|
1917
1: Så förmanar jag nu eder, mina bröder, vid Guds barmhärtighet, att frambära edra kroppar till ett levande, heligt och Gud välbehagligt offer - eder andliga tempeltjänst.
2: Och skicken eder icke efter denna tidsålders väsende, utan förvandlen eder genom edert sinnes förnyelse, så att I kunnen pröva vad som är Guds vilja, vad som är gott och välbehagligt och fullkomligt.
3: Ty i kraft av den nåd som har blivit mig given, tillsäger jag var och en av eder att icke hava högre tankar om sig än tillbörligt är, utan tänka blygsamt, i överensstämmelse med det mått av tro som Gud har tilldelat var och en.
4: Ty såsom vi i en och samma kropp hava många lemmar, men alla lemmarna icke hava samma förrättning,
5: så utgöra ock vi, fastän många, en enda kropp i Kristus, men var för sig äro vi lemmar, varandra till tjänst.
6: Och vi hava olika gåvor, alltefter den nåd som har blivit oss given. Har någon profetians gåva, så bruke han den efter måttet av sin tro;
7: har någon fått en tjänst, så akte han på tjänsten; är någon satt till lärare, så akte han på sitt lärarkall;
8: är någon satt till att förmana, så akte han på sin plikt att förmana. Den som delar ut gåvor, han göre det med gott hjärta; den som är satt till föreståndare, han vare det med nit; den som övar barmhärtighet, han göre det med glädje.
9: Eder kärlek vare utan skrymtan; avskyn det onda, hållen fast vid det goda.
10: Älsken varandra av hjärtat i broderlig kärlek; söken överträffa varandra i inbördes hedersbevisning.
11: Varen icke tröga, där det gäller nit; varen brinnande i anden, tjänen Herren.
12: Varen glada i hoppet, tåliga i bedrövelsen, uthålliga i bönen.
13: Tagen del i de heligas behov. Varen angelägna om att bevisa gästvänlighet.
14: Välsignen dem som förfölja eder; välsignen, och förbannen icke.
15: Glädjens med dem som äro glada, gråten med dem som gråta.
16: Varen ens till sinnes med varandra. Haven icke edert sinne vänt till vad högt är, utan hållen eder till det som är ringa. Hållen icke eder själva för kloka.
17: Vedergällen ingen med ont för ont. Vinnläggen eder om vad gott är inför var man.
18: Hållen frid med alla människor, om möjligt är, och så mycket som på eder beror.
19: Hämnens icke eder själva, mina älskade, utan lämnen rum för vredesdomen; ty det är skrivet: "Min är hämnden, jag skall vedergälla det, säger Herren."
20: Fastmer, "om din ovän är hungrig, så giv honom att äta, om han är törstig, så giv honom att dricka; ty om du så gör, samlar du glödande kol på hans huvud."
21: Låt dig icke övervinnas av det onda, utan övervinn det onda med det goda.
|
KJV
1: I beseech you therefore, brethren, by the mercies of God, that ye present your bodies a living sacrifice, holy, acceptable unto God, which is your reasonable service.
2: And be not conformed to this world: but be ye transformed by the renewing of your mind, that ye may prove what is that good, and acceptable, and perfect, will of God.
3: For I say, through the grace given unto me, to every man that is among you, not to think of himself more highly than he ought to think; but to think soberly, according as God hath dealt to every man the measure of faith.
4: For as we have many members in one body, and all members have not the same office:
5: So we, being many, are one body in Christ, and every one members one of another.
6: Having then gifts differing according to the grace that is given to us, whether prophecy, let us prophesy according to the proportion of faith;
7: Or ministry, let us wait on our ministering: or he that teacheth, on teaching;
8: Or he that exhorteth, on exhortation: he that giveth, let him do it with simplicity; he that ruleth, with diligence; he that sheweth mercy, with cheerfulness.
9: Let love be without dissimulation. Abhor that which is evil; cleave to that which is good.
10: Be kindly affectioned one to another with brotherly love; in honour preferring one another;
11: Not slothful in business; fervent in spirit; serving the Lord;
12: Rejoicing in hope; patient in tribulation; continuing instant in prayer;
13: Distributing to the necessity of saints; given to hospitality.
14: Bless them which persecute you: bless, and curse not.
15: Rejoice with them that do rejoice, and weep with them that weep.
16: Be of the same mind one toward another. Mind not high things, but condescend to men of low estate. Be not wise in your own conceits.
17: Recompense to no man evil for evil. Provide things honest in the sight of all men.
18: If it be possible, as much as lieth in you, live peaceably with all men.
19: Dearly beloved, avenge not yourselves, but rather give place unto wrath: for it is written, Vengeance is mine; I will repay, saith the Lord.
20: Therefore if thine enemy hunger, feed him; if he thirst, give him drink: for in so doing thou shalt heap coals of fire on his head.
21: Be not overcome of evil, but overcome evil with good.
|
PR33.38
1: Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
2: Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
3: Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.
4: Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,
5: niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä;
6: ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on;
7: Jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan;
8: jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten.
9: Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni.
10: Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.
11: Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa.
12: Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.
13: Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta.
14: Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.
15: Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
16: Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita.
17: Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.
18: Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.
19: Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra".
20: Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle".
21: Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.
|
