Joh 19

2: Och krigsmännen vredo samman en krona av törnen och satte den på hans huvud och klädde på honom en purpurfärgad mantel.
3: Sedan trädde de fram till honom och sade: "Hell dig, du judarnas konung!" och slogo honom på kinden.
4: Åter gick Pilatus ut och sade till folket: "Se, jag vill föra honom ut till eder, på det att I mån förstå att jag icke finner honom skyldig till något brott."
5: Och Jesus kom då ut, klädd i törnekronan och den purpurfärgade manteln. Och han sade till dem: "Se mannen!"
6: Då nu översteprästerna och rättstjänarna fingo se honom, skriade de: "Korsfäst! Korsfäst!" Pilatus sade till dem: "Tagen I honom, och korsfästen honom; jag finner honom icke skyldig till något brott."
7: Judarna svarade honom: "Vi hava själva en lag, och efter den lagen måste han dö, ty han har gjort sig till Guds Son."
8: När Pilatus hörde dem tala så, blev hans fruktan ännu större.
9: Och han gick åter in i pretoriet och frågade Jesus: "Varifrån är du?" Men Jesus gav honom intet svar.
10: Då sade Pilatus till honom: "Svarar du mig icke? Vet du då icke att jag har makt att giva dig lös och makt att korsfästa dig?"
11: Jesus svarade honom: "Du hade alls ingen makt över mig, om den icke vore dig given ovanifrån. Därför har den större synd, som har överlämnat mig åt dig."
12: Från den stunden sökte Pilatus efter någon utväg att giva honom lös. Men judarna ropade och sade: "Giver du honom lös, så är du icke kejsarens vän. Vemhelst som gör sig till konung, han sätter sig upp mot kejsaren."
13: När Pilatus hörde de orden, lät han föra ut Jesus och satte sig på domarsätet, på en plats som kallades Litostroton, på hebreiska Gabbata.
14: Och det var tillredelsedagen före påsken, vid sjätte timmen. Och han sade till judarna: "Se här är eder konung!"
15: Då skriade de: "Bort med honom! Bort med honom! Korsfäst honom!" Pilatus sade till dem: "Skall jag korsfästa eder konung?" Översteprästerna svarade: "Vi hava ingen annan konung än kejsaren."
16: Då gjorde han dem till viljes och bjöd att han skulle korsfästas. Och de togo Jesus med sig.
17: Och han bar själv sitt kors och kom så ut till det ställe som kallades Huvudskalleplatsen, på hebreiska Golgata.
18: Där korsfäste de honom, och med honom två andra, en på vardera sidan, och Jesus i mitten.
19: Men Pilatus lät ock göra en överskrift och sätta upp den på korset; och den lydde så: "Jesus från Nasaret, judarnas konung."
20: Den överskriften läste många av judarna, ty det ställe där Jesus var korsfäst låg nära staden: och den var avfattad på hebreiska, på latin och på grekiska.
21: Då sade judarnas överstepräster till Pilatus: "Skriv icke: 'Judarnas konung', utan skriv att han har sagt sig vara judarnas konung."
22: Pilatus svarade: "Vad jag har skrivit, det har jag skrivit."
23: Då nu krigsmännen hade korsfäst Jesus, togo de hans kläder och delade dem i fyra delar, en del åt var krigsman. Också livklädnaden togo de. Men livklädnaden hade inga sömmar, utan var vävd i ett stycke, uppifrån och alltigenom.
24: Därför sade de till varandra: "Låt oss icke skära sönder den, utan kasta lott om vilken den skall tillhöra." Ty skriftens ord skulle fullbordas: "De delade mina kläder mellan sig och kastade lott om min klädnad." Så gjorde nu krigsmännen.
25: Men vid Jesu kors stodo hans moder och hans moders syster, Maria, Klopas' hustru, och Maria från Magdala.
26: När Jesus nu fick se sin moder och bredvid henne den lärjunge som han älskade, sade han till sin moder: "Moder, se din son."
27: Sedan sade han till lärjungen: "Se din moder." Och från den stunden tog lärjungen henne hem till sig.
28: Eftersom nu Jesus visste att allt annat redan var fullbordat, sade han därefter, då ju skriften skulle i allt uppfyllas: "Jag törstar."
