Joh 4

Från Rilpedia

Hoppa till: navigering, sök
Ril_red.png
Rilpedia - faktabibel
« Vers « Kapitel
Hela kapitlet
·: Bibeln :·
      Kapitel » Vers »

1 Mos | 2 Mos | 3 Mos | 4 Mos | 5 Mos | Jos | Dom | Rut | 1 Sam | 2 Sam | 1 Kon | 2 Kon | 1 Krön | 2 Krön | Esr | Neh | Est | Job | Ps | Ords | Pred | HV | Jes | Jer | Klag | Hes | Dan | Hos | Joel | Amos | Obad | Jon | Mik | Nah | Hab | Sef | Hagg | Sak | Mal

Matt | Mark | Luk | Joh | Apg | Rom | 1 Kor | 2 Kor | Gal | Ef | Fil | Kol | 1 Thess | 2 Thess | 1 Tim | 2 Tim | Tit | File | Heb | 1 Petr | 2 Petr | 1 Joh | 2 Joh | 3 Joh | Jak | Jud | Upp

Kapitel: 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |

Vers: 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 | 29 | 30 | 31 | 32 | 33 | 34 | 35 | 36 | 37 | 38 | 39 | 40 | 41 | 42 | 43 | 44 | 45 | 46 | 47 | 48 | 49 | 50 | 51 | 52 | 53 | 54 |

1917
1: Men Herren fick nu veta att fariséerna hade hört hurusom Jesus vann flera lärjungar och döpte flera än Johannes;

2: dock var det icke Jesus själv som döpte, utan hans lärjungar.
3: Då lämnade han Judeen och begav sig åter till Galileen.
4: Därvid måste han taga vägen genom Samarien.
5: Så kom han till en stad i Samarien som hette Sykar, nära det jordstycke som Jakob gav åt sin son Josef.
6: Och där var Jakobs brunn. Eftersom nu Jesus var trött av vandringen, satte han sig strax ned vid brunnen. Det var vid den sjätte timmen.
7: Då kom en samaritisk kvinna för att hämta vatten. Jesus sade till henne: "Giv mig att dricka."
8: Hans lärjungar hade nämligen gått in i staden för att köpa mat.
9: Då sade den samaritiska kvinnan till honom: "Huru kan du, som är jude, bedja mig, som är en samaritisk kvinna, om något att dricka?" Judarna hava nämligen ingen umgängelse med samariterna.
10: Jesus svarade och sade till henne: "Förstode du Guds gåva, och vem den är som säger till dig: 'Giv mig att dricka', så skulle i stället du hava bett honom, och han skulle då hava givit dig levande vatten."
11: Kvinnan sade till honom: "Herre, du har ju intet att hämta upp vatten med, och brunnen är djup. Varifrån får du då det friska vattnet?"
12: Icke är du väl förmer än vår fader Jakob, som gav oss brunnen och själv med sina barn och sin boskap drack ur den?"
13: Jesus svarade och sade till henne: "Var och en som dricker av detta vatten, han bliver törstig igen;
14: men den som dricker av det vatten som jag giver honom, han skall aldrig någonsin törsta, utan det vatten jag giver honom skall bliva i honom en källa vars vatten springer upp med evigt liv."
15: Kvinnan sade till honom: "Herre, giv mig det vattnet, så att jag icke mer behöver törsta och komma hit för att hämta vatten."
16: Han sade till henne: "Gå och hämta din man, och kom sedan tillbaka."
17: Kvinnan svarade och sade: "Jag har ingen man." Jesus sade till henne: "Du har rätt i vad du säger, att du icke har någon man."
18: Ty fem män har du haft, och den du nu har är icke din man; däri sade du sant.
19: Då sade kvinnan till honom: "Herre, jag ser att du är en profet.
20: Våra fäder hava tillbett på detta berg, men I sägen att i Jerusalem den plats finnes, där man bör tillbedja."
21: Jesus sade till henne: "Tro mig, kvinna: den tid kommer, då det varken är på detta berg eller i Jerusalem som I skolen tillbedja Fadern.
22: I tillbedjen vad I icke kännen, vi tillbedja vad vi känna - ty frälsningen kommer från judarna -
23: men den tid skall komma, ja, den är redan inne, då sanna tillbedjare skola tillbedja Fadern i ande och sanning; ty sådana tillbedjare vill Fadern hava.
24: Gud är ande, och de som tillbedja måste tillbedja i ande och sanning."
25: Kvinnan sade till honom: "Jag vet att Messias skall komma, han som ock kallas Kristus; när han kommer, skall han förkunna oss allt."
26: Jesus svarade henne: "Jag, som talar med dig, är den du nu nämnde."
27: I detsamma kommo hans lärjungar; och de förundrade sig över att han talade med en kvinna. Dock frågade ingen vad han ville henne, eller varför han talade med henne.
