Joh 12

2: Där gjorde man då för honom ett gästabud, och Marta betjänade dem, men Lasarus var en av dem som lågo till bords jämte honom.
3: Då tog Maria ett skålpund smörjelse av dyrbar äkta nardus och smorde därmed Jesu fötter; sedan torkade hon hans fötter med sitt hår. Och huset uppfylldes med vällukt av smörjelsen.
4: Men Judas Iskariot, en av hans lärjungar, den som skulle förråda honom, sade då:
5: "Varför sålde man icke hellre denna smörjelse för tre hundra silverpenningar och gav dessa åt de fattiga?"
6: Detta sade han, icke därför, att han frågade efter de fattiga, utan därför, att han var en tjuv och plägade taga vad som lades i penningpungen, vilken han hade om hand.
7: Men Jesus sade: "Låt henne vara; må hon få fullgöra detta för min begravningsdag.
8: De fattiga haven I ju alltid ibland eder, men mig haven I icke alltid."
9: Nu hade det blivit känt för den stora hopen av judarna att Jesus var där, och de kommo dit, icke allenast för hans skull, utan ock för att se Lasarus, som han hade uppväckt från de döda.
10: Då beslöto översteprästerna att döda också Lasarus.
11: Ty för hans skull gingo många judar bort och trodde på Jesus.
12: När dagen därefter det myckna folk som hade kommit till högtiden fick höra att Jesus var på väg till Jerusalem,
13: togo de palmkvistar och gingo ut för att möta honom och ropade: "Hosianna! Välsignad vare han som kommer, i Herrens namn, han som är Israels konung."
14: Och Jesus fick sig en åsnefåle och satte sig upp på den, såsom det är skrivet:
15: "Frukta icke, du dotter Sion. Se, din konung kommer, sittande på en åsninnas fåle."
16: Detta förstodo hans lärjungar icke då strax, men när Jesus hade blivit förhärligad, då kommo de ihåg att detta var skrivet om honom, och att man hade gjort detta med honom.
17: Så gav nu folket honom sitt vittnesbörd, de som hade varit med honom, när han kallade Lasarus ut ur graven och uppväckte honom från de döda.
18: Därför kom också det övriga folket emot honom, eftersom de hörde att han hade gjort det tecknet.
19: Då sade fariséerna till varandra: "I sen att I alls intet kunnen uträtta; hela världen löper ju efter honom."
20: Nu voro där ock några greker, av dem som plägade fara upp för att tillbedja under högtiden.
21: Dessa kommo till Filippus, som var från Betsaida i Galileen, och bådo honom och sade: "Herre, vi skulle vilja se Jesus."
22: Filippus gick och sade detta till Andreas; Andreas och Filippus gingo och sade det till Jesus.
23: Jesus svarade dem och sade: "Stunden är kommen att Människosonen skall förhärligas.
24: Sannerligen, sannerligen säger jag eder: Om icke vetekornet faller i jorden och dör, så förbliver det ett ensamt korn; men om det dör, så bär det mycken frukt.
25: Den som älskar sitt liv, han mister det, men den som hatar sitt liv i denna världen, han skall behålla det och skall hava evigt liv.
26: Om någon vill tjäna mig, så följe han mig; och där jag är, där skall också min tjänare få vara. Om någon tjänar mig, så skall min Fader ära honom.
27: Nu är min själ i ångest; vad skall jag väl säga? Fader, fräls mig undan denna stund. Dock, just därför har jag kommit till denna stund.
28: Fader, förhärliga ditt namn." Då kom en röst från himmelen: "Jag har redan förhärligat det, och jag skall ytterligare förhärliga det."
29: Folket, som stod där och hörde detta, sade då: "Det var ett tordön." Andra sade: "Det var en ängel som talade med honom."
30: Då svarade Jesus och sade: "Denna röst kom icke för min skull, utan för eder skull."
