Joh 8

2: Men i dagbräckningen kom han åter till helgedomen (och allt folket kom till honom, och han satte sig och lärde dem.).
3: Då förde översteprästerna och fariséerna dit en kvinna som hade blivit beträdd med äktenskapsbrott; och när de hade lett henne fram,
4: sade de till honom: "Mästare, denna kvinna har på bar gärning blivit beträdd med äktenskapsbrott.
5: Nu bjuder Moses i lagen att sådana skola stenas. Vad säger då du?"
6: Detta sade de för att snärja honom, på det att de skulle få något att anklaga honom för. Då böjde Jesus sig ned och skrev med fingret på jorden.
7: Men när de stodo fast vid sin fråga, reste han sig upp och sade till dem: "Den av eder som är utan synd, han kaste första stenen på henne."
8: Sedan böjde han sig åter ned och skrev på jorden.
9: När de hörde detta (och kände sig överbevisade av samvetet.), gingo de ut, den ene efter den andre, först de äldsta, och Jesus blev lämnad allena med kvinnan, som stod där kvar.
10: Då såg Jesus upp och sade till kvinnan: "Var äro de andra? Har ingen dömt dig?"
11: Hon svarade: "Herre, ingen." Då sade han till henne: "Icke heller jag dömer dig. Gå, och synda icke härefter."
12: Åter talade Jesus till dem och sade: "Jag är världens ljus; den som följer mig, han skall förvisso icke vandra i mörkret, utan skall hava livets ljus."
13: Då sade fariséerna till honom: "Du vittnar om dig själv; ditt vittnesbörd gäller icke."
14: Jesus svarade och sade till dem: "Om jag än vittnar om mig själv, så gäller dock mitt vittnesbörd, ty jag vet varifrån jag har kommit, och vart jag går; men I veten icke varifrån jag kommer, eller vart jag går.
15: I dömen efter köttet; jag dömer ingen.
16: Och om jag än dömer, så är min dom en rätt dom, ty jag är därvid icke ensam, utan med mig är han som har sänt mig.
17: I eder lag är ju ock skrivet att vad två människor vittna, det gäller såsom sant.
18: Här är nu jag som vittnar om mig; om mig vittnar också Fadern, som har sänt mig.
19: Då sade de till honom: "Var är då din Fader?" Jesus svarade: "I kännen varken mig eller min Fader. Om I känden mig, så känden I ock min Fader."
20: Det var på det ställe där offerkistorna stodo som han talade dessa ord, medan han undervisade i helgedomen; men ingen bar hand på honom, ty hans stund var ännu icke kommen.
21: Åter sade han till dem: "Jag går bort, och I skolen då söka efter mig; men I skolen dö i eder synd. Dig jag går, dit kunnen I icke komma."
22: Då sade judarna: "Icke vill han väl dräpa sig själv, eftersom han säger: 'Dit jag går, dit kunnen I icke komma'?"
23: Men han svarade dem: "I ären härnedifrån, jag är ovanifrån; I ären av denna världen, jag är icke av denna världen.
24: Därför sade jag till eder att I skullen dö i edra synder; ty om I icke tron att jag är den jag är, så skolen I dö i edra synder."
25: Då frågade de honom: "Vem är du då?" Jesus svarade dem: "Det som jag redan från begynnelsen har uttalat för eder.
26: Mycket har jag ännu att tala och att döma i fråga om eder. Men han som har sänt mig är sannfärdig, och vad jag har hört av honom, det talar jag ut inför världen."
27: Men de förstodo icke att det var om Fadern som han talade till dem.
28: Då sade Jesus: "När I haven upphöjt Människosonen, då skolen I första att jag är den jag är, och att jag icke gör något av mig själv, utan talar detta såsom Fadern har lärt mig.
29: Och han som har sänt mig är med mig; han har icke lämnat mig allena, eftersom jag alltid gör vad honom behagar."
30: När han talade detta, kommo många till tro på honom.
31: Då sade Jesus till de judar som hade satt tro till honom: "Om I förbliven i mitt ord, så ären I i sanning mina lärjungar;
32: Och I skolen då förstå sanningen, och sanningen skall göra eder fria."
33: De svarade honom: "Vi äro Abrahams säd och hava aldrig varit trälar under någon. Huru kan du då säga: 'I skolen bliva fria'?"
34: Jesus svarade dem: "Sannerligen, sannerligen säger jag eder: Var och en som gör synd, han är syndens träl.
35: Men trälen får icke förbliva i huset för alltid; sonen får förbliva där för alltid.
36: Om nu Sonen gör eder fria, så bliven i verkligen fria.