29: Där stod då en kärl som var fullt av ättikvin. Med det vinet fyllde de en svamp, som de satte på en isopsstängel och förde till hans mun.
30: Och när Jesus hade tagit emot vinet, sade han: "Det är fullbordat." Sedan böjde han ned huvudet och gav upp andan.
31: Men eftersom det var tillredelsedag och judarna icke ville att kropparna skulle bliva kvar på korset över sabbaten (det var nämligen en stor sabbatsdag), bådo de Pilatus att han skulle låta sönderslå de korsfästas ben och taga bort kropparna.
32: Så kommo då krigsmännen och slogo sönder den förstes ben och sedan den andres som var korsfäst med honom.
33: När de därefter kommo till Jesus och sågo honom redan vara död, slogo de icke sönder hans ben;
34: men en av krigsmännen stack upp han sida med ett spjut, och strax kom därifrån ut blod och vatten.
35: Och den som har sett detta, han har vittnat därom, för att ock I skolen tro; och hans vittnesbörd är sant, och han vet att han talar sanning.
36: Ty detta skedde, för att skriftens ord skulle fullbordas: "Intet ben skall sönderslås på honom."
37: Och åter ett annat skriftens ord lyder så: "De skola se upp till honom som de hava stungit."
38: Men Josef från Arimatea, som var en Jesu lärjunge - fastän i hemlighet, av fruktan för judarna - kom därefter och bad Pilatus att få taga Jesu kropp; och Pilatus tillstadde honom det. Då gick han åstad och tog hans kropp.
39: Och jämväl Nikodemus kom dit, han som första gången hade besökt honom om natten; denne förde med sig en blandning av myrra och aloe, vid pass hundra skålpund.
40: Och de togo Jesu kropp och omlindade den med linnebindlar och lade dit de välluktande kryddorna, såsom judarna hava för sed vid tillredelse till begravning.
41: Men invid det ställe där han hade blivit korsfäst var en örtagård, och i örtagården fanns en ny grav, som ännu ingen hade varit lagd i.
42: Där lade de nu Jesus, eftersom det var judarnas tillredelsedag och graven låg nära.

 

2: And the soldiers platted a crown of thorns, and put it on his head, and they put on him a purple robe,
3: And said, Hail, King of the Jews! and they smote him with their hands.
4: Pilate therefore went forth again, and saith unto them, Behold, I bring him forth to you, that ye may know that I find no fault in him.
5: Then came Jesus forth, wearing the crown of thorns, and the purple robe. And Pilate saith unto them, Behold the man!
6: When the chief priests therefore and officers saw him, they cried out, saying, Crucify him, crucify him. Pilate saith unto them, Take ye him, and crucify him: for I find no fault in him.
7: The Jews answered him, We have a law, and by our law he ought to die, because he made himself the Son of God.
8: When Pilate therefore heard that saying, he was the more afraid;
9: And went again into the judgment hall, and saith unto Jesus, Whence art thou? But Jesus gave him no answer.
10: Then saith Pilate unto him, Speakest thou not unto me? knowest thou not that I have power to crucify thee, and have power to release thee?
11: Jesus answered, Thou couldest have no power at all against me, except it were given thee from above: therefore he that delivered me unto thee hath the greater sin.
12: And from thenceforth Pilate sought to release him: but the Jews cried out, saying, If thou let this man go, thou art not Caesar's friend: whosoever maketh himself a king speaketh against Caesar.
13: When Pilate therefore heard that saying, he brought Jesus forth, and sat down in the judgment seat in a place that is called the Pavement, but in the Hebrew, Gabbatha.
14: And it was the preparation of the passover, and about the sixth hour: and he saith unto the Jews, Behold your King!
15: But they cried out, Away with him, away with him, crucify him. Pilate saith unto them, Shall I crucify your King? The chief priests answered, We have no king but Caesar.
16: Then delivered he him therefore unto them to be crucified. And they took Jesus, and led him away.
17: And he bearing his cross went forth into a place called the place of a skull, which is called in the Hebrew Golgotha:
18: Where they crucified him, and two other with him, on either side one, and Jesus in the midst.
