Fil 2

2: gören då min glädje fullkomlig, i det att I ären ens till sinnes, uppfyllda av samma kärlek, endräktiga, liksinnade,
3: fria ifrån genstridighet och ifrån begär efter fåfänglig ära. Fasthellre må var och en i ödmjukhet akta den andre förmer än sig själv.
4: Och sen icke var och en på sitt eget bästa, utan var och en också på andras.
5: Varen så till sinnes som Kristus Jesus var,
6: han som var till i Guds-skepnad, men icke räknade jämlikheten med Gud såsom ett byte,
7: utan utblottade sig själv, i det han antog tjänare-skepnad, när han kom i människogestalt. Så befanns han i utvärtes måtto vara såsom en människa
8: och ödmjukade sig och blev lydig intill döden, ja, intill döden på korset.
9: Därför har ock Gud upphöjt honom över allting och givit honom det namn som är över alla namn
10: för att i Jesu namn alla knän skola böja sig, deras som äro i himmelen, och deras som äro på jorden, och deras som äro under jorden,
11: och för att alla tungor skola bekänna, Gud, Fadern, till ära, att Jesus Kristus är Herre.
12: Därför, mina älskade, såsom I alltid förut haven varit lydiga, så mån I också nu med fruktan och bävan arbeta på eder frälsning, och det icke allenast såsom I gjorden, då jag var närvarande, utan ännu mycket mer nu, då jag är frånvarande.
13: Ty Gud är den som verkar i eder både vilja och gärning, för att hans goda vilja skall ske.
14: Gören allt utan att knorra och tveka,
15: så att I bliven otadliga och rena, Guds ostraffliga barn mitt ibland "ett vrångt och avogt släkte", inom vilket I lysen såsom himlaljus i världen,
16: i det att I hållen fast vid livets ord. Bliven mig så till berömmelse på Kristi dag, till ett vittnesbörd om att jag icke har strävat förgäves och icke förgäves har arbetat.
17: Men om än mitt blod bliver utgjutet såsom ett drickoffer, när jag förrättar min tempeltjänst och därvid frambär offret av eder tro, så gläder jag mig dock och deltager i allas eder glädje.
18: Sammalunda mån ock I glädjas och deltaga i min glädje.
19: Jag hoppas nu i Herren Jesus att snart kunna sända Timoteus till eder, så att ock jag får känna hugnad genom det som jag då hör om eder.
20: Ty jag har ingen av samma sinne som han, ingen som av så uppriktigt hjärta kommer att hava omsorg om eder.
21: Allasammans söka de sitt eget, icke vad som hör Kristus Jesus till.
22: Men hans beprövade trohet kännen I; I veten huru han med mig har verkat i evangelii tjänst, såsom en son tjänar sin fader.
23: Honom hoppas jag alltså kunna sända, så snart jag har fått se huru det går med min sak.
24: Och i Herren är jag viss om att jag också själv snart skall få komma.
25: Emellertid har jag funnit det nödvändigt att sända brodern Epafroditus, min medarbetare och medkämpe, tillbaka till eder, honom som I haven skickat hit, för att å edra vägnar överlämna åt mig vad jag kunde behöva.
26: Ty han längtar efter eder alla och har ingen ro, därför att I haven hört honom vara sjuk.
27: Han har också verkligen varit sjuk, ja, nära döden, men Gud förbarmade sig över honom; och icke allenast över honom, utan också över mig, för att jag icke skulle få bedrövelse på bedrövelse.
28: Därför är jag så mycket mer angelägen att sända honom, både för att I skolen få glädjen att återse honom, och för att jag själv därigenom skall få lättnad i min bedrövelse.
29: Tagen alltså emot honom i Herren, med all glädje, och hållen sådana män i ära.
30: Ty för Kristi verks skull var han nära döden, i det han satte sitt liv på spel, för att giva mig ersättning för den tjänst som jag måste sakna från eder personligen.

