Joh 20

2: Då skyndade hon därifrån och kom till Simon Petrus och till den andre lärjungen, den som Jesus älskade, och sade till dem: "De hava tagit Herren bort ur graven, och vi veta icke var de hava lagt honom."
3: Då begåvo sig Petrus och den andre lärjungen åstad på väg till graven.
4: Och de sprungo båda på samma gång; men den andre lärjungen sprang fortare än Petrus och kom först fram till graven.
5: Och när han lutade sig ditin, så han linnebindlarna ligga där; dock gick han icke in.
6: Sedan, efter honom, kom ock Simon Petrus dit. Han gick in i graven och fick så se huru bindlarna lågo där,
7: och huru duken som hade varit höljd över hans huvud icke låg tillsammans med bindlarna, utan för sig själv på ett särskilt ställe, hopvecklad.
8: Då gick ock den andre lärjungen ditin, han som först hade kommit till graven; och han såg och trodde.
9: De hade nämligen ännu icke förstått skriftens ord, att han skulle uppstå från de döda.
10: Och lärjungarna gingo så hem till sitt igen.
11: Men Maria stod och grät utanför graven. Och under det hon grät, lutade hon sig in i graven
12: och fick då se två änglar i vita kläder sitta där Jesu kropp hade legat, den ene vid huvudets plats, den andre vid fötternas.
13: Och de sade till henne: "Kvinna, varför gråter du?" Hon svarade dem: "De hava tagit bort min Herre, och jag vet icke var de hava lagt honom."
14: Vid det hon sade detta, vände hon sig om och fick se Jesus stå där; men hon visste icke att det var Jesus.
15: Jesus sade till henne: "Kvinna, varför gråter du? Vem söker du?" Hon trodde att det var örtagårdsmästaren och svarade honom: "Herre, om det är du som har burit bort honom, så säg mig var du har lagt honom, så att jag kan hämta honom."
16: Jesus sade till henne: "Maria!" Då vände hon sig om och sade till honom på hebreiska: "Rabbuni!" (det betyder mästare).
17: Jesus sade till henne: "Rör icke vid mig; jag har ju ännu icke farit upp till Fadern. Men gå till mina bröder, och säg till dem att jag far upp till min Fader och eder Fader, till min Gud och eder Gud."
18: Maria från Magdala gick då och omtalade för lärjungarna att hon hade sett Herren, och att han hade sagt detta till henne.
19: På aftonen samma dag, den första veckodagen, medan lärjungarna av fruktan för judarna voro samlade inom stängda dörrar, kom Jesus och stod mitt ibland dem och sade till dem: "Frid vare med eder!"
20: Och när han hade sagt detta, visade han dem sina händer och sin sida. Och lärjungarna blevo glada, när de sågo Herren.
21: Åter sade Jesus till dem: "Frid vare med eder! Såsom Fadern har sänt mig, så sänder ock jag eder."
22: Och när han hade sagt detta, andades han på dem och sade till dem: "Tagen emot helig ande!
23: Om I förlåten någon hans synder, så äro de honom förlåtna; och om I binden någon i hans synder, så är han bunden i dem."
24: Men Tomas, en av de tolv, han som kallades Didymus, var icke med dem, när Jesus kom.
25: Då nu de andra lärjungarna sade till honom att de hade sett Herren, svarade han dem: "Om jag icke ser hålen efter spikarna i hans händer och sticker mitt finger i hålen efter spikarna och sticker min hand i hans sida, så kan jag icke tro det."
26: Åtta dagar därefter voro hans lärjungar åter därinne, och Tomas var med bland dem. Då kom Jesus, medan dörrarna voro stängda, och stod mitt ibland de, och sade: "Frid vare med eder!"
27: Sedan sade han till Tomas: "Räck hit dit finger, se här äro mina händer; och räck hit din hand, och stick den i min sida. Och tvivla icke, utan tro."
28: Tomas svarade och sade till honom: "Min Herre och min Gud!"
29: Jesus sade till honom: "Eftersom du har sett mig, tror du? Saliga äro de som icke se och dock tro."
30: Ännu många andra tecken, som icke äro uppskrivna i denna bok, gjorde Jesus i sina lärjungars åsyn.
31: Men dessa hava blivit uppskrivna, för att I skolen tro att Jesus är Messias, Guds Son, och för att I genom tron skolen hava liv i hans namn.

 