31: Nu går en dom över denna världen, nu skall denna världens furste utkastas.
32: Och när jag har blivit upphöjd från jorden, skall jag draga alla till mig."
33: Med dessa ord gav han till känna på vad sätt han skulle dö.
34: Då svarade folket honom: "Vi hava hört av lagen att Messias skall stanna kvar för alltid. Huru kan du då säga att Människosonen måste bliva upphöjd? Vad är väl detta för en Människoson?"
35: Jesus sade till dem: "Ännu en liten tid är ljuset ibland eder. Vandren medan I haven ljuset, på det att mörkret icke må få makt med eder; den som vandrar i mörkret, han vet ju icke var han går.
36: Tron på ljuset, medan I haven ljuset, så att I bliven ljusets barn." Detta talade Jesus och gick sedan bort och dolde sig för dem.
37: Men fastän han hade gjort så många tecken inför dem, trodde de icke på honom.
38: Ty det ordet skulle fullbordas, som profeten Esaias säger: "Herre, vem trodde, vad som predikades för oss, och för vem var Herrens arm uppenbar?"
39: Alltså kunde de icke tro; Esaias säger ju ytterligare:
40: "Han har förblindat deras ögon och förstockat deras hjärtan, så att de icke kunna se med sina ögon eller förstå med sina hjärtan och omvända sig och bliva helade av mig."
41: Detta kunde Esaias säga, eftersom han hade sett hans härlighet, när han talade med honom. -
42: Dock funnos jämväl bland rådsherrarna många som trodde på honom; men för fariséernas skulle ville de icke bekänna det, för att de icke skulle bliva utstötta ur synagogan.
43: Ty de skattade högre att bliva ärade av människor än att bliva ärade av Gud.
44: Men Jesus sade med hög röst: "Den som tror på mig, han tror icke på mig, utan på honom som har sänt mig.
45: Och den som ser mig, han ser honom som har sänt mig.
46: Såsom ett ljus har jag kommit i världen, för att ingen av dem som tro på mig skall förbliva i mörkret.
47: Om någon hör mina ord, men icke håller dem, så dömer icke jag honom; ty jag har icke kommit för att döma världen, utan för att frälsa världen.
48: Den som förkastar mig och icke tager emot mina ord, han har dock en domare över sig; det ord som jag har talat, det skall döma honom på den yttersta dagen.
49: Ty jag har icke talat av mig själv, utan Fadern, som har sänt mig, han har bjudit mig vad jag skall säga, och vad jag skall tala.
50: Och jag vet att hans bud är evigt liv; därför, vad jag talar, det talar jag såsom Fadern har sagt mig."

 

2: There they made him a supper; and Martha served: but Lazarus was one of them that sat at the table with him.
3: Then took Mary a pound of ointment of spikenard, very costly, and anointed the feet of Jesus, and wiped his feet with her hair: and the house was filled with the odour of the ointment.
4: Then saith one of his disciples, Judas Iscariot, Simon's son, which should betray him,
5: Why was not this ointment sold for three hundred pence, and given to the poor?
6: This he said, not that he cared for the poor; but because he was a thief, and had the bag, and bare what was put therein.
7: Then said Jesus, Let her alone: against the day of my burying hath she kept this.
8: For the poor always ye have with you; but me ye have not always.
9: Much people of the Jews therefore knew that he was there: and they came not for Jesus' sake only, but that they might see Lazarus also, whom he had raised from the dead.
10: But the chief priests consulted that they might put Lazarus also to death;
11: Because that by reason of him many of the Jews went away, and believed on Jesus.
12: On the next day much people that were come to the feast, when they heard that Jesus was coming to Jerusalem,
13: Took branches of palm trees, and went forth to meet him, and cried, Hosanna: Blessed is the King of Israel that cometh in the name of the Lord.
14: And Jesus, when he had found a young ass, sat thereon; as it is written,
15: Fear not, daughter of Sion: behold, thy King cometh, sitting on an ass's colt.