19: And Pilate wrote a title, and put it on the cross. And the writing was, JESUS OF NAZARETH THE KING OF THE JEWS.
20: This title then read many of the Jews: for the place where Jesus was crucified was nigh to the city: and it was written in Hebrew, and Greek, and Latin.
21: Then said the chief priests of the Jews to Pilate, Write not, The King of the Jews; but that he said, I am King of the Jews.
22: Pilate answered, What I have written I have written.
23: Then the soldiers, when they had crucified Jesus, took his garments, and made four parts, to every soldier a part; and also his coat: now the coat was without seam, woven from the top throughout.
24: They said therefore among themselves, Let us not rend it, but cast lots for it, whose it shall be: that the scripture might be fulfilled, which saith, They parted my raiment among them, and for my vesture they did cast lots. These things therefore the soldiers did.
25: Now there stood by the cross of Jesus his mother, and his mother's sister, Mary the wife of Cleophas, and Mary Magdalene.
26: When Jesus therefore saw his mother, and the disciple standing by, whom he loved, he saith unto his mother, Woman, behold thy son!
27: Then saith he to the disciple, Behold thy mother! And from that hour that disciple took her unto his own home.
28: After this, Jesus knowing that all things were now accomplished, that the scripture might be fulfilled, saith, I thirst.
29: Now there was set a vessel full of vinegar: and they filled a spunge with vinegar, and put it upon hyssop, and put it to his mouth.
30: When Jesus therefore had received the vinegar, he said, It is finished: and he bowed his head, and gave up the ghost.
31: The Jews therefore, because it was the preparation, that the bodies should not remain upon the cross on the sabbath day, (for that sabbath day was an high day,) besought Pilate that their legs might be broken, and that they might be taken away.
32: Then came the soldiers, and brake the legs of the first, and of the other which was crucified with him.
33: But when they came to Jesus, and saw that he was dead already, they brake not his legs:
34: But one of the soldiers with a spear pierced his side, and forthwith came there out blood and water.
35: And he that saw it bare record, and his record is true: and he knoweth that he saith true, that ye might believe.
36: For these things were done, that the scripture should be fulfilled, A bone of him shall not be broken.
37: And again another scripture saith, They shall look on him whom they pierced.
38: And after this Joseph of Arimathaea, being a disciple of Jesus, but secretly for fear of the Jews, besought Pilate that he might take away the body of Jesus: and Pilate gave him leave. He came therefore, and took the body of Jesus.
39: And there came also Nicodemus, which at the first came to Jesus by night, and brought a mixture of myrrh and aloes, about an hundred pound weight.
40: Then took they the body of Jesus, and wound it in linen clothes with the spices, as the manner of the Jews is to bury.
41: Now in the place where he was crucified there was a garden; and in the garden a new sepulchre, wherein was never man yet laid.
42: There laid they Jesus therefore because of the Jews' preparation day; for the sepulchre was nigh at hand.

 

2: Ja sotamiehet väänsivät kruunun orjantappuroista, panivat sen hänen päähänsä ja pukivat hänen ylleen purppuraisen vaipan
3: ja tulivat hänen luoksensa ja sanoivat: "Terve, juutalaisten kuningas"; ja he antoivat hänelle korvapuusteja.
4: Pilatus meni taas ulos ja sanoi heille: "Katso, minä tuon hänet ulos teille, tietääksenne, etten minä löydä hänessä yhtäkään syytä".
5: Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppurainen vaippa yllään. Ja Pilatus sanoi heille: "Katso ihmistä!"
6: Kun siis ylipapit ja palvelijat näkivät hänet, huusivat he sanoen: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa, sillä minä en löydä hänessä mitään syytä".
7: Juutalaiset vastasivat hänelle: "Meillä on laki, ja lain mukaan hänen pitää kuoleman, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi".
8: Kun nyt Pilatus kuuli tämän sanan, pelkäsi hän vielä enemmän
9: ja meni taas sisälle palatsiin ja sanoi Jeesukselle: "Mistä sinä olet?" Mutta Jeesus ei hänelle vastannut.
10: Niin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö puhu minulle? Etkö tiedä, että minulla on valta sinut päästää ja minulla on valta sinut ristiinnaulita?"
