Joh 11

2: Det var den Maria som smorde Herren med smörjelse och torkade hans fötter med sitt hår. Och nu låg hennes broder Lasarus sjuk.
3: Då sände systrarna bud till Jesus och läto säga: "Herre, se, han som du har så kär ligger sjuk."
4: När Jesus hörde detta, sade han: "Den sjukdomen är icke till döds, utan till Guds förhärligande, så att Guds Son genom den bliver förhärligad."
5: Och Jesus hade Marta och hennes syster och Lasarus kära.
6: När han nu hörde att denne låg sjuk, stannade han först två dagar där han var;
7: men därefter sade han till lärjungarna: "Låt oss gå tillbaka till Judeen."
8: Lärjungarna sade till honom: "Rabbi, nyligen ville judarna stena dig, och åter går du dit?"
9: Jesus svarade: "Dagen har ju tolv timmar; den som vandrar om dagen, han stöter sig icke, ty han ser då denna världens ljus.
10: Men den som vandrar om natten, han stöter sig, ty han har då intet som lyser honom."
11: Sedan han hade talat detta, sade han ytterligare till dem: "Lasarus, vår vän, har somnat in; men jag går för att väcka upp honom ur sömnen."
12: Då sade hans lärjungar till honom: "Herre, sover han, så bliver han frisk igen."
13: Men Jesus hade talat om hans död; de åter menade att han talade om vanlig sömn.
14: Då sade Jesus öppet till dem: "Lasarus är död.
15: Och för eder skull, för att I skolen tro, gläder jag mig över att jag icke var där. Men låt oss nu gå till honom."
16: Då sade Tomas, som kallades Didymus, till de andra lärjungarna: "Låt oss gå med, för att vi må dö med honom."
17: När så Jesus kom dit, fann han att den döde redan hade legat fyra dagar i graven.
18: Nu låg Betania nära Jerusalem, vid pass femton stadier därifrån,
19: och många judar hade kommit till Marta och Maria för att trösta dem i sorgen över deras broder.
20: Då nu Maria fick höra att Jesus kom, gick hon honom till mötes; men Maria satt kvar hemma.
21: Och Marta sade till Jesus: "Herre, hade du varit här, så vore min broder icke död.
22: Men jag vet ändå att allt vad du beder Gud om, det skall Gud giva dig."
23: Jesus sade till henne: "Din broder skall stå upp igen."
24: Marta svarade honom: "Jag vet att han skall stå upp, vid uppståndelsen på den yttersta dagen."
25: Jesus svarade till henne: "Jag är uppståndelsen och livet. Den som tror på mig, han skall leva, om han än dör;
26: och var och en som lever och tror på mig, han skall aldrig någonsin dö. Tror du detta?"
27: Hon svarade honom: "Ja, Herre, jag tror att du är Messias, Guds Son, han som skulle komma i världen."
28: När hon hade sagt detta, gick hon bort och kallade på Maria, sin syster, och sade hemligen till henne: "Mästaren är här och kallar dig till sig."
29: När hon hörde detta, stod hon strax upp och gick åstad till honom.
30: Men Jesus hade ännu icke kommit in i byn, utan var kvar på det ställe där Marta hade mött honom.
31: Då nu de judar, som voro inne i huset hos Maria för att trösta henne, sågo att hon så hastigt stod upp och gick ut, följde de henne, i tanke att hon gick till graven för att gråta där.
32: När så Maria kom till det ställe där Jesus var och fick se honom, föll hon ned för hans fötter och sade till honom: "Herre, hade du varit där, så vore min broder icke död."
33: Då nu Jesus såg henne gråta och såg jämväl att de judar, som hade kommit med henne, gräto, upptändes han i sin ande och blev upprörd
34: och frågade: "Var haven I lagt honom?" De svarade honom: "Herre, kom och se." Och Jesus grät.
35: Då sade judarna: "Se huru kär han hade honom!"
36: Men somliga av dem sade:
37: "Kunde icke han, som öppnade den blindes ögon, ock hava så gjort att denne icke hade dött?"
38: Då upptändes Jesus åter i sitt innersta och gick bort till graven. Den var urholkad i berget, och en sten låg framför ingången.
39: Jesus sade: "Tagen bort stenen." Då sade den dödes syster Marta till honom: "Herre, han luktar redan, ty han har varit död i fyra dygn."
