Joh 6

2: Och mycket folk följde efter honom, därför att de sågo de tecken som han gjorde med de sjuka.
3: Men Jesus gick upp på berget och satte sig där med sina lärjungar.
4: Och påsken, judarnas högtid, var nära.
5: Då nu Jesus lyfte upp sina ögon och såg att mycket folk kom till honom, sade han till Filippus: "Varifrån skola vi köpa bröd, så att dessa få äta?"
6: Men detta sade han för att sätta honom på prov, ty själv visste han vad han skulle göra.
7: Filippus svarade honom: "Bröd för två hundra silverpenningar vore icke nog för att var och en skulle få ett litet stycke."
8: Då sade till honom en annan av hans lärjungar, Andreas, Simon Petrus' broder:
9: "Här är en gosse som har fem kornbröd och två fiskar; men vad förslår det för så många?"
10: Jesus sade: "Låten folket lägga sig här." Och på det stället var mycket gräs. Då lägrade sig männen där, och deras antal var vid pass fem tusen.
11: Därefter tog Jesus bröden och tackade Gud och delade ut åt dem som hade lagt sig ned där, likaledes ock av fiskarna, så mycket de ville hava.
12: Och när de voro mätta, sade han till sina lärjungar: "Samlen tillhopa de överblivna styckena, så att intet förfares."
13: Då samlade de dem tillhopa och fyllde tolv korgar med stycken, som av de fem kornbröden hade blivit över efter dem som hade ätit.
14: Då nu människorna hade det tecken som han hade gjort, sade de: "Denne är förvisso Profeten som skulle komma i världen."
15: När då Jesus märkte att de tänkte komma och med våld föra honom med sig och göra honom till konung, drog han sig åter undan till berget, helt allena.
16: Men när det blev afton, gingo hans lärjungar ned till sjön
17: och stego i en båt för att fara över sjön till Kapernaum. Det hade då redan blivit mörkt, och Jesus hade ännu icke kommit till dem;
18: och sjön gick hög, ty det blåste hårt.
19: När de så hade rott vid pass tjugufem eller trettio stadier, fingo de se Jesus komma gående på sjön och nalkas båten. Då blevo de förskräckta.
20: Men han sade till dem: "Det är jag; varen icke förskräckta."
21: De ville då taga honom upp i båten; och strax var båten framme vid landet dit de foro.
22: Dagen därefter hände sig detta. Folket som stod kvar på andra sidan sjön hade lagt märke till att där icke fanns mer än en enda båt, och att Jesus icke hade stigit i den båten med sina lärjungar, utan att lärjungarna hade farit bort allena.
23: Andra båtar hade likväl kommit från Tiberias och lagt till nära det ställe där folket bespisades efter det att Herren hade uttalat tacksägelsen.
24: När alltså folket nu såg att Jesus icke var där, ej heller hans lärjungar, stego de själva i båtarna och foro till Kapernaum för att söka efter Jesus.
25: Och då de funno honom där på andra sidan sjön, frågade de honom: "Rabbi, när kom du hit?"
26: Jesus svarade dem och sade: "Sannerligen, sannerligen säger jag eder: I söken mig icke därför att I haven sett tecken, utan därför att I fingen äta av bröden och bleven mätta.
27: Verken icke för att få den mat som förgås, utan för att få den mat som förbliver och har med sig evigt liv, den som Människosonen skall giva eder; ty honom har Fadern, Gud själv, låtit undfå sitt insegel."
28: Då sade de till honom: "Vad skola vi göra för att utföra Guds gärningar?"
29: Jesus svarade och sade till dem: "Detta är Guds gärning, att I tron på den han har sänt."
30: De sade till honom: "Vad för tecken gör du då? Låt oss se något tecken, så att vi kunna tro dig. Vilken gärning utför du?
31: Våra fäder fingo äta manna i öknen, såsom det är skrivet: 'Han gav dem bröd från himmelen att äta.'"
32: Då svarade Jesus dem: "Sannerligen, sannerligen säger jag eder: Det är icke Moses som har givit eder brödet från himmelen, men det är min Fader som giver eder det rätta brödet från himmelen.
