Klag 3

2: Mig har han fört och låtit vandra genom mörker och genom ljus.
3: Ja, mot mig vänder han sin hand beständigt, åter och åter.
4: Han har uppfrätt mitt kött och min hud, han har krossat benen i mig.
5: Han har kringskansat och omvärvt mig med gift och vedermöda.
6: I mörker har han lagt mig såsom de längesedan döda.
7: Han har kringmurat mig, så att jag ej kommer ut, han har lagt på mig tunga fjättrar.
8: Huru jag än klagar och ropar, tillstoppar han öronen för min bön.
9: Med huggen sten har han murat för mina vägar, mina stigar har han gjort svåra.
10: En lurande björn är han mot mig, ett lejon som ligger i försåt.
11: Han förde mig på villoväg och rev mig i stycken, förödelse lät han gå över mig.
12: Han spände sin båge och satte mig upp till ett mål för sin pil.
13: Ja, pilar från sitt koger sände han in i mina njurar.
14: Jag blev ett åtlöje för hela mitt folk en visa för dem hela dagen.
15: Han mättade mig med bittra örter, han gav mig malört att dricka.
16: Han lät mina tänder bita sönder sig på stenar, han höljde mig med aska.
17: Ja, du förkastade min själ och tog bort min frid; jag visste ej mer vad lycka var.
18: Jag sade: "Det är ute med min livskraft och med mitt hopp till HERREN."
19: Tänk på mitt elände och min husvillhet, på malörten och giftet!
20: Stadigt tänker min själ därpå och är bedrövad i mig.
21: Men detta vill jag besinna, och därför skall jag hoppas:
22: HERRENS nåd är det att det icke är ute med oss, ty det är icke slut med hans barmhärtighet.
23: Den är var morgon ny, ja, stor är din trofasthet.
24: HERREN är min del, det säger min själ mig; därför vill jag hoppas på honom.
25: HERREN är god mot dem som förbida honom, mot den själ som söker honom.
26: Det är gott att hoppas i stillhet på hjälp från HERREN.
27: Det är gott för en man att han får bära ett ok i sin ungdom.
28: Må han sitta ensam och tyst, när ett sådant pålägges honom.
29: Må han sänka sin mun i stoftet; kanhända finnes ännu hopp.
30: Må han vända kinden till åt den som slår honom och låta mätta sig med smälek.
31: Ty Herren förkastar icke för evig tid;
32: utan om han har bedrövat, så förbarmar han sig igen, efter sin stora nåd.
33: Ty icke av villigt hjärta plågar han människors barn och vållar dem bedrövelse.
34: Att man krossar under sina fötter alla fångar i landet,
35: att man vränger en mans rätt inför den Högstes ansikte,
36: att man gör orätt mot en människa i någon hennes sak, skulle Herren icke se det?
37: Vem sade, och det vart, om det ej var Herren som bjöd?
38: Kommer icke från den Högstes mun både ont och gott?
39: Varför knorrar då en människa här i livet, varför en man, om han drabbas av sin synd?
40: Låtom oss rannsaka våra vägar och pröva dem och omvända oss till HERREN.
41: Låtom oss upplyfta våra hjärtan, såväl som våra händer, till Gud i himmelen.
42: Vi hava varit avfälliga och gensträviga, och du har icke förlåtit det.
43: Du har höljt dig i vrede och förföljt oss, du har dräpt utan förskoning.
44: Du har höljt dig i moln, så att ingen bön har nått fram.
45: Ja, orena och föraktade låter du oss stå mitt ibland folken.
46: Alla våra fiender spärra upp munnen emot oss.
47: Faror och fallgropar möta oss fördärv och skada.
48: Vattenbäckar rinna ned från mitt öga för dottern mitt folks skada.
49: Mitt öga flödar utan uppehåll och förtröttas icke,
50: till dess att HERREN blickar ned från himmelen och ser härtill.
51: Mitt öga vållar mig plåga för alla min stads döttrars skull.
52: Jag bliver ivrigt jagad såsom en fågel av dem som utan sak äro mina fiender.
53: De vilja förgöra mitt liv här i djupet, de kasta stenar på mig.
54: Vatten strömma över mitt huvud, jag säger: "Det är ute med mig."
55: Jag åkallar ditt namn, o HERRE, har underst i djupet.
56: Du hör min röst; tillslut icke ditt öra, bered mig lindring, då jag nu ropar.
57: Ja, du nalkas mig, när jag åkallar dig; du säger: "Frukta icke."
58: Du utför, Herre, min själs sak, du förlossar mitt liv.
59: Du ser, HERRE, den orätt mig vederfares; skaffa mig rätt.
60: Du ser all deras hämndgirighet, alla deras anslag mot mig.
61: Du hör deras smädelser, HERRE, alla deras anslag mot mig.
62: Vad mina motståndare tala och tänka ut är beständigt riktat mot mig.
63: Akta på huru de hava mig till sin visa, evad de sitta eller stå upp.
64: Du skall giva dem vedergällning, HERRE, efter deras händers verk.
65: Du skall lägga ett täckelse över deras hjärtan; din förbannelse skall komma över dem.
66: Du skall förfölja dem i vrede och förgöra dem, så att de ej bestå under HERRENS himmel.