40: Jesus svarade henne: "Sade jag dig icke, att om du trodde, skulle du få se Guds härlighet?"
41: Då togo de bort stenen. Och Jesus lyfte upp sina ögon och sade: "Fader, jag tackar dig för att du har hört mig.
42: Jag visste ju förut att du alltid hör mig; men för folkets skull, som står här omkring, säger jag detta, för att de skola tro att det är du som har sänt mig."
43: När han hade sagt detta, ropade han med hög röst: "Lasarus, kom ut."
44: Och han som hade varit död kom ut, med händer och fötter inlindade i bindlar och med ansiktet inhöljt i en duk. Jesus sade till dem: "Lösen honom, och låten honom gå."
45: Många judar, som hade kommit till Maria och hade sett vad Jesus hade gjort, trodde då på honom.
46: Men några av dem gingo bort till fariséerna och omtalade för dem vad Jesus hade gjort.
47: Då sammankallade översteprästerna och fariséerna en rådsförsamling och sade: "Vad skola vi taga oss till? Denne man gör ju många tecken.
48: Om vi skola låta honom så fortfara, skola alla tro på honom, och romarna komma då att taga ifrån oss både land och folk."
49: Men en av dem, Kaifas, som var överstepräst för det året, sade till dem: "I förstån intet,
50: och I besinnen icke huru mycket bättre det är för eder att en man dör för folket, än att hela folket förgås."
51: Detta sade han icke av sig själv, utan genom profetisk ingivelse, eftersom han var överstepräst för det året; ty Jesus skulle dö för folket.
52: Ja, icke allenast "för folket"; han skulle dö också för att samla och förena Guds förskingrade barn.
53: Från den dagen var deras beslut fattat att döda honom.
54: Så vandrade då Jesus icke längre öppet bland judarna, utan drog sig undan till en stad som hette Efraim, på landsbygden, i närheten av öknen; där stannade han kvar med sina lärjungar.
55: Men judarnas påsk var nära, och många begåvo sig då, före påsken, från landsbygden upp till Jerusalem för att helga sig.
56: Och de sökte efter Jesus och sade till varandra, där de stodo i helgedom: "Vad menen I? Skall han då alls icke komma till högtiden?"
57: Och översteprästerna och fariséerna hade utfärdat påbud om att den som finge veta var han fanns skulle giva det till känna, för att de måtte kunna gripa honom.

 

2: (It was that Mary which anointed the Lord with ointment, and wiped his feet with her hair, whose brother Lazarus was sick.)
3: Therefore his sisters sent unto him, saying, Lord, behold, he whom thou lovest is sick.
4: When Jesus heard that, he said, This sickness is not unto death, but for the glory of God, that the Son of God might be glorified thereby.
5: Now Jesus loved Martha, and her sister, and Lazarus.
6: When he had heard therefore that he was sick, he abode two days still in the same place where he was.
7: Then after that saith he to his disciples, Let us go into Judaea again.
8: His disciples say unto him, Master, the Jews of late sought to stone thee; and goest thou thither again?
9: Jesus answered, Are there not twelve hours in the day? If any man walk in the day, he stumbleth not, because he seeth the light of this world.
10: But if a man walk in the night, he stumbleth, because there is no light in him.
11: These things said he: and after that he saith unto them, Our friend Lazarus sleepeth; but I go, that I may awake him out of sleep.
12: Then said his disciples, Lord, if he sleep, he shall do well.
13: Howbeit Jesus spake of his death: but they thought that he had spoken of taking of rest in sleep.
14: Then said Jesus unto them plainly, Lazarus is dead.
15: And I am glad for your sakes that I was not there, to the intent ye may believe; nevertheless let us go unto him.
16: Then said Thomas, which is called Didymus, unto his fellowdisciples, Let us also go, that we may die with him.
17: Then when Jesus came, he found that he had lain in the grave four days already.
18: Now Bethany was nigh unto Jerusalem, about fifteen furlongs off:
19: And many of the Jews came to Martha and Mary, to comfort them concerning their brother.
20: Then Martha, as soon as she heard that Jesus was coming, went and met him: but Mary sat still in the house.
21: Then said Martha unto Jesus, Lord, if thou hadst been here, my brother had not died.
22: But I know, that even now, whatsoever thou wilt ask of God, God will give it thee.
