|
1917
1: Före påskhögtiden hände sig detta. Jesus visste att stunden var kommen för honom att gå bort ifrån denna världen till Fadern; och såsom han allt hittills hade älskat sina egna här i världen, så gav han dem nu ett yttersta bevis på sin kärlek.
2: De höllo nu aftonmåltid, och djävulen hade redan ingivit Judas Iskariot, Simons son, i hjärtat att förråda Jesus.
3: Och Jesus visste att Fadern hade givit allt i hans händer, och att han hade gått ut från Gud och skulle gå till Gud.
4: Men han stod upp från måltiden och lade av sig överklädnaden och tog en linneduk och band den om sig.
5: Sedan slog han vatten i ett bäcken och begynte två lärjungarnas fötter och torkade dem med linneduken som han hade bundit om sig.
6: Så kom han till Simon Petrus. Denne sade då till honom: "Herre, skulle du två mina fötter?"
7: Jesus svarade och sade till honom: "Vad jag gör förstår du icke nu, men framdeles skall du fatta det."
8: Petrus sade till honom: "Aldrig någonsin skall du två mina fötter!" Jesus svarade honom: "Om jag icke tvår dig, så har du ingen del med mig."
9: Då sade Simon Petrus till honom: "Herre, icke allenast mina fötter, utan ock händer och huvud!"
10: Jesus svarade honom: "Den som är helt tvagen, han behöver allenast två fötterna; han är ju i övrigt hel och hållen ren. Så ären ock I rena - dock icke alla."
11: Han visste nämligen vem det var som skulle förråda honom; därför sade han att de icke alla voro rena.
12: Sedan han nu hade tvagit deras fötter och tagit på sig överklädnaden och åter lagt sig ned vid bordet, sade han till dem: "Förstån I vad jag har gjort med eder?
13: I kallen mig 'Mästare' och 'Herre', och I säger rätt, ty jag är så.
14: Har nu jag, eder Herre och Mästare, tvagit edra fötter, så ären ock I pliktiga att två varandras fötter.
15: Jag har ju givit eder ett föredöme, för att I skolen göra såsom jag har gjort mot eder.
16: Sannerligen, sannerligen säger jag eder: Tjänaren är icke förmer än sin herre, ej heller sändebudet förmer än den som har sänt honom.
17: Då I veten detta, saliga ären I, om I ock gören det.
18: Jag talar icke om eder alla; jag vet vilka jag har utvalt. Men detta skriftens ord skulle ju fullbordas: 'Den som åt mitt bröd, han lyfte mot mig sin häl.'
19: Redan nu, förrän det sker, säger jag eder det, för att I, när det har skett, skolen tro att jag är den jag är.
20: Sannerligen, sannerligen säger jag eder: Den som tager emot den jag sänder, han tager emot mig; och den som tager emot mig, han tager emot honom som har sänt mig."
21: När Jesus hade sagt detta, blev han upprörd i sin ande och betygade och sade: "Sannerligen, sannerligen säger jag eder: En av eder skall förråda mig."
22: Då sågo lärjungarna på varandra och undrade vilken han talade om.
23: Nu var där bland lärjungarna en som låg till bords invid Jesu bröst, den lärjunge som Jesus älskade.
24: Åt denne gav då Simon Petrus ett tecken och sade till honom: "Säg vilken det är som han talar om."
25: Han lutade sig då mot Jesu bröst och frågade honom: "Herre, vilken är det?"
26: Då svarade Jesus: "Det är den åt vilken jag räcker brödstycket som jag nu doppar." Därvid doppade han brödstycket och räckte det åt Judas, Simon Iskariots son.
27: Då, när denne hade tagit emot brödstycket, for Satan in i honom. Och Jesus sade till honom: "Gör snart vad du gör."
28: Men ingen av dem som lågo där till bords förstod varför han sade detta till honom.
29: Ty eftersom Judas hade penningpungen om hand, menade några att Jesus hade velat säga till honom: "Köp vad vi behöva till högtiden", eller ock att han hade tillsagt honom att giva något åt de fattiga.
30: Då han nu hade tagit emot brödstycket, gick han strax ut; och det var natt.
31: Och när han hade gått ut, sade Jesus: "Nu är Människosonen förhärligad, och Gud är förhärligad i honom.
32: Är nu Gud förhärligad i honom, så skall ock Gud förhärliga honom i sig själv, och han skall snart förhärliga honom.