16: These things understood not his disciples at the first: but when Jesus was glorified, then remembered they that these things were written of him, and that they had done these things unto him.
17: The people therefore that was with him when he called Lazarus out of his grave, and raised him from the dead, bare record.
18: For this cause the people also met him, for that they heard that he had done this miracle.
19: The Pharisees therefore said among themselves, Perceive ye how ye prevail nothing? behold, the world is gone after him.
20: And there were certain Greeks among them that came up to worship at the feast:
21: The same came therefore to Philip, which was of Bethsaida of Galilee, and desired him, saying, Sir, we would see Jesus.
22: Philip cometh and telleth Andrew: and again Andrew and Philip tell Jesus.
23: And Jesus answered them, saying, The hour is come, that the Son of man should be glorified.
24: Verily, verily, I say unto you, Except a corn of wheat fall into the ground and die, it abideth alone: but if it die, it bringeth forth much fruit.
25: He that loveth his life shall lose it; and he that hateth his life in this world shall keep it unto life eternal.
26: If any man serve me, let him follow me; and where I am, there shall also my servant be: if any man serve me, him will my Father honour.
27: Now is my soul troubled; and what shall I say? Father, save me from this hour: but for this cause came I unto this hour.
28: Father, glorify thy name. Then came there a voice from heaven, saying, I have both glorified it, and will glorify it again.
29: The people therefore, that stood by, and heard it, said that it thundered: others said, An angel spake to him.
30: Jesus answered and said, This voice came not because of me, but for your sakes.
31: Now is the judgment of this world: now shall the prince of this world be cast out.
32: And I, if I be lifted up from the earth, will draw all men unto me.
33: This he said, signifying what death he should die.
34: The people answered him, We have heard out of the law that Christ abideth for ever: and how sayest thou, The Son of man must be lifted up? who is this Son of man?
35: Then Jesus said unto them, Yet a little while is the light with you. Walk while ye have the light, lest darkness come upon you: for he that walketh in darkness knoweth not whither he goeth.
36: While ye have light, believe in the light, that ye may be the children of light. These things spake Jesus, and departed, and did hide himself from them.
37: But though he had done so many miracles before them, yet they believed not on him:
38: That the saying of Esaias the prophet might be fulfilled, which he spake, Lord, who hath believed our report? and to whom hath the arm of the Lord been revealed?
39: Therefore they could not believe, because that Esaias said again,
40: He hath blinded their eyes, and hardened their heart; that they should not see with their eyes, nor understand with their heart, and be converted, and I should heal them.
41: These things said Esaias, when he saw his glory, and spake of him.
42: Nevertheless among the chief rulers also many believed on him; but because of the Pharisees they did not confess him, lest they should be put out of the synagogue:
43: For they loved the praise of men more than the praise of God.
44: Jesus cried and said, He that believeth on me, believeth not on me, but on him that sent me.
45: And he that seeth me seeth him that sent me.
46: I am come a light into the world, that whosoever believeth on me should not abide in darkness.
47: And if any man hear my words, and believe not, I judge him not: for I came not to judge the world, but to save the world.
48: He that rejecteth me, and receiveth not my words, hath one that judgeth him: the word that I have spoken, the same shall judge him in the last day.
49: For I have not spoken of myself; but the Father which sent me, he gave me a commandment, what I should say, and what I should speak.
50: And I know that his commandment is life everlasting: whatsoever I speak therefore, even as the Father said unto me, so I speak.

 

2: Siellä valmistettiin hänelle ateria, ja Martta palveli, mutta Lasarus oli yksi niistä, jotka olivat aterialla hänen kanssaan.
3: Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
4: Silloin sanoi yksi hänen opetuslapsistaan, Juudas Iskariot, joka oli hänet kavaltava:
5: "Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niitä annettu köyhille?"