23: Jesus saith unto her, Thy brother shall rise again.
24: Martha saith unto him, I know that he shall rise again in the resurrection at the last day.
25: Jesus said unto her, I am the resurrection, and the life: he that believeth in me, though he were dead, yet shall he live:
26: And whosoever liveth and believeth in me shall never die. Believest thou this?
27: She saith unto him, Yea, Lord: I believe that thou art the Christ, the Son of God, which should come into the world.
28: And when she had so said, she went her way, and called Mary her sister secretly, saying, The Master is come, and calleth for thee.
29: As soon as she heard that, she arose quickly, and came unto him.
30: Now Jesus was not yet come into the town, but was in that place where Martha met him.
31: The Jews then which were with her in the house, and comforted her, when they saw Mary, that she rose up hastily and went out, followed her, saying, She goeth unto the grave to weep there.
32: Then when Mary was come where Jesus was, and saw him, she fell down at his feet, saying unto him, Lord, if thou hadst been here, my brother had not died.
33: When Jesus therefore saw her weeping, and the Jews also weeping which came with her, he groaned in the spirit, and was troubled,
34: And said, Where have ye laid him? They said unto him, Lord, come and see.
35: Jesus wept.
36: Then said the Jews, Behold how he loved him!
37: And some of them said, Could not this man, which opened the eyes of the blind, have caused that even this man should not have died?
38: Jesus therefore again groaning in himself cometh to the grave. It was a cave, and a stone lay upon it.
39: Jesus said, Take ye away the stone. Martha, the sister of him that was dead, saith unto him, Lord, by this time he stinketh: for he hath been dead four days.
40: Jesus saith unto her, Said I not unto thee, that, if thou wouldest believe, thou shouldest see the glory of God?
41: Then they took away the stone from the place where the dead was laid. And Jesus lifted up his eyes, and said, Father, I thank thee that thou hast heard me.
42: And I knew that thou hearest me always: but because of the people which stand by I said it, that they may believe that thou hast sent me.
43: And when he thus had spoken, he cried with a loud voice, Lazarus, come forth.
44: And he that was dead came forth, bound hand and foot with graveclothes: and his face was bound about with a napkin. Jesus saith unto them, Loose him, and let him go.
45: Then many of the Jews which came to Mary, and had seen the things which Jesus did, believed on him.
46: But some of them went their ways to the Pharisees, and told them what things Jesus had done.
47: Then gathered the chief priests and the Pharisees a council, and said, What do we? for this man doeth many miracles.
48: If we let him thus alone, all men will believe on him: and the Romans shall come and take away both our place and nation.
49: And one of them, named Caiaphas, being the high priest that same year, said unto them, Ye know nothing at all,
50: Nor consider that it is expedient for us, that one man should die for the people, and that the whole nation perish not.
51: And this spake he not of himself: but being high priest that year, he prophesied that Jesus should die for that nation;
52: And not for that nation only, but that also he should gather together in one the children of God that were scattered abroad.
53: Then from that day forth they took counsel together for to put him to death.
54: Jesus therefore walked no more openly among the Jews; but went thence unto a country near to the wilderness, into a city called Ephraim, and there continued with his disciples.
55: And the Jews' passover was nigh at hand: and many went out of the country up to Jerusalem before the passover, to purify themselves.
56: Then sought they for Jesus, and spake among themselves, as they stood in the temple, What think ye, that he will not come to the feast?
57: Now both the chief priests and the Pharisees had given a commandment, that, if any man knew where he were, he should shew it, that they might take him.

 

2: Ja tämä Maria oli se, joka hajuvoiteella voiteli Herran ja pyyhki hiuksillaan hänen jalkansa; ja Lasarus, joka sairasti, oli hänen veljensä.
3: Niin sisaret lähettivät Jeesukselle tämän sanan: "Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa".
4: Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi".
5: Ja Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta.
6: Kun hän siis kuuli hänen sairastavan, viipyi hän siinä paikassa, missä hän oli, vielä kaksi päivää;
7: mutta niiden kuluttua hän sanoi opetuslapsilleen: "Menkäämme taas Juudeaan".
8: Opetuslapset sanoivat hänelle: "Rabbi, äsken juutalaiset yrittivät kivittää sinut, ja taas sinä menet sinne!"