37: Jag vet att I ären Abrahams säd; men I stån efter att döda mig, eftersom mitt ord icke får någon ingång i eder.
38: Jag talar vad jag har sett hos min Fader; så gören ock I vad I haven hört av eder fader."
39: De svarade och sade till honom: "Vår fader är ju Abraham." Jesus svarade till dem: "Ären I Abrahams barn, så gören ock Abrahams gärningar.
40: Men nu stån I efter att döda mig, en man som har sagt eder sanningen, såsom jag har hört den av Gud. Så handlade icke Abraham.
41: Nej, I gören eder faders gärningar." De sade till honom: "Vi äro icke födda i äktenskapsbrott. Vi hava Gud till fader och ingen annan."
42: Jesus svarade dem: "Vore Gud eder fader, så älskaden I ju mig, ty från Gud har jag utgått, och från honom är jag kommen. Ja, jag har icke kommit av mig själv, utan det är han som har sänt mig.
43: Varför fatten I då icke vad jag talar? Jo, därför att I icke 'stån ut med' att höra på mitt ord.
44: I haven djävulen till eder fader, och vad eder fader har begär till, det viljen i göra. Han har varit en mandråpare från begynnelsen, och i sanningen står han icke, ty sanning finnes icke i honom. När han talar lögn, då talar han av sitt eget, ty han är en lögnare, ja, lögnens fader.
45: Men mig tron I icke, just därför att jag talar sanning.
46: Vilken av eder kan överbevisa mig om någon synd? Om jag alltså talar sanning, varför tron I mig då icke?
47: Den som är av Gud, han lyssnar till Guds ord; och det är därför att I icke ären av Gud som I icke lyssnen därtill.
48: Judarna svarade och sade till honom: "Hava vi icke rätt, då vi säga att du är en samarit och är besatt av en ond ande?"
49: Jesus svarade: "Jag är icke besatt av någon ond ande; fastmer hedrar jag min Fader. I åter skymfen mig.
50: Men jag söker icke min egen ära; en finnes dock som söker den och som dömer.
51: Sannerligen, sannerligen säger jag eder: Den som håller mitt ord, han skall aldrig någonsin se döden."
52: Judarna sade till honom: "Nu förstå vi att du är besatt av en ond ande. Abraham har dött, så ock profeterna, och likväl säger du: 'Den som håller mitt ord, han skall aldrig någonsin smaka döden.'
53: Icke är väl du förmer än vår Fader Abraham? Och han har ju dött. Profeterna hava också dött. Till vem gör du då dig själv?"
54: Jesus svarade: "Om jag själv ville skaffa mig ära, så vore min ära intet; men det är min Fader som förlänar mig ära, han som I säger vara eder Gud.
55: Dock, I haven icke lärt känna honom, men jag känner honom; och om jag sade att jag icke kände honom, så bleve jag en lögnare likasom I; men jag känner honom och håller hans ord.
56: Abraham, eder fader, fröjdade sig över att han skulle få se min dag. Han fick se den och blev glad."
57: Då sade judarna till honom: "Femtio år gammal är du icke ännu, och Abraham har du sett!"
58: Jesus sade till dem: "Sannerligen, sannerligen säger jag eder: Förrän Abraham blev till, är jag."
59: Då togo de upp stenar för att kasta på honom. Men Jesus gömde sig undan och gick sedan ut ur helgedomen.

 

2: And early in the morning he came again into the temple, and all the people came unto him; and he sat down, and taught them.
3: And the scribes and Pharisees brought unto him a woman taken in adultery; and when they had set her in the midst,
4: They say unto him, Master, this woman was taken in adultery, in the very act.
5: Now Moses in the law commanded us, that such should be stoned: but what sayest thou?
6: This they said, tempting him, that they might have to accuse him. But Jesus stooped down, and with his finger wrote on the ground, as though he heard them not.
7: So when they continued asking him, he lifted up himself, and said unto them, He that is without sin among you, let him first cast a stone at her.
8: And again he stooped down, and wrote on the ground.
9: And they which heard it, being convicted by their own conscience, went out one by one, beginning at the eldest, even unto the last: and Jesus was left alone, and the woman standing in the midst.
10: When Jesus had lifted up himself, and saw none but the woman, he said unto her, Woman, where are those thine accusers? hath no man condemned thee?
11: She said, No man, Lord. And Jesus said unto her, Neither do I condemn thee: go, and sin no more.
12: Then spake Jesus again unto them, saying, I am the light of the world: he that followeth me shall not walk in darkness, but shall have the light of life.
13: The Pharisees therefore said unto him, Thou bearest record of thyself; thy record is not true.