28: Men kvinnan lät sin kruka stå och gick in i staden och sade till folket:
29: "Kommen och sen en man som har sagt mig allt vad jag har gjort. Månne icke han är Messias?"
30: Då gingo de ut ur staden och kommo till honom.
31: Under tiden bådo lärjungarna honom och sade: "Rabbi, tag och ät."
32: Men han svarade dem: "Jag har mat att äta som I icke veten om."
33: Då sade lärjungarna till varandra: "Kan väl någon hava burit mat till honom?"
34: Jesus sade till dem: "Min mat är att göra dens vilja, som har sänt mig, och att fullborda hans verk."
35: I sägen ju att det ännu är fyra månader innan skördetiden kommer. Men se, jag säger eder: Lyften upp edra ögon, och sen på fälten, huru de hava vitnat till skörd.
36: Redan nu får den som skördar uppbära sin lön och samla in frukt till evigt liv; så kunna den som sår och den som skördar tillsammans glädja sig.
37: Ty här sannas det ordet, att en är den som sår och en annan den som skördar.
38: Jag har sänt eder att skörda, där I icke haven arbetat. Andra hava arbetat, och I haven fått gå in i deras arbete."
39: Och många samariter från den staden kommo till tro på honom för kvinnans ords skull, då hon vittnade att han hade sagt henne allt vad hon hade gjort.
40: När sedan samariterna kommo till honom, både de honom att stanna kvar hos dem. Så stannade han där i två dagar.
41: Och långt flera kommo då till tro för hans egna ords skull.
42: Och de sade till kvinnan: "Nu är det icke mer för dina ords skull som vi tro, ty vi hava nu själva hört honom, och vi veta nu att han i sanning är världens Frälsare."
43: Men efter de två dagarna gick han därifrån till Galileen.
44: Ty Jesus vittnade själv att en profet icke är aktad i sitt eget fädernesland.
45: När han nu kom till Galileen, togo galiléerna vänligt emot honom, eftersom de hade sett allt vad han hade gjort i Jerusalem vid högtiden. Också de hade nämligen varit där vid högtiden.
46: Så kom han åter till Kana i Galileen, där han hade gjort vattnet till vin. I Kapernaum fanns då en man i konungens tjänst, vilkens son låg sjuk.
47: När han nu hörde att Jesus hade kommit från Judeen till Galileen, begav han sig åstad till honom och bad att han skulle komma ned och bota hans son; ty denne låg för döden.
48: Då sade Jesus till honom: "Om I icke sen tecken och under, så tron I icke."
49: Mannen sade till honom: "Herre, kom ned, förrän mitt barn dör."
50: Jesus svarade honom: "Gå, din son får leva." Då trodde mannen det ord som Jesus sade till honom, och gick.
51: Och medan han ännu var på vägen hem, mötte honom hans tjänare och sade: "Din son kommer att leva."
52: Då frågade han dem vid vilken timme det hade blivit bättre med honom. De svarade honom: "I går vid den sjunde timmen lämnade febern honom."
53: Då märkte fadern att det hade skett just den timme då Jesus sade till honom: "Din son får leva." Och han kom till tro, så ock hela hans hus.
54: Detta var nu åter ett tecken, det andra i ordningen som Jesus gjorde, sedan han hade kommit från Judeen till Galileen.