11: Jeesus vastasi: "Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sentähden on sen synti suurempi, joka jätti minut sinun käsiisi."
12: Tämän tähden Pilatus koetti päästää hänet irti. Mutta juutalaiset huusivat sanoen: "Jos päästät hänet, et ole keisarin ystävä; jokainen, joka tekee itsensä kuninkaaksi, asettuu keisaria vastaan".
13: Kun Pilatus kuuli nämä sanat, antoi hän viedä Jeesuksen ulos ja istui tuomarinistuimelle, paikalle, jonka nimi on Litostroton, hebreaksi Gabbata.
14: Ja oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes hetki. Ja hän sanoi juutalaisille: "Katso, teidän kuninkaanne!"
15: Niin he huusivat: "Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet!" Pilatus sanoi heille: "Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?" Ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari".
16: Silloin hän luovutti hänet heille ja antoi ristiinnaulittavaksi. Ja he ottivat Jeesuksen.
17: Ja kantaen itse omaa ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota kutsutaan hebreankielellä Golgataksi.
18: Siellä he hänet ristiinnaulitsivat ja hänen kanssaan kaksi muuta, yhden kummallekin puolelle, ja Jeesuksen keskelle.
19: Ja Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja kiinnitti sen ristiin; ja se oli näin kirjoitettu: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas".
20: Tämän päällekirjoituksen lukivat monet juutalaiset, sillä paikka, jossa Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia; ja se oli kirjoitettu hebreaksi, latinaksi ja kreikaksi.
21: Niin juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: "Älä kirjoita: 'Juutalaisten kuningas', vaan että hän on sanonut: 'Minä olen juutalaisten kuningas'."
22: Pilatus vastasi: "Minkä minä kirjoitin, sen minä kirjoitin".
23: Kun sotamiehet olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, ottivat he hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotamiehelle osansa, sekä ihokkaan. Mutta ihokas oli saumaton, kauttaaltaan ylhäältä asti kudottu.
24: Sentähden he sanoivat toisillensa: "Älkäämme leikatko sitä rikki, vaan heittäkäämme siitä arpaa, kenen se on oleva"; että tämä kirjoitus kävisi toteen: "He jakoivat keskenänsä minun vaatteeni ja heittivät minun puvustani arpaa". Ja sotamiehet tekivät niin.
25: Mutta Jeesuksen ristin ääressä seisoivat hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar ja Maria, Kloopaan vaimo, ja Maria Magdaleena.
26: Kun Jeesus näki äitinsä ja sen opetuslapsen, jota hän rakasti, seisovan siinä vieressä, sanoi hän äidillensä: "Vaimo, katso, poikasi!"
27: Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Katso, äitisi!" Ja siitä hetkestä opetuslapsi otti hänet kotiinsa.
28: Sen jälkeen, kun Jeesus tiesi, että kaikki jo oli täytetty, sanoi hän, että kirjoitus kävisi toteen: "Minun on jano".
29: Siinä oli astia, hapanviiniä täynnä; niin he täyttivät sillä hapanviinillä sienen ja panivat sen isoppikorren päähän ja ojensivat sen hänen suunsa eteen.
30: Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.
31: Koska silloin oli valmistuspäivä, niin - etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri - juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas.
32: Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta hänen kanssaan ristiinnaulitulta.
33: Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan,
34: vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä.
35: Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte.
36: Sillä tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: "Älköön häneltä luuta rikottako".
37: Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: "He luovat katseensa häneen, jonka he ovat lävistäneet".
38: Mutta sen jälkeen Joosef, arimatialainen, joka oli Jeesuksen opetuslapsi, vaikka salaa, juutalaisten pelosta, pyysi Pilatukselta saada ottaa Jeesuksen ruumiin; ja Pilatus myöntyi siihen. Niin hän tuli ja otti Jeesuksen ruumiin.
39: Tuli myös Nikodeemus, joka ensi kerran oli yöllä tullut Jeesuksen tykö, ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa.
40: Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät sen hyvänhajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin, niinkuin juutalaisilla on tapana haudata.
41: Ja sillä paikalla, missä hänet ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa uusi hauta, johon ei vielä oltu ketään pantu.
42: Siihen he nyt panivat Jeesuksen, koska oli juutalaisten valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä.