|
1917
1: När Jesus hade sagt detta, begav han sig med sina lärjungar därifrån och gick över bäcken Kidron till andra sidan. Där var en örtagård, och i den gick han in med sina lärjungar.
2: Men också Judas, han som förrådde honom, kände till det stället, ty där hade Jesus och hans lärjungar ofta kommit tillsammans.
3: Och Judas tog nu med sig den romerska vakten, så ock några av översteprästernas och fariséernas tjänare, och kom dit med bloss och lyktor och vapen.
4: Och Jesus, som visste allt vad som skulle övergå honom, gick fram och sade till dem: "Vem söken I?"
5: De svarade honom: "Jesus från Nasaret." Jesus sade till dem: "Det är jag." Och Judas, förrädaren, stod också där ibland dem.
6: När Jesus nu sade till dem: "Det är jag", veko de tillbaka och föllo till marken.
7: Åter frågade han dem då: "Vem söken I?" De svarade: "Jesus från Nasaret."
8: Jesus sade: "Jag har sagt eder att det är jag; om det alltså är mig I söken, så låten dessa gå."
9: Ty det ordet skulle fullbordas, som han hade sagt: "Av dem som du har givit mig har jag icke förlorat någon."
10: Och Simon Petrus, som hade ett svärd, drog ut det och högg till översteprästens tjänare och högg så av honom högra örat; och tjänarens namn var Malkus.
11: Då sade Jesus till Petrus: "Stick ditt svärd i skidan. Skulle jag icke dricka den kalk som min Fader har givit mig?"
12: Den romerska vakten med sin överste och de judiska rättstjänarna grepo då Jesus och bundo honom
13: och förde honom bort, först till Hannas; denne var nämligen svärfader till Kaifas, som var överstepräst det året.
14: Och det var Kaifas som under rådplägningen hade sagt till judarna, att det vore bäst om en man finge dö för folket.
15: Och Simon Petrus jämte en annan lärjunge följde efter Jesus. Den lärjungen var bekant med översteprästen och gick med Jesus in på översteprästens gård;
16: men Petrus stod utanför vid porten. Den andre lärjungen, den som var bekant med översteprästen, gick då ut och talade med portvakterskan och fick så föra Petrus ditin.
17: Tjänstekvinnan som vaktade porten sade därvid till Petrus: "Är icke också du en av den mannens lärjungar?" Han svarade: "Nej, det är jag icke."
18: Men tjänarna och rättsbetjänterna hade gjort upp en koleld, ty det var kallt, och de stodo där och värmde sig; bland dem stod också Petrus och värmde sig.
19: Översteprästen frågade nu Jesus om hans lärjungar och om hans lära.
20: Jesus svarade honom: "Jag har öppet talat för världen, jag har alltid undervisat i synagogan eller i helgedomen, på ställen där alla judar komma tillsammans; hemligen har jag intet talat.
21: Varför frågar du då mig? Dem som hava hört mig må du fråga om vad jag har talat till dem. De veta ju vad jag har sagt."
22: När Jesus sade detta, gav honom en av rättstjänarna, som stod där bredvid, ett slag på kinden och sade: "Skall du så svara översteprästen?"
23: Jesus svarade honom: "Har jag talat orätt, så bevisa att det var orätt; men har jag talat rätt, varför slår du mig då?"
24: Och Hannas sände honom bunden till översteprästen Kaifas.
25: Men Simon Petrus stod och värmde sig. Då sade de till honom: "Är icke också du en av hans lärjungar?" Han nekade och sade: "Det är jag icke."
26: Då sade en av översteprästens tjänare, en frände till den som Petrus hade huggit örat av: "Såg jag icke själv att du var med honom i örtagården?"
27: Då nekade Petrus åter. Och i detsamma gol hanen.
28: Sedan förde de Jesus från Kaifas till pretoriet; och det var nu morgon. Men själva gingo de icke in i pretoriet, för att de icke skulle bliva orenade, utan skulle kunna äta påskalammet.
29: Då gick Pilatus ut till dem och sade: "Vad haven I för anklagelse att frambära mot denne man?"
30: De svarade och sade till honom: "Vore han icke en illgärningsman, så hade vi icke överlämnat honom åt dig."
31: Då sade Pilatus till dem: "Tagen I honom, och dömen honom efter eder lag." Judarna svarade honom: "För oss är det icke lovligt att avliva någon."
32: Ty Jesu ord skulle fullbordas, det som han hade sagt för att giva till känna på vad sätt han skulle dö.
33: Pilatus gick åter in i pretoriet och kallade Jesus till sig och sade till honom: "Är du judarnas konung?"
34: Jesus svarade: "Säger du detta av dig själv, eller hava andra sagt dig det om mig?"
35: Pilatus svarade: "Jag är väl icke en jude! Ditt eget folk och översteprästerna hava överlämnat dig åt mig. Vad har du gjort?"
36: Jesus svarade: "Mitt rike är icke av denna världen. Om mitt rike vore av denna världen, så hade väl mina tjänare kämpat för att jag icke skulle bliva överlämnad åt judarna. Men nu är mitt rike icke av denna världen."
37: Så sade Pilatus till honom: "Så är du dock en konung?" Jesus svarade: "Du säger det själv, att jag är en konung. Ja, därtill är jag född, och därtill har jag kommit i världen, att jag skall vittna för sanningen. Var och en som är av sanningen, han hör min röst."
38: Pilatus sade till honom: "Vad är sanning?" När han hade sagt detta, gick han åter ut till judarna och sade till dem: "Jag finner honom icke skyldig till något brott.
39: Nu är det en sedvänja hos eder, att jag vid påsken skall giva eder en fånge lös. Viljen I då att jag skall giva eder 'judarnas konung' lös?"
40: Då skriade de åter och sade: "Icke honom, utan Barabbas." Men Barabbas var en rövare.
|
KJV
1: When Jesus had spoken these words, he went forth with his disciples over the brook Cedron, where was a garden, into the which he entered, and his disciples.
2: And Judas also, which betrayed him, knew the place: for Jesus ofttimes resorted thither with his disciples.
3: Judas then, having received a band of men and officers from the chief priests and Pharisees, cometh thither with lanterns and torches and weapons.
4: Jesus therefore, knowing all things that should come upon him, went forth, and said unto them, Whom seek ye?
5: They answered him, Jesus of Nazareth. Jesus saith unto them, I am he. And Judas also, which betrayed him, stood with them.
6: As soon then as he had said unto them, I am he, they went backward, and fell to the ground.
7: Then asked he them again, Whom seek ye? And they said, Jesus of Nazareth.
8: Jesus answered, I have told you that I am he: if therefore ye seek me, let these go their way:
9: That the saying might be fulfilled, which he spake, Of them which thou gavest me have I lost none.
10: Then Simon Peter having a sword drew it, and smote the high priest's servant, and cut off his right ear. The servant's name was Malchus.
11: Then said Jesus unto Peter, Put up thy sword into the sheath: the cup which my Father hath given me, shall I not drink it?
12: Then the band and the captain and officers of the Jews took Jesus, and bound him,
13: And led him away to Annas first; for he was father in law to Caiaphas, which was the high priest that same year.
14: Now Caiaphas was he, which gave counsel to the Jews, that it was expedient that one man should die for the people.
15: And Simon Peter followed Jesus, and so did another disciple: that disciple was known unto the high priest, and went in with Jesus into the palace of the high priest.
16: But Peter stood at the door without. Then went out that other disciple, which was known unto the high priest, and spake unto her that kept the door, and brought in Peter.
17: Then saith the damsel that kept the door unto Peter, Art not thou also one of this man's disciples? He saith, I am not.
18: And the servants and officers stood there, who had made a fire of coals; for it was cold: and they warmed themselves: and Peter stood with them, and warmed himself.
19: The high priest then asked Jesus of his disciples, and of his doctrine.
20: Jesus answered him, I spake openly to the world; I ever taught in the synagogue, and in the temple, whither the Jews always resort; and in secret have I said nothing.
21: Why askest thou me? ask them which heard me, what I have said unto them: behold, they know what I said.
22: And when he had thus spoken, one of the officers which stood by struck Jesus with the palm of his hand, saying, Answerest thou the high priest so?
23: Jesus answered him, If I have spoken evil, bear witness of the evil: but if well, why smitest thou me?
24: Now Annas had sent him bound unto Caiaphas the high priest.
25: And Simon Peter stood and warmed himself. They said therefore unto him, Art not thou also one of his disciples? He denied it, and said, I am not.
26: One of the servants of the high priest, being his kinsman whose ear Peter cut off, saith, Did not I see thee in the garden with him?
27: Peter then denied again: and immediately the cock crew.
28: Then led they Jesus from Caiaphas unto the hall of judgment: and it was early; and they themselves went not into the judgment hall, lest they should be defiled; but that they might eat the passover.
29: Pilate then went out unto them, and said, What accusation bring ye against this man?
30: They answered and said unto him, If he were not a malefactor, we would not have delivered him up unto thee.
31: Then said Pilate unto them, Take ye him, and judge him according to your law. The Jews therefore said unto him, It is not lawful for us to put any man to death:
32: That the saying of Jesus might be fulfilled, which he spake, signifying what death he should die.
33: Then Pilate entered into the judgment hall again, and called Jesus, and said unto him, Art thou the King of the Jews?
34: Jesus answered him, Sayest thou this thing of thyself, or did others tell it thee of me?
35: Pilate answered, Am I a Jew? Thine own nation and the chief priests have delivered thee unto me: what hast thou done?
36: Jesus answered, My kingdom is not of this world: if my kingdom were of this world, then would my servants fight, that I should not be delivered to the Jews: but now is my kingdom not from hence.
37: Pilate therefore said unto him, Art thou a king then? Jesus answered, Thou sayest that I am a king. To this end was I born, and for this cause came I into the world, that I should bear witness unto the truth. Every one that is of the truth heareth my voice.
38: Pilate saith unto him, What is truth? And when he had said this, he went out again unto the Jews, and saith unto them, I find in him no fault at all.
39: But ye have a custom, that I should release unto you one at the passover: will ye therefore that I release unto you the King of the Jews?
40: Then cried they all again, saying, Not this man, but Barabbas. Now Barabbas was a robber.
|
PR33.38
1: Kun Jeesus oli tämän puhunut, lähti hän pois opetuslastensa kanssa Kedronin puron tuolle puolelle; siellä oli puutarha, johon hän meni opetuslapsinensa.
2: Mutta myös Juudas, joka hänet kavalsi, tiesi sen paikan, koska Jeesus ja hänen opetuslapsensa usein olivat kokoontuneet sinne.
3: Niin Juudas otti sotilasjoukon sekä ylipappien ja fariseusten palvelijoita ja tuli sinne soihdut ja lamput ja aseet mukanaan.
4: Silloin Jeesus, joka tiesi kaiken, mikä oli häntä kohtaava, astui esiin ja sanoi heille: "Ketä te etsitte?"
5: He vastasivat hänelle: "Jeesusta, Nasaretilaista". Jeesus sanoi heille: "Minä se olen". Ja Juudas, joka hänet kavalsi, seisoi myös heidän kanssaan.
6: Kun hän siis sanoi heille: "Minä se olen", peräytyivät he ja kaatuivat maahan.
7: Niin hän taas kysyi heiltä: "Ketä te etsitte?" He sanoivat: "Jeesusta, Nasaretilaista".
8: Jeesus vastasi: "Minähän sanoin teille, että minä se olen. Jos te siis minua etsitte, niin antakaa näiden mennä";
9: että se sana kävisi toteen, jonka hän oli sanonut: "En minä ole kadottanut ketään niistä, jotka sinä olet minulle antanut".
10: Niin Simon Pietari, jolla oli miekka, veti sen ja iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan; ja palvelijan nimi oli Malkus.
11: Niin Jeesus sanoi Pietarille: "Pistä miekkasi tuppeen. Enkö minä joisi sitä maljaa, jonka Isä on minulle antanut?"
12: Niin sotilasjoukko ja päällikkö ja juutalaisten palvelijat ottivat Jeesuksen kiinni ja sitoivat hänet
13: ja veivät ensin Hannaan luo, sillä hän oli Kaifaan appi, ja Kaifas oli sinä vuonna ylimmäisenä pappina.