 

KJV
1: When therefore the Lord knew how the Pharisees had heard that Jesus made and baptized more disciples than John,

2: (Though Jesus himself baptized not, but his disciples,)
3: He left Judaea, and departed again into Galilee.
4: And he must needs go through Samaria.
5: Then cometh he to a city of Samaria, which is called Sychar, near to the parcel of ground that Jacob gave to his son Joseph.
6: Now Jacob's well was there. Jesus therefore, being wearied with his journey, sat thus on the well: and it was about the sixth hour.
7: There cometh a woman of Samaria to draw water: Jesus saith unto her, Give me to drink.
8: (For his disciples were gone away unto the city to buy meat.)
9: Then saith the woman of Samaria unto him, How is it that thou, being a Jew, askest drink of me, which am a woman of Samaria? for the Jews have no dealings with the Samaritans.
10: Jesus answered and said unto her, If thou knewest the gift of God, and who it is that saith to thee, Give me to drink; thou wouldest have asked of him, and he would have given thee living water.
11: The woman saith unto him, Sir, thou hast nothing to draw with, and the well is deep: from whence then hast thou that living water?
12: Art thou greater than our father Jacob, which gave us the well, and drank thereof himself, and his children, and his cattle?
13: Jesus answered and said unto her, Whosoever drinketh of this water shall thirst again:
14: But whosoever drinketh of the water that I shall give him shall never thirst; but the water that I shall give him shall be in him a well of water springing up into everlasting life.
15: The woman saith unto him, Sir, give me this water, that I thirst not, neither come hither to draw.
16: Jesus saith unto her, Go, call thy husband, and come hither.
17: The woman answered and said, I have no husband. Jesus said unto her, Thou hast well said, I have no husband:
18: For thou hast had five husbands; and he whom thou now hast is not thy husband: in that saidst thou truly.
19: The woman saith unto him, Sir, I perceive that thou art a prophet.
20: Our fathers worshipped in this mountain; and ye say, that in Jerusalem is the place where men ought to worship.
21: Jesus saith unto her, Woman, believe me, the hour cometh, when ye shall neither in this mountain, nor yet at Jerusalem, worship the Father.
22: Ye worship ye know not what: we know what we worship: for salvation is of the Jews.
23: But the hour cometh, and now is, when the true worshippers shall worship the Father in spirit and in truth: for the Father seeketh such to worship him.
24: God is a Spirit: and they that worship him must worship him in spirit and in truth.
25: The woman saith unto him, I know that Messias cometh, which is called Christ: when he is come, he will tell us all things.
26: Jesus saith unto her, I that speak unto thee am he.
27: And upon this came his disciples, and marvelled that he talked with the woman: yet no man said, What seekest thou? or, Why talkest thou with her?
28: The woman then left her waterpot, and went her way into the city, and saith to the men,
29: Come, see a man, which told me all things that ever I did: is not this the Christ?
30: Then they went out of the city, and came unto him.
31: In the mean while his disciples prayed him, saying, Master, eat.
32: But he said unto them, I have meat to eat that ye know not of.
33: Therefore said the disciples one to another, Hath any man brought him ought to eat?
34: Jesus saith unto them, My meat is to do the will of him that sent me, and to finish his work.
35: Say not ye, There are yet four months, and then cometh harvest? behold, I say unto you, Lift up your eyes, and look on the fields; for they are white already to harvest.
36: And he that reapeth receiveth wages, and gathereth fruit unto life eternal: that both he that soweth and he that reapeth may rejoice together.
37: And herein is that saying true, One soweth, and another reapeth.
38: I sent you to reap that whereon ye bestowed no labour: other men laboured, and ye are entered into their labours.
39: And many of the Samaritans of that city believed on him for the saying of the woman, which testified, He told me all that ever I did.
40: So when the Samaritans were come unto him, they besought him that he would tarry with them: and he abode there two days.
41: And many more believed because of his own word;
42: And said unto the woman, Now we believe, not because of thy saying: for we have heard him ourselves, and know that this is indeed the Christ, the Saviour of the world.
43: Now after two days he departed thence, and went into Galilee.
44: For Jesus himself testified, that a prophet hath no honour in his own country.
45: Then when he was come into Galilee, the Galilaeans received him, having seen all the things that he did at Jerusalem at the feast: for they also went unto the feast.
46: So Jesus came again into Cana of Galilee, where he made the water wine. And there was a certain nobleman, whose son was sick at Capernaum.
47: When he heard that Jesus was come out of Judaea into Galilee, he went unto him, and besought him that he would come down, and heal his son: for he was at the point of death.
48: Then said Jesus unto him, Except ye see signs and wonders, ye will not believe.
49: The nobleman saith unto him, Sir, come down ere my child die.
50: Jesus saith unto him, Go thy way; thy son liveth. And the man believed the word that Jesus had spoken unto him, and he went his way.
51: And as he was now going down, his servants met him, and told him, saying, Thy son liveth.
52: Then enquired he of them the hour when he began to amend. And they said unto him, Yesterday at the seventh hour the fever left him.
53: So the father knew that it was at the same hour, in the which Jesus said unto him, Thy son liveth: and himself believed, and his whole house.
54: This is again the second miracle that Jesus did, when he was come out of Judaea into Galilee.

