1 Kor 15

2: genom vilket I ock bliven frälsta; jag vill påminna eder om huru jag förkunnade det för eder, såframt I eljest hållen fast därvid - om nu icke så är att I förgäves haven kommit till tro.
3: Jag meddelade eder ju såsom ett huvudstycke vad jag själv hade undfått: att Kristus dog för våra synder, enligt skrifterna,
4: och att han blev begraven, och att han har uppstått på tredje dagen, enligt skrifterna,
5: och att han visade sig för Cefas och sedan för de tolv.
6: Därefter visade han sig för mer än fem hundra bröder på en gång, av vilka de flesta ännu leva kvar, medan några äro avsomnade.
7: Därefter visade han sig för Jakob och sedan för alla apostlarna.
8: Allra sist visade han sig också för mig, som är att likna vid ett ofullgånget foster.
9: Ty jag är den ringaste bland apostlarna, ja, icke ens värdig att kallas apostel, jag som har förföljt Guds församling.
10: Men genom Guds nåd är jag vad jag är, och hans nåd mot mig har icke varit fåfäng, utan jag har arbetat mer än de alla - dock icke jag, utan Guds nåd, som har varit med mig.
11: Det må nu vara jag eller de andra, så är det på det sättet vi predika, och på det sättet I haven kommit till tro.
12: Om det nu predikas om Kristus att han har uppstått från de döda, huru kunna då somliga bland eder säga att det icke finnes någon uppståndelse från de döda?
13: Om det åter icke finnes någon uppståndelse från de döda, då har icke heller Kristus uppstått.
14: Men om Kristus icke har uppstått, då är ju vår predikan fåfäng, då är ock eder tro fåfäng;
15: då befinnas vi ock vara falska Guds vittnen, eftersom vi hava vittnat mot Gud att han har uppväckt Kristus, som han icke har uppväckt, om det är sant att döda icke uppstå.
16: Ja, om döda icke uppstå, så har ej heller Kristus uppstått.
17: Men om Kristus icke har uppstått, så är eder tro förgäves; I ären då ännu kvar i edra synder.
18: Då hava ju ock de gått förlorade, som hava avsomnat i Kristus.
19: Om vi i detta livet hava i Kristus haft vårt hopp, och därav intet bliver, då äro vi de mest ömkansvärda av alla människor.
20: Men nu har Kristus uppstått från de döda, såsom förstlingen av de avsomnade.
21: Ty eftersom döden kom genom en människa, så kom ock genom en människa de dödas uppståndelse.
22: Och såsom i Adam alla dö, så skola ock i Kristus alla göras levande.
23: Men var och en i sin ordning: Kristus såsom förstlingen, därnäst, vid Kristi tillkommelse, de som höra honom till.
24: Därefter kommer änden, då när han överlämnar riket åt Gud och Fadern, sedan han från andevärldens alla furstar och alla väldigheter och makter har tagit all deras makt.
25: Ty han måste regera "till dess han har lagt alla sina fiender under sina fötter".
26: Sist bland hans fiender bliver ock döden berövad all sin makt;
27: ty "allt har han lagt under hans fötter". Men när det heter att "allt är honom underlagt", då är uppenbarligen den undantagen, som har lagt allt under honom.
28: Och sedan allt har blivit Sonen underlagt, då skall ock Sonen själv giva sig under den som har lagt allt under honom. Och så skall Gud bliva allt i alla.
29: Vad kunna annars de som låta döpa sig för de dödas skull vinna därmed? Om så är att döda alls icke uppstå, varför låter man då döpa sig för deras skull?
30: Och varför undsätta vi oss själva var stund för faror?
31: Ty - så sant jag i Kristus Jesus, vår Herre, kan berömma mig av eder, mina bröder - jag lider döden dag efter dag.
32: Om jag hade tänkt såsom människor pläga tänka, när jag i Efesus kämpade mot vilddjuren, vad gagnade mig då det jag gjorde? Om döda icke uppstå - "låtom oss då äta och dricka, ty i morgon måste vi dö".
33: Faren icke vilse: "För goda seder dåligt sällskap är fördärv."
34: Vaknen upp till rätt nykterhet, och synden icke. Somliga finnas ju, som leva i okunnighet om Gud; eder till blygd säger jag detta.
35: Nu torde någon fråga: "På vad sätt uppstå då de döda, och med hurudan kropp skola de träda fram?"
36: Du oförståndige! Det frö du sår, det får ju icke liv, om det icke först har dött.
37: Och när du sår, då är det du sår icke den växt som en gång skall komma upp, utan ett naket korn, kanhända ett vetekorn, kanhända något annat.
38: Men Gud giver det en kropp, en sådan som han vill, och åt vart frö dess särskilda kropp.
39: Icke allt kött är av samma slag, utan människors har sin art, boskapsdjurs kött en annan art, fåglars kött åter en annan, fiskars återigen en annan.
40: Så finnas ock både himmelska kroppar och jordiska kroppar, men de himmelska kropparnas härlighet är av ett slag, de jordiska kropparnas av ett annat slag.
41: En härlighet har solen, en annan härlighet har månen, åter en annan härlighet hava stjärnorna; ja, den ena stjärnan är icke lik den andra i härlighet. -
42: Så är det ock med de dödas uppståndelse: vad som bliver sått förgängligt, det uppstår oförgängligt;
43: vad som bliver sått i ringhet, det uppstår i härlighet; vad som bliver sått i svaghet, det uppstår i kraft;
44: här sås en "själisk" kropp, där uppstår en andlig kropp. Så visst som det finnes en "själisk" kropp, så visst finnes det ock en andlig.
45: Så är ock skrivet: "Den första människan, Adam, blev en levande varelse med själ." Den siste Adam åter blev en levandegörande ande.
46: Men icke det andliga är det första, utan det "själiska"; sedan kommer det andliga.
47: Den första människan var av jorden och jordisk, den andra människan är av himmelen.
48: Sådan som den jordiska var, sådana äro ock de jordiska; och sådan som den himmelska är, sådana äro ock de himmelska.
49: Och såsom vi hava burit den jordiskas gestalt, så skola vi ock bära den himmelskas gestalt.
50: Mina bröder, vad jag nu vill säga är detta, att kött och blod icke kunna få Guds rike till arvedel; ej heller får förgängligheten oförgängligheten till arvedel.
51: Se, jag säger eder en hemlighet: Vi skola icke alla avsomna, men alla skola vi bliva förvandlade,
52: och det i ett nu, i ett ögonblick, vid den sista basunens ljud. Ty basunen skall ljuda, och de döda skola uppstå till oförgänglighet, och då skola vi bliva förvandlade.
53: Ty detta förgängliga måste ikläda sig oförgänglighet, och detta dödliga ikläda sig odödlighet.
54: Men när detta förgängliga har iklätt sig oförgänglighet, och detta dödliga har iklätt sig odödlighet, då skall det ord fullbordas, som står skrivet: "Döden är uppslukad och seger vunnen."
55: Du död, var är din seger? Du död, var är din udd?
56: Dödens udd är synden, och syndens makt kommer av lagen.
57: Men Gud vare tack, som giver oss segern genom vår Herre Jesus Kristus!
58: Alltså, mina älskade bröder, varen fasta, orubbliga, alltid överflödande i Herrens verk, eftersom I veten att edert arbete icke är fåfängt i Herren.

 

2: By which also ye are saved, if ye keep in memory what I preached unto you, unless ye have believed in vain.
3: For I delivered unto you first of all that which I also received, how that Christ died for our sins according to the scriptures;
4: And that he was buried, and that he rose again the third day according to the scriptures:
5: And that he was seen of Cephas, then of the twelve:
6: After that, he was seen of above five hundred brethren at once; of whom the greater part remain unto this present, but some are fallen asleep.
7: After that, he was seen of James; then of all the apostles.
8: And last of all he was seen of me also, as of one born out of due time.
9: For I am the least of the apostles, that am not meet to be called an apostle, because I persecuted the church of God.
10: But by the grace of God I am what I am: and his grace which was bestowed upon me was not in vain; but I laboured more abundantly than they all: yet not I, but the grace of God which was with me.
11: Therefore whether it were I or they, so we preach, and so ye believed.
12: Now if Christ be preached that he rose from the dead, how say some among you that there is no resurrection of the dead?
13: But if there be no resurrection of the dead, then is Christ not risen:
14: And if Christ be not risen, then is our preaching vain, and your faith is also vain.
15: Yea, and we are found false witnesses of God; because we have testified of God that he raised up Christ: whom he raised not up, if so be that the dead rise not.
16: For if the dead rise not, then is not Christ raised:
17: And if Christ be not raised, your faith is vain; ye are yet in your sins.
18: Then they also which are fallen asleep in Christ are perished.
19: If in this life only we have hope in Christ, we are of all men most miserable.
20: But now is Christ risen from the dead, and become the firstfruits of them that slept.
21: For since by man came death, by man came also the resurrection of the dead.
22: For as in Adam all die, even so in Christ shall all be made alive.
23: But every man in his own order: Christ the firstfruits; afterward they that are Christ's at his coming.
24: Then cometh the end, when he shall have delivered up the kingdom to God, even the Father; when he shall have put down all rule and all authority and power.
25: For he must reign, till he hath put all enemies under his feet.
26: The last enemy that shall be destroyed is death.
27: For he hath put all things under his feet. But when he saith all things are put under him, it is manifest that he is excepted, which did put all things under him.
28: And when all things shall be subdued unto him, then shall the Son also himself be subject unto him that put all things under him, that God may be all in all.
29: Else what shall they do which are baptized for the dead, if the dead rise not at all? why are they then baptized for the dead?
30: And why stand we in jeopardy every hour?
31: I protest by your rejoicing which I have in Christ Jesus our Lord, I die daily.
32: If after the manner of men I have fought with beasts at Ephesus, what advantageth it me, if the dead rise not? let us eat and drink; for to morrow we die.
33: Be not deceived: evil communications corrupt good manners.
34: Awake to righteousness, and sin not; for some have not the knowledge of God: I speak this to your shame.
35: But some man will say, How are the dead raised up? and with what body do they come?
36: Thou fool, that which thou sowest is not quickened, except it die:
37: And that which thou sowest, thou sowest not that body that shall be, but bare grain, it may chance of wheat, or of some other grain:
38: But God giveth it a body as it hath pleased him, and to every seed his own body.
39: All flesh is not the same flesh: but there is one kind of flesh of men, another flesh of beasts, another of fishes, and another of birds.
40: There are also celestial bodies, and bodies terrestrial: but the glory of the celestial is one, and the glory of the terrestrial is another.
41: There is one glory of the sun, and another glory of the moon, and another glory of the stars: for one star differeth from another star in glory.
42: So also is the resurrection of the dead. It is sown in corruption; it is raised in incorruption:
43: It is sown in dishonour; it is raised in glory: it is sown in weakness; it is raised in power:
44: It is sown a natural body; it is raised a spiritual body. There is a natural body, and there is a spiritual body.
45: And so it is written, The first man Adam was made a living soul; the last Adam was made a quickening spirit.
46: Howbeit that was not first which is spiritual, but that which is natural; and afterward that which is spiritual.
47: The first man is of the earth, earthy: the second man is the Lord from heaven.
48: As is the earthy, such are they also that are earthy: and as is the heavenly, such are they also that are heavenly.
49: And as we have borne the image of the earthy, we shall also bear the image of the heavenly.
50: Now this I say, brethren, that flesh and blood cannot inherit the kingdom of God; neither doth corruption inherit incorruption.
51: Behold, I shew you a mystery; We shall not all sleep, but we shall all be changed,
52: In a moment, in the twinkling of an eye, at the last trump: for the trumpet shall sound, and the dead shall be raised incorruptible, and we shall be changed.
53: For this corruptible must put on incorruption, and this mortal must put on immortality.
54: So when this corruptible shall have put on incorruption, and this mortal shall have put on immortality, then shall be brought to pass the saying that is written, Death is swallowed up in victory.
55: O death, where is thy sting? O grave, where is thy victory?
56: The sting of death is sin; and the strength of sin is the law.
57: But thanks be to God, which giveth us the victory through our Lord Jesus Christ.
58: Therefore, my beloved brethren, be ye stedfast, unmoveable, always abounding in the work of the Lord, forasmuch as ye know that your labour is not in vain in the Lord.

 

2: ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.
3: Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,
4: ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan,
5: ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista.
6: Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois.
7: Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille.
8: Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt.
9: Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.
10: Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.
11: Olinpa siis minä tai olivatpa he: näin me saarnaamme, ja näin te olette uskoon tulleet.
12: Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole?
13: Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut.
14: Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne;
15: ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.
16: Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
17: Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.
18: Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut.
19: Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
20: Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
21: Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
22: Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
23: mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan;
24: sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman.
25: Sillä hänen pitää hallitseman "siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle".
26: Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.
27: Sillä: "kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle". Mutta kun hän sanoo: "kaikki on alistettu", niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa.
28: Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.
29: Mitä muutoin ne, jotka kastattavat itsensä kuolleitten puolesta, sillä saavat aikaan? Jos kuolleet eivät heräjä, miksi nämä sitten kastattavat itsensä heidän puolestaan?
30: Ja miksi mekään antaudumme joka hetki vaaraan?
31: Joka päivä minä olen kuoleman kidassa, niin totta kuin te, veljet, olette minun kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
32: Jos minä ihmisten tavoin olen taistellut petojen kanssa Efesossa, mitä hyötyä minulle siitä on? Jos kuolleet eivät heräjä, niin: "syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme".
33: Älkää eksykö. "Huono seura hyvät tavat turmelee."
34: Raitistukaa oikealla tavalla, älkääkä syntiä tehkö; sillä niitä on, joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta. Teidän häpeäksenne minä tämän sanon.
35: Mutta joku ehkä kysyy: "Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?"
36: Sinä mieletön, se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole!
37: Ja kun kylvät, et kylvä sitä vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, nisun jyvän tai muun minkä tahansa.
38: Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren.
39: Ei kaikki liha ole samaa lihaa, vaan toista on ihmisten, toista taas karjan liha, toista on lintujen liha, toista kalojen.
40: Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten.
41: Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa.
42: Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa;
43: kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa;
44: kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen.
45: Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.
46: Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä.
47: Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.
48: Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset.
49: Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.
50: Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.
51: Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
52: yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
53: Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
54: Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu".
55: "Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?"
56: Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki.
57: Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!
58: Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.