Rom 4

2: Om Abraham blev rättfärdig av gärningar, så har han ju något att berömma sig av. Dock icke inför Gud.
3: Ty vad säger skriften? "Abraham trodde Gud, och det räknades honom till rättfärdighet."
4: Den som håller sig till gärningar, honom bliver lönen tillräknad icke på grund av nåd, utan på grund av förtjänst.
5: Men den som icke håller sig till gärningar, utan tror på honom som gör den ogudaktige rättfärdig, honom räknas hans tro till rättfärdighet.
6: Så prisar ock David den människa salig, som Gud tillräknar rättfärdighet, utan gärningar:
7: "Saliga äro de vilkas överträdelser äro förlåtna, och vilkas synder äro överskylda.
8: Salig är den man som Herren icke tillräknar synd."
9: Gäller nu detta ordet "salig" de omskurna allenast eller ock de oomskurna? Vi säga ju att "tron räknades Abraham till rättfärdighet".
10: Huru blev den honom då tillräknad? Skedde det sedan han hade blivit omskuren, eller medan han ännu var oomskuren? Det skedde icke sedan han hade blivit omskuren, utan medan han ännu var oomskuren.
11: Och han undfick omskärelsens tecken såsom ett insegel på den rättfärdighet genom tron, som han hade, medan han ännu var oomskuren. Ty så skulle han bliva en fader för alla oomskurna som tro, och så skulle rättfärdighet tillräknas dem.
12: Han skulle ock bliva en fader för omskurna, nämligen för sådana som icke allenast äro omskurna, utan ock vandra i spåren av den tro som vår fader Abraham hade, medan han ännu var oomskuren.
13: Det var nämligen icke genom lag som Abraham och hans säd undfick det löftet att han skulle få världen till arvedel; det var genom rättfärdighet av tro.
14: Ty om de som låta det bero på lag skola få arvedelen, så är tron till intet nyttig, och löftet är gjort om intet.
15: Vad lagen kommer åstad är ju vredesdom; men där ingen lag finnes, där finnes icke heller någon överträdelse.
16: Därför måste det bero på tro, för att det skulle vara av nåd, så att löftet kunde bliva beståndande för all hans säd, icke blott för dem som hörde till lagens folk, utan ock för dem som allenast hade Abrahams tro. Han är ju allas vår fader,
17: enligt detta skriftens ord: "Jag har bestämt dig till att bliva en fader till många folk"; han är detta inför den Gud som han trodde, inför honom som gör de döda levande och kallar på de ting som icke äro till, likasom voro de till.
18: Och där ingen förhoppning fanns, där hoppades han ändå och trodde; och han kunde så bliva "en fader till många folk", efter vad som var förutsagt: "Så skall din säd bliva."
19: Och han försvagades icke i sin tro, när han betänkte huru hans egen kropp var såsom död - han var ju omkring hundra år gammal - och huru jämväl Saras moderliv var såsom dött.
20: Han tvivlade icke på Guds löfte i otro, utan blev fastmer starkare i sin tro; ty han ärade Gud
21: och var fullt viss om att vad Gud hade lovat, det var han också mäktig att hålla.
22: Därför räknades det honom ock till rättfärdighet.
23: Men att det så tillräknades honom, det är skrivet icke såsom gällde det allenast honom,
24: utan det skulle gälla också oss; ty det skall tillräknas jämväl oss, oss som tro på honom som från de döda uppväckte Jesus, vår Herre,
25: vilken utgavs för våra synders skull och uppväcktes för vår rättfärdiggörelses skull.

 

2: For if Abraham were justified by works, he hath whereof to glory; but not before God.
3: For what saith the scripture? Abraham believed God, and it was counted unto him for righteousness.
4: Now to him that worketh is the reward not reckoned of grace, but of debt.
5: But to him that worketh not, but believeth on him that justifieth the ungodly, his faith is counted for righteousness.
6: Even as David also describeth the blessedness of the man, unto whom God imputeth righteousness without works,
7: Saying, Blessed are they whose iniquities are forgiven, and whose sins are covered.
8: Blessed is the man to whom the Lord will not impute sin.
9: Cometh this blessedness then upon the circumcision only, or upon the uncircumcision also? for we say that faith was reckoned to Abraham for righteousness.
10: How was it then reckoned? when he was in circumcision, or in uncircumcision? Not in circumcision, but in uncircumcision.
11: And he received the sign of circumcision, a seal of the righteousness of the faith which he had yet being uncircumcised: that he might be the father of all them that believe, though they be not circumcised; that righteousness might be imputed unto them also:
12: And the father of circumcision to them who are not of the circumcision only, but who also walk in the steps of that faith of our father Abraham, which he had being yet uncircumcised.
13: For the promise, that he should be the heir of the world, was not to Abraham, or to his seed, through the law, but through the righteousness of faith.
14: For if they which are of the law be heirs, faith is made void, and the promise made of none effect:
15: Because the law worketh wrath: for where no law is, there is no transgression.
16: Therefore it is of faith, that it might be by grace; to the end the promise might be sure to all the seed; not to that only which is of the law, but to that also which is of the faith of Abraham; who is the father of us all,
17: (As it is written, I have made thee a father of many nations,) before him whom he believed, even God, who quickeneth the dead, and calleth those things which be not as though they were.
18: Who against hope believed in hope, that he might become the father of many nations, according to that which was spoken, So shall thy seed be.
19: And being not weak in faith, he considered not his own body now dead, when he was about an hundred years old, neither yet the deadness of Sara's womb:
20: He staggered not at the promise of God through unbelief; but was strong in faith, giving glory to God;
21: And being fully persuaded that, what he had promised, he was able also to perform.
22: And therefore it was imputed to him for righteousness.
23: Now it was not written for his sake alone, that it was imputed to him;
24: But for us also, to whom it shall be imputed, if we believe on him that raised up Jesus our Lord from the dead;
25: Who was delivered for our offences, and was raised again for our justification.

 

2: Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.
3: Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi".
4: Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
5: mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
6: niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
7: "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
8: Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"
9: Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja, vai eikö ympärileikkaamattomiakin? Sanommehan: "Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi".
10: Kuinka se sitten siksi luettiin? Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna? Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamatonna.
11: Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskonvanhurskauden sinetiksi, joka hänellä oli ympärileikkaamatonna, että hänestä tulisi kaikkien isä, jotka ympärileikkaamattomina uskovat, niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin;
12: ja että hänestä tulisi myöskin ympärileikattujen isä, niiden, jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja, vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä, mikä meidän isällämme Aabrahamilla oli jo ympärileikkaamatonna.
13: Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta.
14: Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi.
15: Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.
16: Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä
17: - niinkuin kirjoitettu on: "Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut" - sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat.
18: Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva",
19: eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut - sillä hän oli jo noin satavuotias - ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
20: mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
21: ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
22: Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.
23: Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,
24: vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,
25: joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.