|
1917
1: Men bland fariséerna var en man som hette Nikodemus, en av judarnas rådsherrar.
2: Denne kom till Jesus om natten och sade till honom: "Rabbi, vi veta att det är från Gud du har kommit såsom lärare; ty ingen kan göra sådana tecken som du gör, om icke Gud är med honom."
3: Jesus svarade och sade till honom: "Sannerligen, sannerligen säger jag dig: Om en människa icke bliver född på nytt, så kan hon icke få se Guds rike."
4: Nikodemus sade till honom: "Huru kan en människa födas, när hon är gammal? Icke kan hon väl åter gå in i sin moders liv och födas?"
5: Jesus svarade: "Sannerligen, sannerligen säger jag dig: Om en människa icke bliver född av vatten och ande, så kan hon icke komma in i Guds rike.
6: Det som är fött av kött, det är kött; och det som är fött av Anden, det är ande.
7: Förundra dig icke över att jag sade dig att I måsten födas på nytt.
8: Vinden blåser vart den vill, och du hör dess sus, men du vet icke varifrån den kommer, eller vart den far; så är det med var och en som är född av Anden."
9: Nikodemus svarade och sade till honom: "Huru kan detta ske?"
10: Jesus svarade och sade till honom: "Är du Israels lärare och förstår icke detta?
11: Sannerligen, sannerligen säger jag dig: Vad vi veta, det tala vi, och vad vi hava sett, det vittna vi om, men vårt vittnesbörd tagen I icke emot.
12: Tron i icke, när jag talar till eder om jordiska ting, huru skolen I då kunna tro, när jag talar till eder om himmelska ting?
13: Och likväl har ingen stigit upp till himmelen, utom den som steg ned från himmelen, Människosonen, som var i himmelen.
14: Och såsom Moses upphöjde ormen i öknen, så måste Människosonen bliva upphöjd,
15: så att var och en som tror skall i honom hava evigt liv.
16: Ty så älskade Gud världen, att han utgav sin enfödde Son, på det att var och en som tror på honom skall icke förgås, utan hava evigt liv.
17: Ty icke sände Gud sin Son i världen för att döma världen, utan för att världen skulle bliva frälst genom honom.
18: Den som tror på honom, han bliver icke dömd, men den som icke tror, han är redan dömd, eftersom han icke tror på Guds enfödde Sons namn.
19: Och detta är domen, att när ljuset hade kommit i världen, människorna dock älskade mörkret mer än ljuset, eftersom deras gärningar voro onda,
20: Ty var och en som gör vad ont är, han hatar ljuset och kommer icke till ljuset, på det att hans gärningar icke skola bliva blottade.
21: Men den som gör sanningen, han kommer till ljuset, för att det skall bliva uppenbart att hans gärningar äro gjorda i Gud."
22: Därefter begav sig Jesus med sina lärjungar till den judiska landsbygden, och där vistades han med dem och döpte.
23: Men också Johannes döpte, i Enon, nära Salim, ty där fanns mycket vatten; och folket kom dit och lät döpa sig.
24: Johannes hade nämligen ännu icke blivit kastad i fängelse.
25: Då uppstod mellan Johannes' lärjungar och en jude en tvist om reningen.
26: Och de kommo till Johannes och sade till honom: "Rabbi, se, den som var hos dig på andra sidan Jordan, den som du har vittnat om, han döper, och alla komma till honom."
27: Johannes svarade och sade: "En människa kan intet taga, om det icke bliver henne givet från himmelen."
28: I kunnen själva giva mig det vittnesbördet att jag sade: 'Icke är jag Messias; jag är allenast sänd framför honom.'
29: Brudgum är den som har bruden; men brudgummens vän, som står där och hör honom, han gläder sig storligen åt brudgummens röst. Den glädjen är mig nu given i fullt mått.
30: Det är såsom sig bör att han växer till, och att jag förminskas. -
31: Den som kommer ovanifrån, han är över alla; den som är från jorden, han är av jorden, och av jorden talar han. Ja, den som kommer från himmelen, han är över alla,
32: och vad han har sett och hört, det vittnar han om; och likväl tager ingen emot hans vittnesbörd.
33: Men om någon tager emot hans vittnesbörd, så bekräftar han därmed att Gud är sannfärdig.
34: Ty den som Gud har sänt, han talar Guds ord; Gud giver nämligen icke Anden efter mått.
35: Fadern älskar Sonen, och allt har han givit i hans hand.
36: Den som tror på Sonen, han har evigt liv; men den som icke hörsammar Sonen, han skall icke få se livet, utan Guds vrede förbliver över honom."
|
KJV
1: There was a man of the Pharisees, named Nicodemus, a ruler of the Jews:
2: The same came to Jesus by night, and said unto him, Rabbi, we know that thou art a teacher come from God: for no man can do these miracles that thou doest, except God be with him.