33: Kära barn, allenast en liten tid är jag ännu hos eder; I skolen sedan söka efter mig, men det som jag sade till judarna: 'Dit jag går, dit kunnen I icke komma', detsamma säger jag nu ock till eder.
34: Ett nytt bud giver jag eder, att I skolen älska varandra; ja, såsom jag har älskat eder, så skolen ock I älska varandra.
35: Om I haven kärlek inbördes, så skola alla därav förstå att I ären mina lärjungar."
36: Då frågade Simon Petrus honom: "Herre, vart går du?" Jesus svarade: "Dit jag går, dit kan du icke nu följa mig; men framdeles skall du följa mig."
37: Petrus sade till honom: "Herre, varför kan jag icke följa dig nu? Mitt liv vill jag giva för dig."
38: Jesus svarade: "Ditt liv vill du giva för mig? Sannerligen, sannerligen säger jag dig: Hanen skall icke gala, förrän du tre gånger har förnekat mig."
|
KJV
1: Now before the feast of the passover, when Jesus knew that his hour was come that he should depart out of this world unto the Father, having loved his own which were in the world, he loved them unto the end.
2: And supper being ended, the devil having now put into the heart of Judas Iscariot, Simon's son, to betray him;
3: Jesus knowing that the Father had given all things into his hands, and that he was come from God, and went to God;
4: He riseth from supper, and laid aside his garments; and took a towel, and girded himself.
5: After that he poureth water into a bason, and began to wash the disciples' feet, and to wipe them with the towel wherewith he was girded.
6: Then cometh he to Simon Peter: and Peter saith unto him, Lord, dost thou wash my feet?
7: Jesus answered and said unto him, What I do thou knowest not now; but thou shalt know hereafter.
8: Peter saith unto him, Thou shalt never wash my feet. Jesus answered him, If I wash thee not, thou hast no part with me.
9: Simon Peter saith unto him, Lord, not my feet only, but also my hands and my head.
10: Jesus saith to him, He that is washed needeth not save to wash his feet, but is clean every whit: and ye are clean, but not all.
11: For he knew who should betray him; therefore said he, Ye are not all clean.
12: So after he had washed their feet, and had taken his garments, and was set down again, he said unto them, Know ye what I have done to you?
13: Ye call me Master and Lord: and ye say well; for so I am.
14: If I then, your Lord and Master, have washed your feet; ye also ought to wash one another's feet.
15: For I have given you an example, that ye should do as I have done to you.
16: Verily, verily, I say unto you, The servant is not greater than his lord; neither he that is sent greater than he that sent him.
17: If ye know these things, happy are ye if ye do them.
18: I speak not of you all: I know whom I have chosen: but that the scripture may be fulfilled, He that eateth bread with me hath lifted up his heel against me.
19: Now I tell you before it come, that, when it is come to pass, ye may believe that I am he.
20: Verily, verily, I say unto you, He that receiveth whomsoever I send receiveth me; and he that receiveth me receiveth him that sent me.
21: When Jesus had thus said, he was troubled in spirit, and testified, and said, Verily, verily, I say unto you, that one of you shall betray me.
22: Then the disciples looked one on another, doubting of whom he spake.
23: Now there was leaning on Jesus' bosom one of his disciples, whom Jesus loved.
24: Simon Peter therefore beckoned to him, that he should ask who it should be of whom he spake.
25: He then lying on Jesus' breast saith unto him, Lord, who is it?
26: Jesus answered, He it is, to whom I shall give a sop, when I have dipped it. And when he had dipped the sop, he gave it to Judas Iscariot, the son of Simon.
27: And after the sop Satan entered into him. Then said Jesus unto him, That thou doest, do quickly.
28: Now no man at the table knew for what intent he spake this unto him.
29: For some of them thought, because Judas had the bag, that Jesus had said unto him, Buy those things that we have need of against the feast; or, that he should give something to the poor.
30: He then having received the sop went immediately out: and it was night.
31: Therefore, when he was gone out, Jesus said, Now is the Son of man glorified, and God is glorified in him.
32: If God be glorified in him, God shall also glorify him in himself, and shall straightway glorify him.
33: Little children, yet a little while I am with you. Ye shall seek me: and as I said unto the Jews, Whither I go, ye cannot come; so now I say to you.
34: A new commandment I give unto you, That ye love one another; as I have loved you, that ye also love one another.
35: By this shall all men know that ye are my disciples, if ye have love one to another.
36: Simon Peter said unto him, Lord, whither goest thou? Jesus answered him, Whither I go, thou canst not follow me now; but thou shalt follow me afterwards.