33: Ty Guds bröd är det bröd som kommer ned från himmelen och giver världen liv."
34: Då sade de till honom: "Herre, giv oss alltid det brödet."
35: Jesus svarade: "Jag är livets bröd. Den som kommer till mig, han skall aldrig hungra, och den som tror på mig, han skall aldrig törsta.
36: Men det är såsom jag har sagt eder: fastän I haven sett mig, tron I dock icke.
37: Allt vad min Fader giver mig, det kommer till mig; och den som kommer till mig, honom skall jag sannerligen icke kasta ut.
38: Ty jag har kommit ned från himmelen, icke för att göra min vilja, utan för att göra dens vilja, som har sänt mig.
39: Och detta är dens vilja, som har sänt mig, att jag icke skall låta någon enda gå förlorad av dem som han har givit mig, utan att jag skall låta dem uppstå på den yttersta dagen.
40: Ja, detta är min Faders vilja, att var och en som ser Sonen och tror på honom, han skall hava evigt liv, och att jag skall låta honom uppstå på den yttersta dagen."
41: Då knorrade judarna över honom, därför att han hade sagt: "Jag är det bröd som har kommit ned från himmelen."
42: Och de sade: "Är denne icke Jesus, Josefs son, vilkens fader och moder vi känna? Huru kan han då säga: 'Jag har kommit ned från himmelen'?"
43: Jesus svarade och sade till dem: "Knorren icke eder emellan.
44: Ingen kan komma till mig, om icke Fadern, som har sänt mig, drager honom; och jag skall låta honom uppstå på den yttersta dagen.
45: Det är skrivet hos profeterna: 'De skola alla hava fått lärdom av Gud.' Var och en som har lyssnat till Fadern och lärt av honom, han kommer till mig.
46: Icke som om någon skulle hava sett Fadern, utom den som är från Gud; han har sett Fadern.
47: Sannerligen, sannerligen säger jag eder: Den som tror, han har evigt liv.
48: Jag är livets bröd.
49: Edra fäder åto manna i öknen, och de dogo.
50: Men med det bröd som kommer ned från himmelen är det så, att om någon äter därav, så skall han icke dö.
51: Jag är det levande brödet som har kommit ned från himmelen. Om någon äter av det brödet, så skall han leva till evig tid. Och det bröd som jag skall giva är mitt kött; och jag giver det, för att världen skall leva."
52: Då tvistade judarna med varandra och sade: "Huru skulle denne kunna giva oss sitt kött att äta?"
53: Jesus sade då till dem: "Sannerligen, sannerligen säger jag eder: Om I icke äten Människosonens kött och dricken hans blod, så haven I icke liv i eder.
54: Den som äter mitt kött och dricker mitt blod, han har evigt liv, och jag skall låta honom uppstå på den yttersta dagen.
55: Ty mitt kött är sannskyldig mat, och mitt blod är sannskyldig dryck.
56: Den som äter mitt kött och dricker mitt blod, han förbliver i mig, och jag förbliver i honom.
57: Såsom Fadern, han som är den levande, har sänt mig, och såsom jag lever genom Fadern, så skall ock den som äter mig leva genom mig.
58: Så är det med det bröd som har kommit ned från himmelen. Det är icke såsom det fäderna fingo äta, vilka sedan dogo; den som äter detta bröd, han skall leva till evig tid."
59: Detta sade han, när han undervisade i synagogan i Kapernaum.
60: Många av hans lärjungar, som hörde detta, sade då: "Detta är ett hårt tal; vem står ut med att höra på honom?"
61: Men Jesus visste inom sig att hans lärjungar knorrade över detta; och han sade till dem: "Är detta för eder en stötesten?
62: Vad skolen I då säga, om I fån se Människosonen uppstiga dit där han förut var? -
63: Det är anden som gör levande; köttet är till intet gagneligt. De ord som jag har talat till eder äro ande och äro liv.
64: Men bland eder finnas några som icke tro." Jesus visste nämligen från begynnelsen vilka de voro som icke trodde, så ock vilken den var som skulle förråda honom.