14: Jesus answered and said unto them, Though I bear record of myself, yet my record is true: for I know whence I came, and whither I go; but ye cannot tell whence I come, and whither I go.
15: Ye judge after the flesh; I judge no man.
16: And yet if I judge, my judgment is true: for I am not alone, but I and the Father that sent me.
17: It is also written in your law, that the testimony of two men is true.
18: I am one that bear witness of myself, and the Father that sent me beareth witness of me.
19: Then said they unto him, Where is thy Father? Jesus answered, Ye neither know me, nor my Father: if ye had known me, ye should have known my Father also.
20: These words spake Jesus in the treasury, as he taught in the temple: and no man laid hands on him; for his hour was not yet come.
21: Then said Jesus again unto them, I go my way, and ye shall seek me, and shall die in your sins: whither I go, ye cannot come.
22: Then said the Jews, Will he kill himself? because he saith, Whither I go, ye cannot come.
23: And he said unto them, Ye are from beneath; I am from above: ye are of this world; I am not of this world.
24: I said therefore unto you, that ye shall die in your sins: for if ye believe not that I am he, ye shall die in your sins.
25: Then said they unto him, Who art thou? And Jesus saith unto them, Even the same that I said unto you from the beginning.
26: I have many things to say and to judge of you: but he that sent me is true; and I speak to the world those things which I have heard of him.
27: They understood not that he spake to them of the Father.
28: Then said Jesus unto them, When ye have lifted up the Son of man, then shall ye know that I am he, and that I do nothing of myself; but as my Father hath taught me, I speak these things.
29: And he that sent me is with me: the Father hath not left me alone; for I do always those things that please him.
30: As he spake these words, many believed on him.
31: Then said Jesus to those Jews which believed on him, If ye continue in my word, then are ye my disciples indeed;
32: And ye shall know the truth, and the truth shall make you free.
33: They answered him, We be Abraham's seed, and were never in bondage to any man: how sayest thou, Ye shall be made free?
34: Jesus answered them, Verily, verily, I say unto you, Whosoever committeth sin is the servant of sin.
35: And the servant abideth not in the house for ever: but the Son abideth ever.
36: If the Son therefore shall make you free, ye shall be free indeed.
37: I know that ye are Abraham's seed; but ye seek to kill me, because my word hath no place in you.
38: I speak that which I have seen with my Father: and ye do that which ye have seen with your father.
39: They answered and said unto him, Abraham is our father. Jesus saith unto them, If ye were Abraham's children, ye would do the works of Abraham.
40: But now ye seek to kill me, a man that hath told you the truth, which I have heard of God: this did not Abraham.
41: Ye do the deeds of your father. Then said they to him, We be not born of fornication; we have one Father, even God.
42: Jesus said unto them, If God were your Father, ye would love me: for I proceeded forth and came from God; neither came I of myself, but he sent me.
43: Why do ye not understand my speech? even because ye cannot hear my word.
44: Ye are of your father the devil, and the lusts of your father ye will do. He was a murderer from the beginning, and abode not in the truth, because there is no truth in him. When he speaketh a lie, he speaketh of his own: for he is a liar, and the father of it.
45: And because I tell you the truth, ye believe me not.
46: Which of you convinceth me of sin? And if I say the truth, why do ye not believe me?
47: He that is of God heareth God's words: ye therefore hear them not, because ye are not of God.
48: Then answered the Jews, and said unto him, Say we not well that thou art a Samaritan, and hast a devil?
49: Jesus answered, I have not a devil; but I honour my Father, and ye do dishonour me.
50: And I seek not mine own glory: there is one that seeketh and judgeth.
51: Verily, verily, I say unto you, If a man keep my saying, he shall never see death.
52: Then said the Jews unto him, Now we know that thou hast a devil. Abraham is dead, and the prophets; and thou sayest, If a man keep my saying, he shall never taste of death.
53: Art thou greater than our father Abraham, which is dead? and the prophets are dead: whom makest thou thyself?
54: Jesus answered, If I honour myself, my honour is nothing: it is my Father that honoureth me; of whom ye say, that he is your God:
55: Yet ye have not known him; but I know him: and if I should say, I know him not, I shall be a liar like unto you: but I know him, and keep his saying.
56: Your father Abraham rejoiced to see my day: and he saw it, and was glad.
57: Then said the Jews unto him, Thou art not yet fifty years old, and hast thou seen Abraham?
58: Jesus said unto them, Verily, verily, I say unto you, Before Abraham was, I am.
59: Then took they up stones to cast at him: but Jesus hid himself, and went out of the temple, going through the midst of them, and so passed by.

 

2: Ja varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä.
3: Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle
4: ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.
5: Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?"
6: Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan.
7: Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä".
8: Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.
9: Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään.
10: Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?"
11: Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".
12: Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus".
13: Niin fariseukset sanoivat hänelle: "Sinä todistat itsestäsi; sinun todistuksesi ei ole pätevä".
14: Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Vaikka minä todistankin itsestäni, on todistukseni pätevä, sillä minä tiedän, mistä minä olen tullut ja mihin minä menen; mutta te ette tiedä, mistä minä tulen, ettekä, mihin minä menen.
15: Te tuomitsette lihan mukaan; minä en tuomitse ketään.
16: Ja vaikka minä tuomitsisinkin, niin minun tuomioni olisi oikea, sillä minä en ole yksinäni, vaan minä ja hän, joka on minut lähettänyt.
17: Onhan teidän laissannekin kirjoitettuna, että kahden ihmisen todistus on pätevä.
18: Minä olen se, joka todistan itsestäni, ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt."
19: Niin he sanoivat hänelle: "Missä sinun isäsi on?" Jeesus vastasi: "Te ette tunne minua ettekä minun Isääni; jos te tuntisitte minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni".
20: Nämä sanat Jeesus puhui uhriarkun ääressä, opettaessaan pyhäkössä; eikä kukaan ottanut häntä kiinni, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut.
21: Niin Jeesus taas sanoi heille: "Minä menen pois, ja te etsitte minua, ja te kuolette syntiinne. Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla."
22: Niin juutalaiset sanoivat: "Ei kai hän aikone tappaa itseänsä, koska sanoo: 'Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla'?"
23: Ja hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.
24: Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."
25: Niin he sanoivat hänelle: "Kuka sinä olet?" Jeesus sanoi heille: "Juuri se, mitä minä puhunkin teille.
26: Paljon on minulla teistä puhuttavaa ja teissä tuomittavaa; mutta hän, joka on minut lähettänyt, on totinen, ja minkä minä olen kuullut häneltä, sen minä puhun maailman kuulla."
27: Mutta he eivät ymmärtäneet, että hän puhui heille Isästä.
28: Niin Jeesus sanoi heille: "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut.
29: Ja hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista."
30: Kun hän näin puhui, uskoivat monet häneen.
31: Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
32: ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".
33: He vastasivat hänelle: "Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: 'Te tulette vapaiksi'?"
34: Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.
35: Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti.
36: Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.
37: Minä tiedän, että te olette Aabrahamin jälkeläisiä; mutta te tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun sanani ei saa tilaa teissä.
38: Minä puhun, mitä minä olen nähnyt Isäni tykönä; niin tekin teette, mitä olette kuulleet omalta isältänne."
39: He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Aabraham on meidän isämme". Jeesus sanoi heille: "Jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja.
40: Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, miestä, joka on puhunut teille totuuden, jonka hän on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt.
41: Te teette isänne tekoja." He sanoivat hänelle: "Me emme ole aviorikoksesta syntyneitä; meillä on yksi Isä, Jumala".
42: Jeesus sanoi heille: "Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt.
43: Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani.
44: Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.
45: Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.
46: Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?
47: Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta."
48: Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle: "Emmekö ole oikeassa, kun sanomme, että sinä olet samarialainen ja että sinussa on riivaaja?"
49: Jeesus vastasi: "Minussa ei ole riivaajaa, vaan minä kunnioitan Isääni, ja te häpäisette minua.
50: Mutta minä en etsi omaa kunniaani; yksi on, joka etsii ja tuomitsee.
51: Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa."
52: Juutalaiset sanoivat hänelle: "Nyt me ymmärrämme, että sinussa on riivaaja. Aabraham on kuollut ja profeetat, ja sinä sanot: 'Jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä maista kuolemaa'.
53: Oletko sinä suurempi kuin isämme Aabraham, joka on kuollut? Ja profeetat ovat kuolleet; keneksi sinä itsesi teet?"
54: Jeesus vastasi: "Jos minä itse itselleni otan kunnian, niin minun kunniani ei ole mitään. Minun Isäni on se, joka minulle kunnian antaa, hän, josta te sanotte: 'Hän on meidän Jumalamme',
55: ettekä tunne häntä; mutta minä tunnen hänet. Ja jos sanoisin, etten tunne häntä, niin minä olisin valhettelija niinkuin tekin; mutta minä tunnen hänet ja pidän hänen sanansa.
56: Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi."
57: Niin juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!"
58: Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut".
59: Silloin he poimivat kiviä heittääksensä häntä niillä; mutta Jeesus lymysi ja lähti pyhäköstä.