Rom 10

2: Ty det vittnesbördet giver jag dem, att de nitälska för Gud. Dock göra de detta icke med rätt insikt.
3: De förstå nämligen icke rättfärdigheten från Gud, utan söka att komma åstad en sin egen rättfärdighet och hava icke givit sig under rättfärdigheten från Gud.
4: Ty lagen har fått sin ände i Kristus, till rättfärdighet för var och en som tror.
5: Moses skriver ju om den rättfärdighet som kommer av lagen, att den människa som övar sådan rättfärdighet skall leva genom den.
6: Men den rättfärdighet som kommer av tro säger så: "Du behöver icke fråga i ditt hjärta: 'Vem vill fara upp till himmelen (nämligen för att hämta Kristus ned)?'
7: ej heller: 'Vem vill fara ned till avgrunden (nämligen för att hämta Kristus upp ifrån de döda?'"
8: Vad säger den då? "Ordet är dig nära, i din mun och i ditt hjärta (nämligen ordet om tron, det som vi predika)."
9: Ty om du med din mun bekänner Jesus vara Herre och i ditt hjärta tror att Gud har uppväckt honom från de döda, då bliver du frälst.
10: Ty genom hjärtats tro bliver man rättfärdig, och genom munnens bekännelse bliver man frälst.
11: Skriften säger ju: "Ingen som tror på honom skall komma på skam."
12: Det är ingen åtskillnad mellan jude och grek; alla hava ju en och samme Herre, och han har rikedomar att giva åt alla som åkalla honom.
13: Ty "var och en som åkallar Herrens namn, han skall varda frälst".
14: Men huru skulle de kunna åkalla den som de icke hava kommit till tro på? Och huru skulle de kunna tro den som de icke hava hört? Och huru skulle de kunna höra, om ingen predikade?
15: Och huru skulle predikare kunna komma, om de icke bleve sända? Så är och skrivet: "Huru ljuvliga äro icke fotstegen av de män som frambära gott budskap!"
16: Dock, icke alla hava blivit evangelium lydiga. Esaias säger ju: "Herre, vem trodde vad som predikades för oss?"
17: Alltså kommer tron av predikan, men predikan i kraft av Kristi ord.
18: Jag frågar då: Hava de kanhända icke hört predikas? Jo, visserligen; det heter ju: "Deras tal har gått ut över hela jorden, och deras ord till världens ändar."
19: Jag frågar då vidare: Har Israel kanhända icke förstått det? Redan Moses säger: "Jag skall uppväcka eder avund mot ett folk som icke är ett folk; mot ett hednafolk utan förstånd skall jag reta eder till vrede."
20: Och Esaias går så långt, att han säger: "Jag har låtit mig finnas av dem som icke sökte mig, jag har låtit mig bliva uppenbar för dem som icke frågade efter mig."
21: Men om Israel säger han: "Hela dagen har jag uträckt mina händer till ett ohörsamt och gensträvigt folk."

 

2: For I bear them record that they have a zeal of God, but not according to knowledge.
3: For they being ignorant of God's righteousness, and going about to establish their own righteousness, have not submitted themselves unto the righteousness of God.
4: For Christ is the end of the law for righteousness to every one that believeth.
5: For Moses describeth the righteousness which is of the law, That the man which doeth those things shall live by them.
6: But the righteousness which is of faith speaketh on this wise, Say not in thine heart, Who shall ascend into heaven? (that is, to bring Christ down from above:)
7: Or, Who shall descend into the deep? (that is, to bring up Christ again from the dead.)
8: But what saith it? The word is nigh thee, even in thy mouth, and in thy heart: that is, the word of faith, which we preach;
9: That if thou shalt confess with thy mouth the Lord Jesus, and shalt believe in thine heart that God hath raised him from the dead, thou shalt be saved.
10: For with the heart man believeth unto righteousness; and with the mouth confession is made unto salvation.
11: For the scripture saith, Whosoever believeth on him shall not be ashamed.
12: For there is no difference between the Jew and the Greek: for the same Lord over all is rich unto all that call upon him.
13: For whosoever shall call upon the name of the Lord shall be saved.
14: How then shall they call on him in whom they have not believed? and how shall they believe in him of whom they have not heard? and how shall they hear without a preacher?
15: And how shall they preach, except they be sent? as it is written, How beautiful are the feet of them that preach the gospel of peace, and bring glad tidings of good things!
16: But they have not all obeyed the gospel. For Esaias saith, Lord, who hath believed our report?
17: So then faith cometh by hearing, and hearing by the word of God.
18: But I say, Have they not heard? Yes verily, their sound went into all the earth, and their words unto the ends of the world.
19: But I say, Did not Israel know? First Moses saith, I will provoke you to jealousy by them that are no people, and by a foolish nation I will anger you.
20: But Esaias is very bold, and saith, I was found of them that sought me not; I was made manifest unto them that asked not after me.
21: But to Israel he saith, All day long I have stretched forth my hands unto a disobedient and gainsaying people.

 

2: Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;
3: sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
4: Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
5: Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä.
6: Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: "Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?" se on: tuomaan Kristusta alas,
7: tahi: "Kuka astuu alas syvyyteen?" se on: nostamaan Kristusta kuolleista.
8: Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
9: Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10: sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
11: Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään".
12: Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
13: Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".
14: Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
15: Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"
16: Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?"
17: Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
18: Mutta minä kysyn: eivätkö he ole kuulleet? Kyllä ovat: "Heidän äänensä on kulkenut kaikkiin maihin, ja heidän sanansa maan piirin ääriin".
19: Minä kysyn: eikö Israelilla ole ollut siitä tietoa? Ensiksi jo Mooses sanoo: "Minä herätän teidän kiivautenne kansan kautta, joka ei ole kansa, ymmärtämättömän kansan kautta minä teitä kiihoitan".
20: Ja Esaias on rohkea ja sanoo: "Minut ovat löytäneet ne, jotka eivät minua etsineet; minä olen ilmestynyt niille, jotka eivät minua kysyneet".
21: Mutta Israelista hän sanoo: "Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohden".