fadern har givit mig att fullborda, just de gärningar som jag gör, de vittna om mig, att Fadern har sänt mig.
37: Ja, Fadern, som har sänt mig, han har själv vittnat om mig. Hans röst haven I aldrig någonsin hört, ej heller haven I sett hans gestalt,
38: och hans ord haven I icke låtit förbliva i eder. Ty den han har sänt, honom tron I icke.
39: I rannsaken skrifterna, därför att I menen eder i dem hava evigt liv; och det är dessa som vittna om mig.
40: Men I viljen icke komma till mig för att få liv.
41: Jag tager icke emot pris av människor;
42: men jag känner eder och vet att I icke haven Guds kärlek i eder.
43: Jag har kommit i min Faders namn, och I tagen icke emot mig; kommer en annan i sitt eget namn, honom skolen I nog mottaga.
44: Huru skullen I kunna tro, I som tagen emot pris av varandra och icke söken det pris som kommer från honom som allena är Gud?
45: Menen icke att det är jag som skall anklaga eder hos Fadern. Den som anklagar eder är Moses, han till vilken I sätten edert hopp.
46: Trodden I Moses, så skullen I ju tro mig, ty om mig har han skrivit.
47: Men tron I icke hans skrifter, huru skolen I då kunna tro mina ord?"

 

2: Now there is at Jerusalem by the sheep market a pool, which is called in the Hebrew tongue Bethesda, having five porches.
3: In these lay a great multitude of impotent folk, of blind, halt, withered, waiting for the moving of the water.
4: For an angel went down at a certain season into the pool, and troubled the water: whosoever then first after the troubling of the water stepped in was made whole of whatsoever disease he had.
5: And a certain man was there, which had an infirmity thirty and eight years.
6: When Jesus saw him lie, and knew that he had been now a long time in that case, he saith unto him, Wilt thou be made whole?
7: The impotent man answered him, Sir, I have no man, when the water is troubled, to put me into the pool: but while I am coming, another steppeth down before me.
8: Jesus saith unto him, Rise, take up thy bed, and walk.
9: And immediately the man was made whole, and took up his bed, and walked: and on the same day was the sabbath.
10: The Jews therefore said unto him that was cured, It is the sabbath day: it is not lawful for thee to carry thy bed.
11: He answered them, He that made me whole, the same said unto me, Take up thy bed, and walk.
12: Then asked they him, What man is that which said unto thee, Take up thy bed, and walk?
13: And he that was healed wist not who it was: for Jesus had conveyed himself away, a multitude being in that place.
14: Afterward Jesus findeth him in the temple, and said unto him, Behold, thou art made whole: sin no more, lest a worse thing come unto thee.
15: The man departed, and told the Jews that it was Jesus, which had made him whole.
16: And therefore did the Jews persecute Jesus, and sought to slay him, because he had done these things on the sabbath day.
17: But Jesus answered them, My Father worketh hitherto, and I work.
18: Therefore the Jews sought the more to kill him, because he not only had broken the sabbath, but said also that God was his Father, making himself equal with God.
19: Then answered Jesus and said unto them, Verily, verily, I say unto you, The Son can do nothing of himself, but what he seeth the Father do: for what things soever he doeth, these also doeth the Son likewise.
20: For the Father loveth the Son, and sheweth him all things that himself doeth: and he will shew him greater works than these, that ye may marvel.
21: For as the Father raiseth up the dead, and quickeneth them; even so the Son quickeneth whom he will.
22: For the Father judgeth no man, but hath committed all judgment unto the Son:
23: That all men should honour the Son, even as they honour the Father. He that honoureth not the Son honoureth not the Father which hath sent him.
24: Verily, verily, I say unto you, He that heareth my word, and believeth on him that sent me, hath everlasting life, and shall not come into condemnation; but is passed from death unto life.
25: Verily, verily, I say unto you, The hour is coming, and now is, when the dead shall hear the voice of the Son of God: and they that hear shall live.
26: For as the Father hath life in himself; so hath he given to the Son to have life in himself;
27: And hath given him authority to execute judgment also, because he is the Son of man.
28: Marvel not at this: for the hour is coming, in the which all that are in the graves shall hear his voice,
29: And shall come forth; they that have done good, unto the resurrection of life; and they that have done evil, unto the resurrection of damnation.
30: I can of mine own self do nothing: as I hear, I judge: and my judgment is just; because I seek not mine own will, but the will of the Father which hath sent me.
31: If I bear witness of myself, my witness is not true.
32: There is another that beareth witness of me; and I know that the witness which he witnesseth of me is true.
33: Ye sent unto John, and he bare witness unto the truth.
34: But I receive not testimony from man: but these things I say, that ye might be saved.
35: He was a burning and a shining light: and ye were willing for a season to rejoice in his light.
36: But I have greater witness than that of John: for the works which the Father hath given me to finish, the same works that I do, bear witness of me, that the Father hath sent me.
37: And the Father himself, which hath sent me, hath borne witness of me. Ye have neither heard his voice at any time, nor seen his shape.
38: And ye have not his word abiding in you: for whom he hath sent, him ye believe not.
39: Search the scriptures; for in them ye think ye have eternal life: and they are they which testify of me.
40: And ye will not come to me, that ye might have life.
41: I receive not honour from men.
42: But I know you, that ye have not the love of God in you.
43: I am come in my Father's name, and ye receive me not: if another shall come in his own name, him ye will receive.
44: How can ye believe, which receive honour one of another, and seek not the honour that cometh from God only?
45: Do not think that I will accuse you to the Father: there is one that accuseth you, even Moses, in whom ye trust.
46: For had ye believed Moses, ye would have believed me: for he wrote of me.
47: But if ye believe not his writings, how shall ye believe my words?