9: Jeesus vastasi: "Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä? Joka vaeltaa päivällä, se ei loukkaa itseänsä, sillä hän näkee tämän maailman valon.
10: Mutta joka vaeltaa yöllä, se loukkaa itsensä, sillä ei hänessä ole valoa."
11: Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta".
12: Niin opetuslapset sanoivat hänelle: "Herra, jos hän nukkuu, niin hän tulee terveeksi".
13: Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan; he taas luulivat hänen puhuneen unessa-nukkumisesta.
14: Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: "Lasarus on kuollut,
15: ja minä iloitsen teidän tähtenne siitä, etten ollut siellä, jotta te uskoisitte; mutta menkäämme hänen tykönsä".
16: Niin Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, sanoi toisille opetuslapsille: "Menkäämme mekin sinne, kuollaksemme hänen kanssansa".
17: Niin Jeesus tuli ja sai tietää, että hän jo neljä päivää oli ollut haudassa.
18: Ja Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista vakomitan päässä.
19: Ja useita juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luokse lohduttamaan heitä heidän veljensä kuolemasta.
20: Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, meni hän häntä vastaan; mutta Maria istui kotona.
21: Ja Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut.
22: Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot."
23: Jeesus sanoi hänelle: "Sinun veljesi on nouseva ylös".
24: Martta sanoi hänelle: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä".
25: Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
26: Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"
27: Hän sanoi hänelle: "Uskon, Herra; minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan".
28: Ja tämän sanottuaan hän meni ja kutsui salaa sisarensa Marian sanoen: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua".
29: Kun Maria sen kuuli, nousi hän nopeasti ja meni hänen luoksensa.
30: Mutta Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siinä paikassa, missä Martta oli hänet kohdannut.
31: Kun nyt juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa huoneessa häntä lohduttamassa, näkivät hänen nopeasti nousevan ja lähtevän ulos, seurasivat he häntä, luullen hänen menevän haudalle, itkemään siellä.
32: Kun siis Maria saapui sinne, missä Jeesus oli, ja näki hänet, lankesi hän hänen jalkojensa eteen ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi kuollut".
33: Kun Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, joutui hän hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi;
34: ja hän sanoi: "Mihin te panitte hänet?" He sanoivat hänelle: "Herra, tule ja katso".
35: Ja Jeesus itki.
36: Niin juutalaiset sanoivat: "Katso, kuinka rakas hän oli hänelle!"
37: Mutta muutamat heistä sanoivat: "Eikö hän, joka avasi sokean silmät, olisi voinut tehdä sitäkin, ettei tämä olisi kuollut?"
38: Niin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle; ja se oli luola, ja sen suulla oli kivi.
39: Jeesus sanoi: "Ottakaa kivi pois". Martta, kuolleen sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää".
40: Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?"
41: Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua, että olet minua kuullut.
42: Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut."
43: Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä: "Lasarus, tule ulos!"
44: Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä".
45: Niin useat juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luokse ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.
46: Mutta muutamat heistä menivät fariseusten luo ja puhuivat heille, mitä Jeesus oli tehnyt.
47: Niin ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja sanoivat: "Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja?
48: Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan."
49: Mutta eräs heistä, Kaifas, joka sinä vuonna oli ylimmäinen pappi, sanoi heille: "Te ette tiedä mitään
50: ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu".
51: Mutta sitä hän ei sanonut itsestään, vaan koska hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, hän ennusti, että Jeesus oli kuoleva kansan edestä,
52: eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset.
53: Siitä päivästä lähtien oli heillä siis tehtynä päätös tappaa hänet.
54: Sentähden Jeesus ei enää vaeltanut julkisesti juutalaisten keskellä, vaan lähti sieltä lähellä erämaata olevaan paikkaan, Efraim nimiseen kaupunkiin; ja siellä hän oleskeli opetuslapsineen.
55: Mutta juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja monet menivät maaseudulta ylös Jerusalemiin ennen pääsiäisjuhlaa, puhdistamaan itsensä.
56: Ja he etsivät Jeesusta ja sanoivat toisilleen seisoessaan pyhäkössä: "Mitä arvelette? Eikö hän tullekaan juhlille?"
57: Mutta ylipapit ja fariseukset olivat antaneet käskyjä, että jos joku tietäisi, missä hän oli, hänen oli annettava se ilmi, jotta he ottaisivat hänet kiinni.