37: Peter said unto him, Lord, why cannot I follow thee now? I will lay down my life for thy sake.
38: Jesus answered him, Wilt thou lay down thy life for my sake? Verily, verily, I say unto thee, The cock shall not crow, till thou hast denied me thrice.
|
PR33.38
1: Mutta ennen pääsiäisjuhlaa, kun Jeesus tiesi hetkensä tulleen, että hän oli siirtyvä tästä maailmasta Isän tykö, niin hän, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti.
2: Ja ehtoollisella oltaessa, kun perkele jo oli pannut Juudas Iskariotin, Simonin pojan, sydämeen, että hän kavaltaisi Jeesuksen,
3: niin Jeesus, tietäen, että Isä oli antanut kaikki hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Jumalan tyköä ja oli menevä Jumalan tykö,
4: nousi ehtoolliselta ja riisui vaippansa, otti liinavaatteen ja vyötti sillä itsensä.
5: Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhkimään niitä liinavaatteella, jolla oli vyöttäytynyt.
6: Niin hän tuli Simon Pietarin kohdalle, ja tämä sanoi hänelle: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?"
7: Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät".
8: Pietari sanoi hänelle: "Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani". Jeesus vastasi hänelle: "Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani".
9: Simon Pietari sanoi hänelle: "Herra, älä pese ainoastaan minun jalkojani, vaan myös kädet ja pää".
10: Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki".
11: Sillä hän tiesi kavaltajansa; sentähden hän sanoi: "Ette kaikki ole puhtaat".
12: Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, sanoi hän heille: "Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt?
13: Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen.
14: Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat.
15: Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt.
16: Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.
17: Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.
18: En minä puhu teistä kaikista: minä tiedän, ketkä olen valinnut; mutta tämän kirjoituksen piti käymän toteen: 'Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan'.
19: Jo nyt minä sanon sen teille, ennenkuin se tapahtuu, että te, kun se tapahtuu, uskoisitte, että minä olen se.
20: Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, se ottaa vastaan minut; mutta joka ottaa vastaan minut, se ottaa vastaan hänet, joka on minut lähettänyt.
21: Tämän sanottuaan Jeesus tuli järkytetyksi hengessään ja todisti ja sanoi: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: yksi teistä on minut kavaltava".
22: Niin opetuslapset katsoivat toisiinsa epätietoisina, kenestä hän puhui.
23: Ja eräs hänen opetuslapsistaan, se, jota Jeesus rakasti, lepäsi aterioitaessa Jeesuksen syliä vasten.
24: Simon Pietari nyökäytti hänelle päätään ja sanoi hänelle: "Sano, kuka se on, josta hän puhuu".
25: Niin tämä, nojautuen Jeesuksen rintaa vasten, sanoi hänelle: "Herra, kuka se on?"
26: Jeesus vastasi: "Se on se, jolle minä kastan ja annan tämän palan". Niin hän otti palan, kastoi sen ja antoi Juudaalle, Simon Iskariotin pojalle.
27: Ja silloin, sen palan jälkeen, meni häneen saatana. Niin Jeesus sanoi hänelle: "Minkä teet, se tee pian".
28: Mutta ei kukaan aterioivista ymmärtänyt, mitä varten hän sen hänelle sanoi.
29: Sillä muutamat luulivat, koska rahakukkaro oli Juudaalla, Jeesuksen sanoneen hänelle: "Osta, mitä tarvitsemme juhlaksi", tai että hän antaisi jotakin köyhille.
30: Niin hän, otettuaan sen palan, meni kohta ulos; ja oli yö.
31: Kun hän oli mennyt ulos, sanoi Jeesus: "Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastettu hänessä.
32: Jos Jumala on kirkastettu hänessä, niin kirkastaa myös Jumala hänet itsessään ja kirkastaa hänet pian.
33: Lapsukaiset, vielä vähän aikaa minä olen teidän kanssanne. Te tulette minua etsimään, ja niinkuin sanoin juutalaisille: 'Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla', niin minä sanon nyt myös teille.
34: Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne.
35: Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."
36: Simon Pietari sanoi hänelle: "Herra, mihin sinä menet?" Jeesus vastasi hänelle: "Mihin minä menen, sinne sinä et voi nyt minua seurata, mutta vastedes olet minua seuraava".
37: Pietari sanoi hänelle: "Herra, miksi en nyt voi seurata sinua? Henkeni minä annan sinun edestäsi."
38: Jeesus vastasi: "Sinäkö annat henkesi minun edestäni? Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: ei laula kukko, ennenkuin sinä minut kolmesti kiellät."
|