65: Och han tillade: "Fördenskull har jag sagt eder att ingen kan komma till mig, om det icke bliver honom givet av Fadern."
66: För detta tals skull drogo sig många av hans lärjungar tillbaka, så att de icke längre vandrade med honom.
67: Då sade Jesus till de tolv: "Icke viljen väl också I gå bort?"
68: Simon Petrus svarade honom: "Herre, till vem skulle vi gå? Du har det eviga livets ord,
69: och vi tro och förstå att du är Guds helige."
70: Jesus svarade dem: "Har icke jag själv utvalt eder, I tolv? Och likväl är en av eder en djävul."
71: Detta sade han om Judas, Simon Iskariots son; ty det var denne som skulle förråda honom, och han var en av de tolv.

 

2: And a great multitude followed him, because they saw his miracles which he did on them that were diseased.
3: And Jesus went up into a mountain, and there he sat with his disciples.
4: And the passover, a feast of the Jews, was nigh.
5: When Jesus then lifted up his eyes, and saw a great company come unto him, he saith unto Philip, Whence shall we buy bread, that these may eat?
6: And this he said to prove him: for he himself knew what he would do.
7: Philip answered him, Two hundred pennyworth of bread is not sufficient for them, that every one of them may take a little.
8: One of his disciples, Andrew, Simon Peter's brother, saith unto him,
9: There is a lad here, which hath five barley loaves, and two small fishes: but what are they among so many?
10: And Jesus said, Make the men sit down. Now there was much grass in the place. So the men sat down, in number about five thousand.
11: And Jesus took the loaves; and when he had given thanks, he distributed to the disciples, and the disciples to them that were set down; and likewise of the fishes as much as they would.
12: When they were filled, he said unto his disciples, Gather up the fragments that remain, that nothing be lost.
13: Therefore they gathered them together, and filled twelve baskets with the fragments of the five barley loaves, which remained over and above unto them that had eaten.
14: Then those men, when they had seen the miracle that Jesus did, said, This is of a truth that prophet that should come into the world.
15: When Jesus therefore perceived that they would come and take him by force, to make him a king, he departed again into a mountain himself alone.
16: And when even was now come, his disciples went down unto the sea,
17: And entered into a ship, and went over the sea toward Capernaum. And it was now dark, and Jesus was not come to them.
18: And the sea arose by reason of a great wind that blew.
19: So when they had rowed about five and twenty or thirty furlongs, they see Jesus walking on the sea, and drawing nigh unto the ship: and they were afraid.
20: But he saith unto them, It is I; be not afraid.
21: Then they willingly received him into the ship: and immediately the ship was at the land whither they went.
22: The day following, when the people which stood on the other side of the sea saw that there was none other boat there, save that one whereinto his disciples were entered, and that Jesus went not with his disciples into the boat, but that his disciples were gone away alone;
23: (Howbeit there came other boats from Tiberias nigh unto the place where they did eat bread, after that the Lord had given thanks:)
24: When the people therefore saw that Jesus was not there, neither his disciples, they also took shipping, and came to Capernaum, seeking for Jesus.
25: And when they had found him on the other side of the sea, they said unto him, Rabbi, when camest thou hither?
26: Jesus answered them and said, Verily, verily, I say unto you, Ye seek me, not because ye saw the miracles, but because ye did eat of the loaves, and were filled.
27: Labour not for the meat which perisheth, but for that meat which endureth unto everlasting life, which the Son of man shall give unto you: for him hath God the Father sealed.
28: Then said they unto him, What shall we do, that we might work the works of God?
29: Jesus answered and said unto them, This is the work of God, that ye believe on him whom he hath sent.
30: They said therefore unto him, What sign shewest thou then, that we may see, and believe thee? what dost thou work?
31: Our fathers did eat manna in the desert; as it is written, He gave them bread from heaven to eat.
32: Then Jesus said unto them, Verily, verily, I say unto you, Moses gave you not that bread from heaven; but my Father giveth you the true bread from heaven.
33: For the bread of God is he which cometh down from heaven, and giveth life unto the world.
34: Then said they unto him, Lord, evermore give us this bread.
35: And Jesus said unto them, I am the bread of life: he that cometh to me shall never hunger; and he that believeth on me shall never thirst.
36: But I said unto you, That ye also have seen me, and believe not.
37: All that the Father giveth me shall come to me; and him that cometh to me I will in no wise cast out.
38: For I came down from heaven, not to do mine own will, but the will of him that sent me.
39: And this is the Father's will which hath sent me, that of all which he hath given me I should lose nothing, but should raise it up again at the last day.
40: And this is the will of him that sent me, that every one which seeth the Son, and believeth on him, may have everlasting life: and I will raise him up at the last day.
41: The Jews then murmured at him, because he said, I am the bread which came down from heaven.
42: And they said, Is not this Jesus, the son of Joseph, whose father and mother we know? how is it then that he saith, I came down from heaven?
43: Jesus therefore answered and said unto them, Murmur not among yourselves.
44: No man can come to me, except the Father which hath sent me draw him: and I will raise him up at the last day.
45: It is written in the prophets, And they shall be all taught of God. Every man therefore that hath heard, and hath learned of the Father, cometh unto me.
46: Not that any man hath seen the Father, save he which is of God, he hath seen the Father.
47: Verily, verily, I say unto you, He that believeth on me hath everlasting life.
48: I am that bread of life.
49: Your fathers did eat manna in the wilderness, and are dead.
50: This is the bread which cometh down from heaven, that a man may eat thereof, and not die.
51: I am the living bread which came down from heaven: if any man eat of this bread, he shall live for ever: and the bread that I will give is my flesh, which I will give for the life of the world.
52: The Jews therefore strove among themselves, saying, How can this man give us his flesh to eat?
53: Then Jesus said unto them, Verily, verily, I say unto you, Except ye eat the flesh of the Son of man, and drink his blood, ye have no life in you.
54: Whoso eateth my flesh, and drinketh my blood, hath eternal life; and I will raise him up at the last day.
55: For my flesh is meat indeed, and my blood is drink indeed.
56: He that eateth my flesh, and drinketh my blood, dwelleth in me, and I in him.
57: As the living Father hath sent me, and I live by the Father: so he that eateth me, even he shall live by me.
58: This is that bread which came down from heaven: not as your fathers did eat manna, and are dead: he that eateth of this bread shall live for ever.
59: These things said he in the synagogue, as he taught in Capernaum.
60: Many therefore of his disciples, when they had heard this, said, This is an hard saying; who can hear it?
61: When Jesus knew in himself that his disciples murmured at it, he said unto them, Doth this offend you?
62: What and if ye shall see the Son of man ascend up where he was before?
63: It is the spirit that quickeneth; the flesh profiteth nothing: the words that I speak unto you, they are spirit, and they are life.
64: But there are some of you that believe not. For Jesus knew from the beginning who they were that believed not, and who should betray him.
65: And he said, Therefore said I unto you, that no man can come unto me, except it were given unto him of my Father.
66: From that time many of his disciples went back, and walked no more with him.
67: Then said Jesus unto the twelve, Will ye also go away?
68: Then Simon Peter answered him, Lord, to whom shall we go? thou hast the words of eternal life.
69: And we believe and are sure that thou art that Christ, the Son of the living God.
70: Jesus answered them, Have not I chosen you twelve, and one of you is a devil?
71: He spake of Judas Iscariot the son of Simon: for he it was that should betray him, being one of the twelve.

 

2: Ja häntä seurasi paljon kansaa, koska he näkivät ne tunnusteot, joita hän teki sairaille.
3: Ja Jeesus nousi vuorelle ja istui sinne opetuslapsinensa.
4: Ja pääsiäinen, juutalaisten juhla, oli lähellä.
5: Kun Jeesus nosti silmänsä ja näki paljon kansaa tulevan tykönsä, sanoi hän Filippukselle: "Mistä ostamme leipää näiden syödä?"
6: Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä.
7: Filippus vastasi hänelle: "Eivät kahdensadan denarin leivät heille riittäisi, niin että kukin saisi edes vähän".