3: Jesus answered and said unto him, Verily, verily, I say unto thee, Except a man be born again, he cannot see the kingdom of God.
4: Nicodemus saith unto him, How can a man be born when he is old? can he enter the second time into his mother's womb, and be born?
5: Jesus answered, Verily, verily, I say unto thee, Except a man be born of water and of the Spirit, he cannot enter into the kingdom of God.
6: That which is born of the flesh is flesh; and that which is born of the Spirit is spirit.
7: Marvel not that I said unto thee, Ye must be born again.
8: The wind bloweth where it listeth, and thou hearest the sound thereof, but canst not tell whence it cometh, and whither it goeth: so is every one that is born of the Spirit.
9: Nicodemus answered and said unto him, How can these things be?
10: Jesus answered and said unto him, Art thou a master of Israel, and knowest not these things?
11: Verily, verily, I say unto thee, We speak that we do know, and testify that we have seen; and ye receive not our witness.
12: If I have told you earthly things, and ye believe not, how shall ye believe, if I tell you of heavenly things?
13: And no man hath ascended up to heaven, but he that came down from heaven, even the Son of man which is in heaven.
14: And as Moses lifted up the serpent in the wilderness, even so must the Son of man be lifted up:
15: That whosoever believeth in him should not perish, but have eternal life.
16: For God so loved the world, that he gave his only begotten Son, that whosoever believeth in him should not perish, but have everlasting life.
17: For God sent not his Son into the world to condemn the world; but that the world through him might be saved.
18: He that believeth on him is not condemned: but he that believeth not is condemned already, because he hath not believed in the name of the only begotten Son of God.
19: And this is the condemnation, that light is come into the world, and men loved darkness rather than light, because their deeds were evil.
20: For every one that doeth evil hateth the light, neither cometh to the light, lest his deeds should be reproved.
21: But he that doeth truth cometh to the light, that his deeds may be made manifest, that they are wrought in God.
22: After these things came Jesus and his disciples into the land of Judaea; and there he tarried with them, and baptized.
23: And John also was baptizing in Aenon near to Salim, because there was much water there: and they came, and were baptized.
24: For John was not yet cast into prison.
25: Then there arose a question between some of John's disciples and the Jews about purifying.
26: And they came unto John, and said unto him, Rabbi, he that was with thee beyond Jordan, to whom thou barest witness, behold, the same baptizeth, and all men come to him.
27: John answered and said, A man can receive nothing, except it be given him from heaven.
28: Ye yourselves bear me witness, that I said, I am not the Christ, but that I am sent before him.
29: He that hath the bride is the bridegroom: but the friend of the bridegroom, which standeth and heareth him, rejoiceth greatly because of the bridegroom's voice: this my joy therefore is fulfilled.
30: He must increase, but I must decrease.
31: He that cometh from above is above all: he that is of the earth is earthly, and speaketh of the earth: he that cometh from heaven is above all.
32: And what he hath seen and heard, that he testifieth; and no man receiveth his testimony.
33: He that hath received his testimony hath set to his seal that God is true.
34: For he whom God hath sent speaketh the words of God: for God giveth not the Spirit by measure unto him.
35: The Father loveth the Son, and hath given all things into his hand.
36: He that believeth on the Son hath everlasting life: and he that believeth not the Son shall not see life; but the wrath of God abideth on him.
|
PR33.38
1: Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä.
2: Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa."
3: Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
4: Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"
5: Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6: Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
7: Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
8: Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt."
9: Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: "Kuinka tämä voi tapahtua?"
10: Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!
11: Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme.
12: Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?
13: Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.
14: Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,
15: että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
16: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
17: Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
18: Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
19: Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
20: Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
21: Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."
22: Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi.
23: Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä.
24: Sillä Johannesta ei vielä oltu heitetty vankeuteen.
25: Niin Johanneksen opetuslapset rupesivat väittelemään erään juutalaisen kanssa puhdistuksesta.
26: Ja he tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: "Rabbi, se, joka oli sinun kanssasi Jordanin tuolla puolella ja josta sinä olet todistanut, katso, hän kastaa, ja kaikki menevät hänen tykönsä".
27: Johannes vastasi ja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta.
28: Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty.
29: Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi.
30: Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.
31: Hän, joka ylhäältä tulee, on yli kaikkien. Joka on syntyisin maasta, se on maasta, ja maasta on, mitä hän puhuu; hän, joka taivaasta tulee, on yli kaikkien.
32: Ja mitä hän on nähnyt ja kuullut, sitä hän todistaa; ja hänen todistustansa ei kukaan ota vastaan.
33: Joka ottaa vastaan hänen todistuksensa, se sinetillä vahvistaa, että Jumala on totinen.
34: Sillä hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja; sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla.
35: Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaikki hänen käteensä.
36: Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä."
|
