|
1917
1: "Detta har jag talat till eder, för att I icke skolen komma på fall.
2: Man skall utstöta eder ur synagogorna; ja, den tid kommer, då vemhelst som dräper eder skall mena sig därmed förrätta offertjänst åt Gud.
3: Och så skola de göra, därför att de icke hava lärt känna Fadern, ej heller mig.
4: Men detta har jag talat till eder, för att I, när den tiden är inne, skolen komma ihåg att jag har sagt eder det. Jag sade eder det icke från begynnelsen, ty jag var ju hos eder.
5: Och nu går jag bort till honom som har sänt mig; och ingen av eder frågar mig vart jag går.
6: Men edra hjärtan äro uppfyllda av bedrövelse, därför att jag har sagt eder detta.
7: Dock säger jag eder sanningen: Det är nyttigt för eder att jag går bort, ty om jag icke ginge bort, så komme icke Hjälparen till eder; men då jag nu går bort, skall jag sända honom till eder.
8: Och när han kommer, skall han låta världen få veta sanningen i fråga om synd och rättfärdighet och dom:
9: i fråga om synd, ty de tro icke på mig;
10: i fråga om rättfärdighet, ty jag går till Fadern, och I sen mig icke mer;
11: i fråga om dom, ty denna världens furste är nu dömd.
12: Jag hade ännu mycket att säga eder, men I kunnen icke nu bära det.
13: Men när han kommer, som är sanningens Ande, då skall han leda eder fram till hela sanningen. Ty han skall icke tala av sig själv, utan vad han hör, allt det skall han tala; och han skall förkunna för eder vad komma skall.
14: Han skall förhärliga mig, ty av mitt skall han taga och skall förkunna det för eder.
15: Allt vad Fadern har, det är mitt; därför sade jag att han skall taga av mitt och förkunna det för eder.
16: En liten tid, och I sen mig icke mer; och åter en liten tid, och I fån se mig, ty jag går till Fadern."
17: Då sade några av hans lärjungar till varandra: "Vad är detta som han säger till oss: 'En liten tid, och I sen mig icke; och åter en liten tid, och I fån se mig', så ock: 'Jag går till Fadern'?"
18: De sade alltså: "Vad är detta som han säger: 'En liten tid'? Vi förstå icke vad han talar."
19: Då märkte Jesus att de ville fråga honom, och han sade till dem: "I talen med varandra om detta som jag sade: 'En liten tid, och I sen mig icke; och åter en liten tid, och I fån se mig.'
20: Sannerligen, sannerligen säger jag eder: I skolen bliva bedrövade, men eder bedrövelse skall vändas i glädje.
21: När en kvinna föder barn, har hon bedrövelse, ty hennes stund är kommen; men när hon har fött barnet, kommer hon icke mer ihåg sin vedermöda, ty hon gläder sig över att en människa är född till världen.
22: Så haven ock I nu bedrövelse; men jag skall se eder åter, och då skola edra hjärtan glädja sig, och ingen skall taga eder glädje ifrån eder.
23: Och på den dagen skolen I icke fråga mig om något. Sannerligen, sannerligen säger jag eder: Vad I bedjen Fadern om, det skall han giva eder i mitt namn.
24: Hittills haven I icke bett om något i mitt namn; bedjen, och I skolen få, för att eder glädje skall bliva fullkomlig.
25: Detta har jag talat till eder i förtäckta ord; den tid kommer, då jag icke mer skall tala till eder i förtäckta ord, utan öppet förkunna för eder om Fadern.
26: På den dagen skolen I bedja i mitt namn. Och jag säger eder icke att jag skall bedja Fadern för eder,
27: ty Fadern själv älskar eder, eftersom I haven älskat mig och haven trott att jag är utgången från Gud.
28: Ja, jag har gått ut ifrån Fadern och har kommit i världen; åter lämnar jag världen och går till Fadern."
29: Då sade hans lärjungar: "Se, nu talar du öppet och brukar inga förtäckta ord.
30: Nu veta vi att du vet allt, och att det icke är behövligt för dig att man frågar dig; därför tro vi att du är utgången från Gud."
31: Jesus svarade dem: "Nu tron I?
32: Se, den stund kommer, ja, den är redan kommen, så I skolen förskingras, var och en åt sitt håll, och lämna mig allena. Dock, jag är icke allena, ty Fadern är med mig.
33: Detta har jag talat till eder, för att I skolen hava frid i mig. I världen liden i betryck; men varen vid gott mod, jag har övervunnit världen."
|
KJV
1: These things have I spoken unto you, that ye should not be offended.
2: They shall put you out of the synagogues: yea, the time cometh, that whosoever killeth you will think that he doeth God service.
3: And these things will they do unto you, because they have not known the Father, nor me.
4: But these things have I told you, that when the time shall come, ye may remember that I told you of them. And these things I said not unto you at the beginning, because I was with you.
5: But now I go my way to him that sent me; and none of you asketh me, Whither goest thou?
6: But because I have said these things unto you, sorrow hath filled your heart.