8: Niin toinen hänen opetuslapsistansa, Andreas, Simon Pietarin veli, sanoi hänelle:
9: "Täällä on poikanen, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä ne ovat näin monelle?"
10: Jeesus sanoi: "Asettakaa kansa aterioimaan". Ja siinä paikassa oli paljon ruohoa. Niin miehet, luvultaan noin viisituhatta, laskeutuivat maahan.
11: Ja Jeesus otti leivät ja kiitti ja jakeli istuville; samoin kaloistakin, niin paljon kuin he tahtoivat.
12: Mutta kun he olivat ravitut, sanoi hän opetuslapsillensa: "Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan".
13: Niin he kokosivat ne ja täyttivät kaksitoista vakkaa palasilla, mitkä olivat viidestä ohraleivästä jääneet tähteeksi niiltä, jotka olivat aterioineet.
14: Kun nyt ihmiset näkivät sen tunnusteon, jonka Jeesus oli tehnyt, sanoivat he: "Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva".
15: Kun nyt Jeesus huomasi, että he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet, tehdäkseen hänet kuninkaaksi, väistyi hän taas pois vuorelle, hän yksinänsä.
16: Mutta kun ilta tuli, menivät hänen opetuslapsensa alas järven rantaan,
17: astuivat venheeseen ja lähtivät menemään järven toiselle puolelle, Kapernaumiin. Ja oli jo tullut pimeä, eikä Jeesus ollut vielä saapunut heidän luokseen;
18: ja järvi aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa.
19: Kun he olivat soutaneet noin viisikolmatta tai kolmekymmentä vakomittaa, näkivät he Jeesuksen kävelevän järven päällä ja tulevan lähelle venhettä; ja he peljästyivät.
20: Mutta hän sanoi heille: "Minä se olen; älkää peljätkö".
21: Niin he tahtoivat ottaa hänet venheeseen, ja kohta venhe saapui sen maan rantaan, jonne he olivat matkalla.
22: Seuraavana päivänä kansa yhä vielä oli järven toisella puolella, sillä he olivat nähneet, ettei siellä ollut muuta venhettä kuin se yksi ja ettei Jeesus mennyt opetuslastensa kanssa venheeseen, vaan että hänen opetuslapsensa lähtivät yksinään pois.
23: Kuitenkin oli muita venheitä tullut Tiberiaasta lähelle sitä paikkaa, jossa he olivat syöneet leipää, sittenkuin Herra oli lausunut kiitoksen.
24: Kun siis kansa näki, ettei Jeesus ollut siellä eivätkä hänen opetuslapsensa, astuivat hekin venheisiin ja menivät Kapernaumiin ja etsivät Jeesusta.
25: Ja kun he löysivät hänet järven toiselta puolelta, sanoivat he hänelle: "Rabbi, milloin tulit tänne?"
26: Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ette te minua sentähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sentähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi.
27: Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut."
28: Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?"
29: Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".
30: He sanoivat hänelle: "Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja uskoisimme sinua? Minkä teon sinä teet?
31: Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: 'Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi'."
32: Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän.
33: Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän."
34: Niin he sanoivat hänelle: "Herra, anna meille aina sitä leipää".
35: Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.
36: Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko.
37: Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.
38: Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.
39: Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
40: Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."
41: Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta";
42: ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: 'Minä olen tullut alas taivaasta'?"
43: Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Älkää nurisko keskenänne.
44: Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
45: Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi'. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.
46: Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän.
47: Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.
48: Minä olen elämän leipä.
49: Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat.
50: Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
51: Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta."
52: Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?"
53: Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
54: Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
55: Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
56: Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
57: Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
58: Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti."
59: Tämän hän puhui synagoogassa opettaessaan Kapernaumissa.
60: Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: "Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?"
61: Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: "Loukkaako tämä teitä?
62: Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!
63: Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.
64: Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko." Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet.
65: Ja hän sanoi: "Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna".
66: Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa.
67: Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?"
68: Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;
69: ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."
70: Jeesus vastasi heille: "Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista? Ja yksi teistä on perkele."
71: Mutta sen hän sanoi Juudaasta, Simon Iskariotin pojasta; sillä tämä oli hänet kavaltava ja oli yksi niistä kahdestatoista.