6: Mutta tätä hän ei sanonut sentähden, että olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sentähden, että hän oli varas ja että hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu.
7: Niin Jeesus sanoi: "Anna hänen olla, että hän saisi toimittaa tämän minun hautaamispäiväni varalle.
8: Sillä köyhät teillä aina on keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina."
9: Silloin suuri joukko juutalaisia sai tietää, että hän oli siellä; ja he menivät sinne, ei ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan myöskin nähdäkseen Lasaruksen, jonka hän oli herättänyt kuolleista.
10: Mutta ylipapit päättivät tappaa Lasaruksenkin,
11: koska monet juutalaiset hänen tähtensä menivät sinne ja uskoivat Jeesukseen.
12: Seuraavana päivänä, kun suuri kansanjoukko, joka oli saapunut juhlille, kuuli, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin,
13: ottivat he palmupuiden oksia ja menivät häntä vastaan ja huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!"
14: Ja saatuansa nuoren aasin Jeesus istui sen selkään, niinkuin kirjoitettu on:
15: "Älä pelkää, tytär Siion; katso, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä".
16: Tätä hänen opetuslapsensa eivät aluksi ymmärtäneet; mutta kun Jeesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, että tämä oli hänestä kirjoitettu ja että he olivat tämän hänelle tehneet.
17: Niin kansa, joka oli ollut hänen kanssansa, kun hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista, todisti hänestä.
18: Sentähden kansa menikin häntä vastaan, koska he kuulivat, että hän oli tehnyt sen tunnusteon.
19: Niin fariseukset sanoivat keskenään: "Te näette, ettette saa mitään aikaan; katso, koko maailma juoksee hänen perässään".
20: Ja oli muutamia kreikkalaisia niiden joukosta, jotka tulivat ylös juhlaan rukoilemaan.
21: Nämä menivät Filippuksen luo, joka oli Galilean Beetsaidasta, ja pyysivät häntä sanoen: "Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen".
22: Filippus meni ja sanoi sen Andreaalle; Andreas ja Filippus menivät ja sanoivat Jeesukselle.
23: Mutta Jeesus vastasi heille sanoen: "Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan.
24: Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.
25: Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
26: Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.
27: Nyt minun sieluni on järkytetty; ja mitä pitäisi minun sanoman? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut.
28: Isä, kirkasta nimesi!" Niin taivaasta tuli ääni: "Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava".
29: Niin kansa, joka seisoi ja kuuli sen, sanoi ukkosen jylisseen. Toiset sanoivat: "Häntä puhutteli enkeli".
30: Jeesus vastasi ja sanoi: "Ei tämä ääni tullut minun tähteni, vaan teidän tähtenne.
31: Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos.
32: Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni."
33: Mutta sen hän sanoi antaen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla hän oli kuoleva.
34: Kansa vastasi hänelle: "Me olemme laista kuulleet, että Kristus pysyy iankaikkisesti; kuinka sinä sitten sanot, että Ihmisen Poika pitää ylennettämän? Kuka on se Ihmisen Poika?"
35: Niin Jeesus sanoi heille: "Vielä vähän aikaa valkeus on teidän keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä, mihin hän menee.
36: Niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen, että te valkeuden lapsiksi tulisitte." Tämän Jeesus puhui ja meni pois ja kätkeytyi heiltä.
37: Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, eivät he uskoneet häneen,
38: että kävisi toteen profeetta Esaiaan sana, jonka hän on sanonut: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?"
39: Sentähden he eivät voineet uskoa, koska Esaias on vielä sanonut:
40: "Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi".
41: Tämän Esaias sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa ja puhui hänestä.
42: Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi.
43: Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.
44: Mutta Jeesus huusi ja sanoi: "Joka uskoo minuun, se ei usko minuun, vaan häneen, joka on minut lähettänyt.
45: Ja joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt.
46: Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.
47: Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.
48: Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
49: Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman.
50: Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut."