Pred 3

2: Födas har sin tid, och dö har sin tid. Plantera har sin tid, och rycka upp det planterade har sin tid.
3: Dräpa har sin tid, och läka har sin tid. Bryta ned har sin tid, och bygga upp har sin tid.
4: Gråta har sin tid, och le har sin tid. Klaga har sin tid, och dansa har sin tid.
5: Kasta undan stenar har sin tid, och samla ihop stenar har sin tid. Taga i famn har sin tid, och avhålla sig från famntag har sin tid.
6: Söka upp har sin tid, och tappa bort har sin tid. Förvara har sin tid, och kasta bort har sin tid.
7: Riva sönder har sin tid, och sy ihop har sin tid. Tiga har sin tid, och tala har sin tid.
8: Älska har sin tid, och hata har sin tid. Krig har sin tid, och fred har sin tid.
9: Vad förmån av sin möda har då den som arbetar?
10: Jag såg vilket besvär Gud har givit människors barn till att plåga sig med.
11: Allt har han gjort skönt för sin tid, ja, han har ock lagt evigheten i människornas hjärtan, dock så, att de icke förmå att till fullo, ifrån begynnelsen intill änden, fatta det verk som Gud har gjort.
12: Jag insåg att intet är bättre för dem, än att de äro glada och göra sig goda dagar, så länge de leva.
13: Men om någon kan äta och dricka och njuta vad gott är under all sin möda, så är också detta en Guds gåva.
14: Jag insåg att allt vad Gud gör skall förbliva evinnerligen; man kan icke lägga något därtill, ej heller taga något därifrån. Och Gud har så gjort, för att man skall frukta honom.
15: Vad som är, det var redan förut, och vad som kommer att ske, det skedde ock redan förut; Gud söker blott fram det förgångna.
16: Ytterligare såg jag under solen att på domarsätet rådde orättfärdighet, och på rättfärdighetens säte orättfärdighet.
17: Då sade jag i mitt hjärta: Både den rättfärdige och den orättfärdige skall Gud döma; ty vart företag och allt vad man gör har sin tid hos honom.
18: Jag sade i mitt hjärta: För människornas skull sker detta, på det att Gud må pröva dem, och på det att de själva må inse att de äro såsom fänad.
19: Ty det går människors barn såsom det går fänaden, dem alla går det lika. Såsom fänaden dör, så dö ock de; enahanda ande hava de ock alla. Ja, människorna hava intet framför fänaden, ty allt är fåfänglighet.
20: Alla går de till samma mål; alla have de kommit av stoft, och alla skola de åter varda stoft.
21: Vem kan veta om människornas ande att den stiger uppåt, och om fänadens ande att den far ned under jorden?
22: Och jag såg att intet är bättre för människan, än att hon är glad under sitt arbete; ty detta är den del hon får. Ty vem kan föra henne tillbaka, så att hon får se och hava glädje av vad som skall ske efter henne?

 

2: A time to be born, and a time to die; a time to plant, and a time to pluck up that which is planted;
3: A time to kill, and a time to heal; a time to break down, and a time to build up;
4: A time to weep, and a time to laugh; a time to mourn, and a time to dance;
5: A time to cast away stones, and a time to gather stones together; a time to embrace, and a time to refrain from embracing;
6: A time to get, and a time to lose; a time to keep, and a time to cast away;
7: A time to rend, and a time to sew; a time to keep silence, and a time to speak;
8: A time to love, and a time to hate; a time of war, and a time of peace.
9: What profit hath he that worketh in that wherein he laboureth?
10: I have seen the travail, which God hath given to the sons of men to be exercised in it.
11: He hath made every thing beautiful in his time: also he hath set the world in their heart, so that no man can find out the work that God maketh from the beginning to the end.
12: I know that there is no good in them, but for a man to rejoice, and to do good in his life.
13: And also that every man should eat and drink, and enjoy the good of all his labour, it is the gift of God.
14: I know that, whatsoever God doeth, it shall be for ever: nothing can be put to it, nor any thing taken from it: and God doeth it, that men should fear before him.
15: That which hath been is now; and that which is to be hath already been; and God requireth that which is past.
16: And moreover I saw under the sun the place of judgment, that wickedness was there; and the place of righteousness, that iniquity was there.
17: I said in mine heart, God shall judge the righteous and the wicked: for there is a time there for every purpose and for every work.
18: I said in mine heart concerning the estate of the sons of men, that God might manifest them, and that they might see that they themselves are beasts.
19: For that which befalleth the sons of men befalleth beasts; even one thing befalleth them: as the one dieth, so dieth the other; yea, they have all one breath; so that a man hath no preeminence above a beast: for all is vanity.
20: All go unto one place; all are of the dust, and all turn to dust again.
21: Who knoweth the spirit of man that goeth upward, and the spirit of the beast that goeth downward to the earth?
22: Wherefore I perceive that there is nothing better, than that a man should rejoice in his own works; for that is his portion: for who shall bring him to see what shall be after him?

 

2: Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
3: Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
4: Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
5: Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
6: Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
7: Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
8: Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.
9: Mitä hyötyä on työntekijällä siitä, mistä hän näkee vaivaa?
10: Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.
11: Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.
12: Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä.
13: Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.
14: Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin.
15: Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin; ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.
16: Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys.
17: Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.
18: Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään, että he omassa olossaan ovat eläimiä.
19: Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.
20: Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.
21: Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?
22: Niin minä tulin näkemään, että ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?