2: Then she runneth, and cometh to Simon Peter, and to the other disciple, whom Jesus loved, and saith unto them, They have taken away the Lord out of the sepulchre, and we know not where they have laid him.
3: Peter therefore went forth, and that other disciple, and came to the sepulchre.
4: So they ran both together: and the other disciple did outrun Peter, and came first to the sepulchre.
5: And he stooping down, and looking in, saw the linen clothes lying; yet went he not in.
6: Then cometh Simon Peter following him, and went into the sepulchre, and seeth the linen clothes lie,
7: And the napkin, that was about his head, not lying with the linen clothes, but wrapped together in a place by itself.
8: Then went in also that other disciple, which came first to the sepulchre, and he saw, and believed.
9: For as yet they knew not the scripture, that he must rise again from the dead.
10: Then the disciples went away again unto their own home.
11: But Mary stood without at the sepulchre weeping: and as she wept, she stooped down, and looked into the sepulchre,
12: And seeth two angels in white sitting, the one at the head, and the other at the feet, where the body of Jesus had lain.
13: And they say unto her, Woman, why weepest thou? She saith unto them, Because they have taken away my Lord, and I know not where they have laid him.
14: And when she had thus said, she turned herself back, and saw Jesus standing, and knew not that it was Jesus.
15: Jesus saith unto her, Woman, why weepest thou? whom seekest thou? She, supposing him to be the gardener, saith unto him, Sir, if thou have borne him hence, tell me where thou hast laid him, and I will take him away.
16: Jesus saith unto her, Mary. She turned herself, and saith unto him, Rabboni; which is to say, Master.
17: Jesus saith unto her, Touch me not; for I am not yet ascended to my Father: but go to my brethren, and say unto them, I ascend unto my Father, and your Father; and to my God, and your God.
18: Mary Magdalene came and told the disciples that she had seen the Lord, and that he had spoken these things unto her.
19: Then the same day at evening, being the first day of the week, when the doors were shut where the disciples were assembled for fear of the Jews, came Jesus and stood in the midst, and saith unto them, Peace be unto you.
20: And when he had so said, he shewed unto them his hands and his side. Then were the disciples glad, when they saw the Lord.
21: Then said Jesus to them again, Peace be unto you: as my Father hath sent me, even so send I you.
22: And when he had said this, he breathed on them, and saith unto them, Receive ye the Holy Ghost:
23: Whose soever sins ye remit, they are remitted unto them; and whose soever sins ye retain, they are retained.
24: But Thomas, one of the twelve, called Didymus, was not with them when Jesus came.
25: The other disciples therefore said unto him, We have seen the Lord. But he said unto them, Except I shall see in his hands the print of the nails, and put my finger into the print of the nails, and thrust my hand into his side, I will not believe.
26: And after eight days again his disciples were within, and Thomas with them: then came Jesus, the doors being shut, and stood in the midst, and said, Peace be unto you.
27: Then saith he to Thomas, Reach hither thy finger, and behold my hands; and reach hither thy hand, and thrust it into my side: and be not faithless, but believing.
28: And Thomas answered and said unto him, My Lord and my God.
29: Jesus saith unto him, Thomas, because thou hast seen me, thou hast believed: blessed are they that have not seen, and yet have believed.
30: And many other signs truly did Jesus in the presence of his disciples, which are not written in this book:
31: But these are written, that ye might believe that Jesus is the Christ, the Son of God; and that believing ye might have life through his name.

 

2: Niin hän riensi pois ja tuli Simon Pietarin luo ja sen toisen opetuslapsen luo, joka oli Jeesukselle rakas, ja sanoi heille: "Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, mihin ovat hänet panneet".
3: Niin Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät ja menivät haudalle.
4: Ja he juoksivat molemmat yhdessä; mutta se toinen opetuslapsi juoksi edellä, nopeammin kuin Pietari, ja saapui ensin haudalle.
5: Ja kun hän kurkisti sisään, näki hän käärinliinat siellä; kuitenkaan hän ei mennyt sisälle.
6: Niin Simon Pietarikin tuli hänen perässään ja meni sisälle hautaan ja näki käärinliinat siellä
7: ja hikiliinan, joka oli ollut hänen päässään, ei pantuna yhteen käärinliinojen kanssa, vaan toiseen paikkaan erikseen kokoonkäärittynä.
8: Silloin toinenkin opetuslapsi, joka ensimmäisenä oli tullut haudalle, meni sisään ja näki ja uskoi.
9: Sillä he eivät vielä ymmärtäneet Raamattua, että hän oli kuolleista nouseva.
10: Niin opetuslapset menivät takaisin kotiinsa.
11: Mutta Maria seisoi haudan edessä ulkopuolella ja itki. Kun hän näin itki, kurkisti hän hautaan
12: ja näki kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa istuvan, toisen pääpuolessa ja toisen jalkapuolessa, siinä, missä Jeesuksen ruumis oli maannut.
13: Nämä sanoivat hänelle: "Vaimo, mitä itket?" Hän sanoi heille: "Ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä, mihin ovat hänet panneet".
14: Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki Jeesuksen siinä seisovan, eikä tiennyt, että se oli Jeesus.
15: Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, mitä itket? Ketä etsit?" Tämä luuli häntä puutarhuriksi ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olet kantanut hänet pois, sano minulle, mihin olet hänet pannut, niin minä otan hänet".
16: Jeesus sanoi hänelle: "Maria!" Tämä kääntyi ja sanoi hänelle hebreankielellä: "Rabbuuni!" se on: opettaja.
17: Jeesus sanoi hänelle: "Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö".
18: Maria Magdaleena meni ja ilmoitti opetuslapsille, että hän oli nähnyt Herran ja että Herra oli hänelle näin sanonut.
19: Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"
20: Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran.
21: Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät."
22: Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki.
23: Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."
24: Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssansa, kun Jeesus tuli.
25: Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Me näimme Herran". Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko".
26: Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!"
27: Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen".
28: Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"
29: Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!"
30: Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden;
31: mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.