 

2: Fulfil ye my joy, that ye be likeminded, having the same love, being of one accord, of one mind.
3: Let nothing be done through strife or vainglory; but in lowliness of mind let each esteem other better than themselves.
4: Look not every man on his own things, but every man also on the things of others.
5: Let this mind be in you, which was also in Christ Jesus:
6: Who, being in the form of God, thought it not robbery to be equal with God:
7: But made himself of no reputation, and took upon him the form of a servant, and was made in the likeness of men:
8: And being found in fashion as a man, he humbled himself, and became obedient unto death, even the death of the cross.
9: Wherefore God also hath highly exalted him, and given him a name which is above every name:
10: That at the name of Jesus every knee should bow, of things in heaven, and things in earth, and things under the earth;
11: And that every tongue should confess that Jesus Christ is Lord, to the glory of God the Father.
12: Wherefore, my beloved, as ye have always obeyed, not as in my presence only, but now much more in my absence, work out your own salvation with fear and trembling.
13: For it is God which worketh in you both to will and to do of his good pleasure.
14: Do all things without murmurings and disputings:
15: That ye may be blameless and harmless, the sons of God, without rebuke, in the midst of a crooked and perverse nation, among whom ye shine as lights in the world;
16: Holding forth the word of life; that I may rejoice in the day of Christ, that I have not run in vain, neither laboured in vain.
17: Yea, and if I be offered upon the sacrifice and service of your faith, I joy, and rejoice with you all.
18: For the same cause also do ye joy, and rejoice with me.
19: But I trust in the Lord Jesus to send Timotheus shortly unto you, that I also may be of good comfort, when I know your state.
20: For I have no man likeminded, who will naturally care for your state.
21: For all seek their own, not the things which are Jesus Christ's.
22: But ye know the proof of him, that, as a son with the father, he hath served with me in the gospel.
23: Him therefore I hope to send presently, so soon as I shall see how it will go with me.
24: But I trust in the Lord that I also myself shall come shortly.
25: Yet I supposed it necessary to send to you Epaphroditus, my brother, and companion in labour, and fellowsoldier, but your messenger, and he that ministered to my wants.
26: For he longed after you all, and was full of heaviness, because that ye had heard that he had been sick.
27: For indeed he was sick nigh unto death: but God had mercy on him; and not on him only, but on me also, lest I should have sorrow upon sorrow.
28: I sent him therefore the more carefully, that, when ye see him again, ye may rejoice, and that I may be the less sorrowful.
29: Receive him therefore in the Lord with all gladness; and hold such in reputation:
30: Because for the work of Christ he was nigh unto death, not regarding his life, to supply your lack of service toward me.

 

2: niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset
3: ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne
4: ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.
5: Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,
6: joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,
7: vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;
8: hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.
9: Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
10: niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
11: ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.
12: Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte;
13: sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
14: Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä,
15: että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa,
16: tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt.
17: Vaan jos minut uhrataankin tehdessäni teidän uskonne uhri- ja palvelustoimitusta, niin minä kuitenkin iloitsen, ja iloitsen kaikkien teidän kanssanne;
18: samoin iloitkaa tekin, ja iloitkaa minun kanssani!
19: Toivon Herrassa Jeesuksessa pian voivani lähettää Timoteuksen teidän tykönne, että minäkin tulisin rohkaistuksi, saatuani tietää, kuinka teidän on.
20: Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne;
21: sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on.
22: Mutta hänen koetellun mielensä te tunnette, että hän, niinkuin poika isäänsä, on minua palvellut evankeliumin työssä.
23: Hänet minä siis toivon voivani lähettää heti, kun olen saanut nähdä, miten minun käy.
24: Ja minä luotan Herrassa siihen, että itsekin pian olen tuleva.
25: Katson kuitenkin välttämättömäksi palauttaa luoksenne veljeni, työkumppanini ja taistelutoverini Epafrodituksen, teidän lähettinne ja auttajan minun tarpeissani.
26: Sillä hän ikävöi teitä kaikkia ja on kovin levoton siitä, että olitte kuulleet hänen sairastavan.
27: Ja hän olikin sairaana, kuoleman kielissä; mutta Jumala armahti häntä, eikä ainoastaan häntä, vaan myös minua, etten saisi murhetta murheen päälle.
28: Lähetän hänet sentähden kiiruimmiten, että te hänet nähdessänne taas iloitsisitte ja minäkin olisin murheettomampi.
29: Ottakaa siis hänet vastaan Herrassa kaikella ilolla, ja pitäkää semmoisia kunniassa;
30: sillä Kristuksen työn tähden hän joutui aivan kuoleman partaalle, kun pani henkensä alttiiksi tehdäkseen minulle sen palveluksen, mitä te ette voineet tehdä.