7: Nevertheless I tell you the truth; It is expedient for you that I go away: for if I go not away, the Comforter will not come unto you; but if I depart, I will send him unto you.
8: And when he is come, he will reprove the world of sin, and of righteousness, and of judgment:
9: Of sin, because they believe not on me;
10: Of righteousness, because I go to my Father, and ye see me no more;
11: Of judgment, because the prince of this world is judged.
12: I have yet many things to say unto you, but ye cannot bear them now.
13: Howbeit when he, the Spirit of truth, is come, he will guide you into all truth: for he shall not speak of himself; but whatsoever he shall hear, that shall he speak: and he will shew you things to come.
14: He shall glorify me: for he shall receive of mine, and shall shew it unto you.
15: All things that the Father hath are mine: therefore said I, that he shall take of mine, and shall shew it unto you.
16: A little while, and ye shall not see me: and again, a little while, and ye shall see me, because I go to the Father.
17: Then said some of his disciples among themselves, What is this that he saith unto us, A little while, and ye shall not see me: and again, a little while, and ye shall see me: and, Because I go to the Father?
18: They said therefore, What is this that he saith, A little while? we cannot tell what he saith.
19: Now Jesus knew that they were desirous to ask him, and said unto them, Do ye enquire among yourselves of that I said, A little while, and ye shall not see me: and again, a little while, and ye shall see me?
20: Verily, verily, I say unto you, That ye shall weep and lament, but the world shall rejoice: and ye shall be sorrowful, but your sorrow shall be turned into joy.
21: A woman when she is in travail hath sorrow, because her hour is come: but as soon as she is delivered of the child, she remembereth no more the anguish, for joy that a man is born into the world.
22: And ye now therefore have sorrow: but I will see you again, and your heart shall rejoice, and your joy no man taketh from you.
23: And in that day ye shall ask me nothing. Verily, verily, I say unto you, Whatsoever ye shall ask the Father in my name, he will give it you.
24: Hitherto have ye asked nothing in my name: ask, and ye shall receive, that your joy may be full.
25: These things have I spoken unto you in proverbs: but the time cometh, when I shall no more speak unto you in proverbs, but I shall shew you plainly of the Father.
26: At that day ye shall ask in my name: and I say not unto you, that I will pray the Father for you:
27: For the Father himself loveth you, because ye have loved me, and have believed that I came out from God.
28: I came forth from the Father, and am come into the world: again, I leave the world, and go to the Father.
29: His disciples said unto him, Lo, now speakest thou plainly, and speakest no proverb.
30: Now are we sure that thou knowest all things, and needest not that any man should ask thee: by this we believe that thou camest forth from God.
31: Jesus answered them, Do ye now believe?
32: Behold, the hour cometh, yea, is now come, that ye shall be scattered, every man to his own, and shall leave me alone: and yet I am not alone, because the Father is with me.
33: These things I have spoken unto you, that in me ye might have peace. In the world ye shall have tribulation: but be of good cheer; I have overcome the world.
|
PR33.38
1: "Tämän minä olen teille puhunut, ettette loukkaantuisi.
2: He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.
3: Ja sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua.
4: Mutta tämän minä olen puhunut teille, että, kun se aika tulee, te muistaisitte minun sen teille sanoneen. Tätä minä en ole sanonut teille alusta, koska minä olin teidän kansanne.
5: Mutta nyt minä menen hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt, eikä kukaan teistä kysy minulta: 'Mihin sinä menet?'
6: Mutta koska minä olen tämän teille puhunut, täyttää murhe teidän sydämenne.
7: Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.
8: Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
9: synnin, koska he eivät usko minuun;
10: vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
11: ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
12: Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.
13: Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
14: Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
15: Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
16: Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut."
17: Silloin muutamat hänen opetuslapsistansa sanoivat toisilleen: "Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo meille: 'Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut', ja: 'Minä menen Isän tykö'?"
18: Niin he sanoivat: "Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo: 'Vähän aikaa'? Emme ymmärrä, mitä hän puhuu."
19: Jeesus huomasi heidän tahtovan kysyä häneltä ja sanoi heille: "Sitäkö te kyselette keskenänne, että minä sanoin: 'Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut'?
20: Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi.
21: Kun vaimo synnyttää, on hänellä murhe, koska hänen hetkensä on tullut; mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.
22: Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.
23: Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni.
24: Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.
25: Tämän minä olen puhunut teille kuvauksilla; mutta tulee aika, jolloin minä en puhu teille enää kuvauksilla, vaan avonaisesti julistan teille sanomaa Isästä.
26: Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne;
27: sillä Isä itse rakastaa teitä, sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä.
28: Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö."
29: Hänen opetuslapsensa sanoivat: "Katso, nyt sinä puhut avonaisesti etkä käytä mitään kuvausta.
30: Nyt me tiedämme, että sinä tiedät kaikki, etkä tarvitse, että kukaan sinulta kysyy; sentähden me uskomme sinun Jumalan tyköä lähteneen."
31: Jeesus vastasi heille: "Nyt te uskotte.
32: Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin; en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani.
33: Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman."
|