 

2: Ja Jerusalemissa on Lammasportin luona lammikko, jonka nimi hebreankielellä on Betesda, ja sen reunalla on viisi pylväskäytävää.
3: Niissä makasi suuri joukko sairaita, sokeita, rampoja ja näivetystautisia, jotka odottivat veden liikuttamista.
PR33-38:Joh 5:4
5: Ja siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentä kahdeksan vuotta.
6: Kun Jeesus näki hänen siinä makaavan ja tiesi hänen jo kauan aikaa sairastaneen, sanoi hän hänelle: "Tahdotko tulla terveeksi?"
7: Sairas vastasi hänelle: "Herra, minulla ei ole ketään, joka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu; ja kun minä olen menemässä, astuu toinen sinne ennen minua".
8: Jeesus sanoi hänelle: "Nouse, ota vuoteesi ja käy".
9: Ja mies tuli kohta terveeksi ja otti vuoteensa ja kävi. Mutta se päivä oli sapatti.
10: Sentähden juutalaiset sanoivat parannetulle: "Nyt on sapatti, eikä sinun ole lupa kantaa vuodetta".
11: Hän vastasi heille: "Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: 'Ota vuoteesi ja käy'."
12: He kysyivät häneltä: "Kuka on se mies, joka sanoi sinulle: 'Ota vuoteesi ja käy'?"
13: Mutta parannettu ei tiennyt, kuka se oli; sillä Jeesus oli poistunut, kun siinä paikassa oli paljon kansaa.
14: Sen jälkeen Jeesus tapasi hänet pyhäkössä ja sanoi hänelle: "Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi".
15: Niin mies meni ja ilmoitti juutalaisille, että Jeesus oli hänet terveeksi tehnyt.
16: Ja sentähden juutalaiset vainosivat Jeesusta, koska hän semmoista teki sapattina.
17: Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä".
18: Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.
19: Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.
20: Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette.
21: Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.
22: Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle,
23: että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.
24: Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.
25: Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää.
26: Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä.
27: Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.
28: Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä
29: ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.
30: En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.
31: Jos minä itsestäni todistan, ei minun todistukseni ole pätevä.
32: On toinen, joka todistaa minusta, ja minä tiedän, että se todistus, jonka hän minusta todistaa, on pätevä.
33: Te lähetitte lähettiläät Johanneksen luo, ja hän todisti sen, mikä totta on.
34: Mutta minä en ota ihmiseltä todistusta, vaan puhun tämän, että te pelastuisitte.
35: Hän oli palava ja loistava lamppu, mutta te tahdoitte ainoastaan hetken iloitella hänen valossansa.
36: Mutta minulla on todistus, joka on suurempi kuin Johanneksen; sillä ne teot, jotka Isä on antanut minun täytettävikseni, ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt.
37: Ja Isä, joka on minut lähettänyt, hän on todistanut minusta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntänsä ettekä nähneet hänen muotoansa,
38: eikä teillä ole hänen sanaansa teissä pysyväisenä; sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt.
39: Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;
40: ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
41: En minä ota vastaan kunniaa ihmisiltä;
42: mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne.
43: Minä olen tullut Isäni nimessä, ja te ette ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan.
44: Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?
45: Älkää luulko, että minä olen syyttävä teitä Isän tykönä; teillä on syyttäjänne, Mooses, johon te panette toivonne.
46: Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut.
47: Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?"