|
1917
1: Ty jag vill säga eder detta, mina bröder: Våra fäder voro alla under molnskyn och gingo alla genom havet;
2: alla blevo de i molnskyn och i havet döpta till Moses;
3: alla åto de samma andliga mat,
4: och alla drucko de samma andliga dryck - de drucko nämligen ur en andlig klippa, som åtföljde dem, och den klippan var Kristus.
5: Men de flesta av dem hade Gud icke behag till; de blevo ju nedgjorda i öknen.
6: Detta skedde oss till en varnagel, för att vi icke skulle hava begärelse till det onda, såsom de hade begärelse därtill.
7: Ej heller skolen I bliva avgudadyrkare, såsom somliga av dem blevo; så är ju skrivet: "Folket satte sig ned till att äta och dricka, och därpå stodo de upp till all leka."
8: Låtom oss icke heller bedriva otukt, såsom somliga av dem gjorde, varför ock tjugutre tusen föllo på en enda dag.
9: Låtom oss icke heller fresta Kristus, såsom somliga av dem gjorde, varför de ock blevo dödade av ormarna.
10: Knorren icke heller, såsom somliga av dem gjorde, varför de ock blevo dödade av "Fördärvaren".
11: Men detta vederfors dem för att tjäna till en varnagel, och det blev upptecknat till lärdom för oss, som hava tidernas ände inpå oss.
12: Därför, den som menar sig stå, han må se till, att han icke faller.
13: Inga andra frestelser hava mött eder än sådana som vanligen möta människor. Och Gud är trofast; han skall icke tillstädja att I bliven frestade över eder förmåga, utan när han låter frestelsen komma, skall han ock bereda en utväg därur, så att I kunnen härda ut i den.
14: Alltså, mina älskade, undflyn avgudadyrkan.
15: Jag säger detta till eder såsom till förståndiga människor; själva mån I döma om det som jag säger.
16: Välsignelsens kalk, över vilken vi uttala välsignelsen, är icke den en delaktighet av Kristi blod? Brödet, som vi bryta, är icke det en delaktighet av Kristi kropp?
17: Eftersom det är ett enda bröd, så äro vi, fastän många, en enda kropp, ty alla få vi vår del av detta ena bröd.
18: Sen på det lekamliga Israel: äro icke de som äta av offren delaktiga i altaret?
19: Vad vill jag då säga härmed? Månne att avgudaofferskött är någonting, eller att en avgud är någonting?
20: Nej, det vill jag säga, att vad hedningarna offra, det offra de åt onda andar och icke åt Gud; och jag vill icke att I skolen hava någon gemenskap med de onda andarna.
21: I kunnen icke dricka Herrens kalk och tillika onda andars kalk; I kunnen icke hava del i Herrens bord och tillika i onda andars bord.
22: Eller vilja vi reta Herren? Äro då vi starkare än han?
23: "Allt är lovligt"; ja, men icke allt är nyttigt. "Allt är lovligt"; ja, men icke allt uppbygger.
24: Ingen söke sitt eget bästa, utan envar den andres.
25: Allt som säljes i köttboden mån I äta; I behöven icke för samvetets skull göra någon undersökning därom.
26: Ty "jorden är Herrens, och allt vad därpå är".
27: Om någon av dem som icke äro troende bjuder eder till sig och I viljen gå till honom, så mån I äta av allt som sättes fram åt eder; I behöven icke för samvetets skull göra någon undersökning därom.
28: Men om någon då säger till eder: "Detta är offerkött", så skolen I avhålla eder från att äta, för den mans skull, som gav saken till känna, och för samvetets skull -
29: jag menar icke ditt eget samvete, utan den andres; ty varför skulle jag låta min frihet dömas av en annans samvete?
30: Om jag äter därav med tacksägelse, varför skulle jag då bliva smädad för det som jag tackar Gud för?
31: Alltså, vare sig I äten eller dricken, eller vadhelst annat I gören, så gören allt till Guds ära.
32: Bliven icke för någon till en stötesten, varken för judar eller för greker eller för Guds församling;
33: varen såsom jag, som i alla stycken fogar mig efter alla och icke söker min egen nytta, utan de mångas, för att de skola bliva frälsta.
|
KJV
1: Moreover, brethren, I would not that ye should be ignorant, how that all our fathers were under the cloud, and all passed through the sea;
2: And were all baptized unto Moses in the cloud and in the sea;
3: And did all eat the same spiritual meat;
4: And did all drink the same spiritual drink: for they drank of that spiritual Rock that followed them: and that Rock was Christ.
5: But with many of them God was not well pleased: for they were overthrown in the wilderness.
6: Now these things were our examples, to the intent we should not lust after evil things, as they also lusted.
7: Neither be ye idolaters, as were some of them; as it is written, The people sat down to eat and drink, and rose up to play.
8: Neither let us commit fornication, as some of them committed, and fell in one day three and twenty thousand.
9: Neither let us tempt Christ, as some of them also tempted, and were destroyed of serpents.
10: Neither murmur ye, as some of them also murmured, and were destroyed of the destroyer.
11: Now all these things happened unto them for ensamples: and they are written for our admonition, upon whom the ends of the world are come.
12: Wherefore let him that thinketh he standeth take heed lest he fall.
13: There hath no temptation taken you but such as is common to man: but God is faithful, who will not suffer you to be tempted above that ye are able; but will with the temptation also make a way to escape, that ye may be able to bear it.
14: Wherefore, my dearly beloved, flee from idolatry.
15: I speak as to wise men; judge ye what I say.
16: The cup of blessing which we bless, is it not the communion of the blood of Christ? The bread which we break, is it not the communion of the body of Christ?
17: For we being many are one bread, and one body: for we are all partakers of that one bread.
18: Behold Israel after the flesh: are not they which eat of the sacrifices partakers of the altar?
19: What say I then? that the idol is any thing, or that which is offered in sacrifice to idols is any thing?
20: But I say, that the things which the Gentiles sacrifice, they sacrifice to devils, and not to God: and I would not that ye should have fellowship with devils.
21: Ye cannot drink the cup of the Lord, and the cup of devils: ye cannot be partakers of the Lord's table, and of the table of devils.
22: Do we provoke the Lord to jealousy? are we stronger than he?
23: All things are lawful for me, but all things are not expedient: all things are lawful for me, but all things edify not.
24: Let no man seek his own, but every man another's wealth.
25: Whatsoever is sold in the shambles, that eat, asking no question for conscience sake:
26: For the earth is the Lord's, and the fulness thereof.
27: If any of them that believe not bid you to a feast, and ye be disposed to go; whatsoever is set before you, eat, asking no question for conscience sake.
28: But if any man say unto you, This is offered in sacrifice unto idols, eat not for his sake that shewed it, and for conscience sake: for the earth is the Lord's, and the fulness thereof:
29: Conscience, I say, not thine own, but of the other: for why is my liberty judged of another man's conscience?
30: For if I by grace be a partaker, why am I evil spoken of for that for which I give thanks?
31: Whether therefore ye eat, or drink, or whatsoever ye do, do all to the glory of God.
32: Give none offence, neither to the Jews, nor to the Gentiles, nor to the church of God:
33: Even as I please all men in all things, not seeking mine own profit, but the profit of many, that they may be saved.
|
PR33.38
1: Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi
2: ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä
3: ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa
4: ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.
5: Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa.
6: Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat.
7: Älkää myöskään ruvetko epäjumalanpalvelijoiksi kuten muutamat heistä, niinkuin kirjoitettu on: "Kansa istui syömään ja juomaan, ja he nousivat iloa pitämään".
8: Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentä kolme tuhatta.
9: Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niinkuin muutamat heistä kiusasivat ja saivat käärmeiltä surmansa.
10: Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta.
11: Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.
12: Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.
13: Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.
14: Sentähden, rakkaani, paetkaa epäjumalanpalvelusta.
15: Minä puhun niinkuin ymmärtäväisille; arvostelkaa itse, mitä minä sanon.
16: Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?
17: Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.
18: Katsokaa luonnollista Israelia; eivätkö ne, jotka syövät uhreja, ole alttarista osalliset?
19: Mitä siis sanon? Ettäkö epäjumalanuhri on jotakin, tai että epäjumala on jotakin?
20: Ei, vaan että, mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle; mutta minä en tahdo, että te tulette osallisiksi riivaajista.
21: Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä.
22: Vai tahdommeko herättää Herran kiivauden? Emme kaiketi me ole häntä väkevämmät?
23: "Kaikki on luvallista", mutta ei kaikki ole hyödyksi; "kaikki on luvallista", mutta ei kaikki rakenna.
24: Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.
25: Syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantunnon tähden,
26: sillä: "Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on".
27: Jos joku, joka ei usko, kutsuu teitä ja te tahdotte mennä hänen luokseen, niin syökää kaikkea, mitä eteenne pannaan, kyselemättä mitään omantunnon tähden.
28: Mutta jos joku sanoo teille: "Tämä on epäjumalille uhrattua", niin jättäkää se syömättä hänen tähtensä, joka sen ilmaisi, ja omantunnon tähden;
29: en tarkoita sinun omaatuntoasi, vaan tuon toisen; sillä miksi minun vapauteni joutuisi toisen omantunnon tuomittavaksi?
30: Jos minä sen kiittäen nautin, miksi minua herjataan siitä, mistä kiitän?
31: Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.
32: Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle,
33: niinkuin minäkin koetan kelvata kaikille kaikessa enkä katso omaa hyötyäni, vaan monien hyötyä, että he pelastuisivat.
|