14: Ja Kaifas oli se, joka neuvottelussa oli juutalaisille sanonut: "On hyödyllistä, että yksi ihminen kuolee kansan edestä."
15: Ja Jeesusta seurasi Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi. Tämä opetuslapsi oli ylimmäisen papin tuttava ja meni Jeesuksen kanssa sisälle ylimmäisen papin kartanoon.
16: Mutta Pietari seisoi portilla ulkona. Niin se toinen opetuslapsi, joka oli ylimmäisen papin tuttava, meni ulos ja puhutteli portinvartijatarta ja toi Pietarin sisälle.
17: Niin palvelijatar, joka vartioi porttia, sanoi Pietarille: "Etkö sinäkin ole tuon miehen opetuslapsia?" Hän sanoi: "En ole".
18: Mutta palvelijat ja käskyläiset olivat tehneet hiilivalkean, koska oli kylmä, ja seisoivat ja lämmittelivät. Ja myös Pietari seisoi heidän kanssaan lämmittelemässä.
19: Niin ylimmäinen pappi kysyi Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opistaan.
20: Jeesus vastasi hänelle: "Minä olen julkisesti puhunut maailmalle; minä olen aina opettanut synagoogissa ja pyhäkössä, joihin kaikki juutalaiset kokoontuvat, enkä ole salassa puhunut mitään.
21: Miksi minulta kysyt? Kysy niiltä, jotka ovat kuulleet, mitä minä olen heille puhunut; katso, he tietävät, mitä minä olen sanonut."
22: Mutta kun Jeesus oli tämän sanonut, antoi eräs palvelija, joka seisoi vieressä, hänelle korvapuustin sanoen: "Niinkö sinä vastaat ylimmäiselle papille?"
23: Jeesus vastasi hänelle: "Jos minä pahasti puhuin, niin näytä toteen, että se on pahaa; mutta jos minä puhuin oikein, miksi minua lyöt?"
24: Niin Hannas lähetti hänet sidottuna ylimmäisen papin Kaifaan luo.
25: Mutta Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Niin he sanoivat hänelle: "Etkö sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?" Hän kielsi ja sanoi: "En ole".
26: Silloin eräs ylimmäisen papin palvelijoista, sen sukulainen, jolta Pietari oli sivaltanut korvan pois, sanoi: "Enkö minä nähnyt sinua puutarhassa hänen kanssaan?"
27: Niin Pietari taas kielsi, ja samassa lauloi kukko.
28: Niin he veivät Jeesuksen Kaifaan luota palatsiin; ja oli varhainen aamu. Ja itse he eivät menneet sisälle palatsiin, etteivät saastuisi, vaan saattaisivat syödä pääsiäislammasta.
29: Niin Pilatus meni ulos heidän luokseen ja sanoi: "Mikä syytös ja kanne teillä on tätä miestä vastaan?"
30: He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Jos tämä ei olisi pahantekijä, emme olisi antaneet häntä sinun käsiisi".
31: Niin Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja tuomitkaa hänet lakinne mukaan". Juutalaiset sanoivat hänelle: "Meidän ei ole lupa ketään tappaa";
32: että Jeesuksen sana kävisi toteen, jonka hän oli sanonut, antaen tietää, minkälaisella kuolemalla hän oli kuoleva.
33: Niin Pilatus meni taas sisälle palatsiin ja kutsui Jeesuksen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?"
34: Jeesus vastasi hänelle: "Itsestäsikö sen sanot, vai ovatko muut sen sinulle minusta sanoneet?"
35: Pilatus vastasi: "Olenko minä juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat antaneet sinut minun käsiini. Mitä olet tehnyt?"
36: Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä".
37: Niin Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni."
38: Pilatus sanoi hänelle: "Mikä on totuus?" Ja sen sanottuaan hän taas meni ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: "Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä.
39: Mutta te olette tottuneet siihen, että minä päästän teille yhden vangin irti pääsiäisenä; tahdotteko siis, että päästän teille juutalaisten kuninkaan?"
40: Niin he taas huusivat sanoen: "Älä häntä, vaan Barabbas!" Mutta Barabbas oli ryöväri.
|