 

PR33.38
1: Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes

2: - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa -
3: jätti hän Juudean ja meni taas Galileaan.
4: Mutta hänen oli kuljettava Samarian kautta.
5: Niin hän tuli Sykar nimiseen Samarian kaupunkiin, joka on lähellä sitä maa-aluetta, minkä Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille.
6: Ja siellä oli Jaakobin lähde. Kun nyt Jeesus oli matkasta väsynyt, istui hän lähteen reunalle. Ja oli noin kuudes hetki.
7: Niin tuli eräs Samarian nainen ammentamaan vettä. Jeesus sanoi hänelle: "Anna minulle juoda".
8: Sillä hänen opetuslapsensa olivat lähteneet kaupunkiin ruokaa ostamaan.
9: Niin Samarian nainen sanoi hänelle: "Kuinka sinä, joka olet juutalainen, pyydät juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?" Sillä juutalaiset eivät seurustele samarialaisten kanssa.
10: Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: 'Anna minulle juoda', niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä."
11: Nainen sanoi hänelle: "Herra, eipä sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä; mistä sinulla sitten on se elävä vesi?
12: Et kai sinä ole suurempi kuin meidän isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joi siitä, hän itse sekä hänen poikansa ja karjansa?"
13: Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen,
14: mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään".
15: Nainen sanoi hänelle: "Herra, anna minulle sitä vettä, ettei minun tulisi jano eikä minun tarvitsisi käydä täällä ammentamassa".
16: Jeesus sanoi hänelle: "Mene, kutsu miehesi ja tule tänne".
17: Nainen vastasi ja sanoi: "Ei minulla ole miestä". Jeesus sanoi hänelle: "Oikein sinä sanoit: 'Ei minulla ole miestä',
18: sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden."
19: Nainen sanoi hänelle: "Herra, minä näen, että sinä olet profeetta.
20: Meidän isämme ovat kumartaen rukoilleet tällä vuorella; ja te sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, jossa tulee kumartaen rukoilla."
21: Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa.
22: Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista.
23: Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo.
24: Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."
25: Nainen sanoi hänelle: "Minä tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee, ilmoittaa hän meille kaikki".
26: Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen se, minä, joka puhun sinun kanssasi".
27: Samassa hänen opetuslapsensa tulivat; ja he ihmettelivät, että hän puhui naisen kanssa. Kuitenkaan ei kukaan sanonut: "Mitä pyydät?" tai: "Mitä puhelet hänen kanssaan?"
28: Niin nainen jätti vesiastiansa ja meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille:
29: "Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt. Eihän se vain liene Kristus?"
30: Niin he lähtivät kaupungista ja menivät hänen luoksensa.
31: Sillävälin opetuslapset pyysivät häntä sanoen: "Rabbi, syö!"
32: Mutta hän sanoi heille: "Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä".
33: Niin opetuslapset sanoivat keskenään: "Lieneekö joku tuonut hänelle syötävää?"
34: Jeesus sanoi heille: "Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.
35: Ettekö sano: 'Vielä on neljä kuukautta, niin elonleikkuu joutuu'? Katso, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi.
36: Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita.
37: Sillä tässä on se sana tosi, että toinen on kylväjä, ja leikkaaja toinen.
38: Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä, josta te ette ole vaivaa nähneet; toiset ovat vaivan nähneet, ja te olette päässeet heidän vaivansa hedelmille."
39: Ja monet samarialaiset siitä kaupungista uskoivat häneen naisen puheen tähden, kun tämä todisti: "Hän on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt".
40: Kun nyt samarialaiset tulivat hänen luoksensa, pyysivät he häntä viipymään heidän luonaan; ja hän viipyi siellä kaksi päivää.
41: Ja vielä paljoa useammat uskoivat hänen sanansa tähden,
42: ja he sanoivat naiselle: "Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja".
43: Mutta niiden kahden päivän kuluttua hän lähti sieltä Galileaan.
44: Sillä Jeesus itse todisti, ettei profeetalla ole arvoa omassa isiensä maassa.
45: Kun hän siis tuli Galileaan, ottivat galilealaiset hänet vastaan, koska olivat nähneet kaikki, mitä hän oli tehnyt Jerusalemissa juhlan aikana; sillä hekin olivat tulleet juhlille.
46: Niin hän tuli taas Galilean Kaanaan, jossa hän oli tehnyt veden viiniksi. Ja Kapernaumissa oli eräs kuninkaan virkamies, jonka poika sairasti.
47: Kun hän kuuli Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan, meni hän hänen luoksensa ja pyysi häntä tulemaan ja parantamaan hänen poikansa; sillä tämä oli kuolemaisillaan.
48: Niin Jeesus sanoi hänelle: "Ellette näe merkkejä ja ihmeitä, te ette usko".
49: Kuninkaan virkamies sanoi hänelle: "Herra, tule, ennenkuin minun lapseni kuolee".
50: Jeesus sanoi hänelle: "Mene, sinun poikasi elää". Ja mies uskoi sanan, jonka Jeesus sanoi hänelle, ja meni.
51: Ja jo hänen ollessaan paluumatkalla hänen palvelijansa kohtasivat hänet ja sanoivat, että hänen poikansa eli.
52: Niin hän tiedusteli heiltä, millä hetkellä hän oli alkanut toipua. Ja he sanoivat hänelle: "Eilen seitsemännellä hetkellä kuume lähti hänestä".
53: Niin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut sillä hetkellä, jolloin Jeesus oli sanonut hänelle: "Sinun poikasi elää". Ja hän uskoi, hän ja koko hänen huonekuntansa.
54: Tämä oli taas tunnusteko, toinen, jonka Jeesus teki, tultuaan Juudeasta Galileaan.
 

« Vers « Kapitel
Hela kapitlet
·: Bibeln :·
      Kapitel » Vers »

| Redigera kommentar | Redigera rubrik | Refresh |

Personliga verktyg