 

2: He hath led me, and brought me into darkness, but not into light.
3: Surely against me is he turned; he turneth his hand against me all the day.
4: My flesh and my skin hath he made old; he hath broken my bones.
5: He hath builded against me, and compassed me with gall and travail.
6: He hath set me in dark places, as they that be dead of old.
7: He hath hedged me about, that I cannot get out: he hath made my chain heavy.
8: Also when I cry and shout, he shutteth out my prayer.
9: He hath inclosed my ways with hewn stone, he hath made my paths crooked.
10: He was unto me as a bear lying in wait, and as a lion in secret places.
11: He hath turned aside my ways, and pulled me in pieces: he hath made me desolate.
12: He hath bent his bow, and set me as a mark for the arrow.
13: He hath caused the arrows of his quiver to enter into my reins.
14: I was a derision to all my people; and their song all the day.
15: He hath filled me with bitterness, he hath made me drunken with wormwood.
16: He hath also broken my teeth with gravel stones, he hath covered me with ashes.
17: And thou hast removed my soul far off from peace: I forgat prosperity.
18: And I said, My strength and my hope is perished from the LORD:
19: Remembering mine affliction and my misery, the wormwood and the gall.
20: My soul hath them still in remembrance, and is humbled in me.
21: This I recall to my mind, therefore have I hope.
22: It is of the LORD'S mercies that we are not consumed, because his compassions fail not.
23: They are new every morning: great is thy faithfulness.
24: The LORD is my portion, saith my soul; therefore will I hope in him.
25: The LORD is good unto them that wait for him, to the soul that seeketh him.
26: It is good that a man should both hope and quietly wait for the salvation of the LORD.
27: It is good for a man that he bear the yoke in his youth.
28: He sitteth alone and keepeth silence, because he hath borne it upon him.
29: He putteth his mouth in the dust; if so be there may be hope.
30: He giveth his cheek to him that smiteth him: he is filled full with reproach.
31: For the Lord will not cast off for ever:
32: But though he cause grief, yet will he have compassion according to the multitude of his mercies.
33: For he doth not afflict willingly nor grieve the children of men.
34: To crush under his feet all the prisoners of the earth,
35: To turn aside the right of a man before the face of the most High,
36: To subvert a man in his cause, the Lord approveth not.
37: Who is he that saith, and it cometh to pass, when the Lord commandeth it not?
38: Out of the mouth of the most High proceedeth not evil and good?
39: Wherefore doth a living man complain, a man for the punishment of his sins?
40: Let us search and try our ways, and turn again to the LORD.
41: Let us lift up our heart with our hands unto God in the heavens.
42: We have transgressed and have rebelled: thou hast not pardoned.
43: Thou hast covered with anger, and persecuted us: thou hast slain, thou hast not pitied.
44: Thou hast covered thyself with a cloud, that our prayer should not pass through.
45: Thou hast made us as the offscouring and refuse in the midst of the people.
46: All our enemies have opened their mouths against us.
47: Fear and a snare is come upon us, desolation and destruction.
48: Mine eye runneth down with rivers of water for the destruction of the daughter of my people.
49: Mine eye trickleth down, and ceaseth not, without any intermission,
50: Till the LORD look down, and behold from heaven.
51: Mine eye affecteth mine heart because of all the daughters of my city.
52: Mine enemies chased me sore, like a bird, without cause.
53: They have cut off my life in the dungeon, and cast a stone upon me.
54: Waters flowed over mine head; then I said, I am cut off.
55: I called upon thy name, O LORD, out of the low dungeon.
56: Thou hast heard my voice: hide not thine ear at my breathing, at my cry.
57: Thou drewest near in the day that I called upon thee: thou saidst, Fear not.
58: O Lord, thou hast pleaded the causes of my soul; thou hast redeemed my life.
59: O LORD, thou hast seen my wrong: judge thou my cause.
60: Thou hast seen all their vengeance and all their imaginations against me.
61: Thou hast heard their reproach, O LORD, and all their imaginations against me;
62: The lips of those that rose up against me, and their device against me all the day.
63: Behold their sitting down, and their rising up; I am their musick.
64: Render unto them a recompence, O LORD, according to the work of their hands.
65: Give them sorrow of heart, thy curse unto them.
66: Persecute and destroy them in anger from under the heavens of the LORD.

 

2: Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3: Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4: Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5: Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6: Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7: Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8: Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9: Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10: Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11: Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12: Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13: Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14: Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15: Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16: Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17: Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18: Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19: Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20: Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21: Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
22: Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24: Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25: Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26: Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27: Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28: Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29: Laskekoon suunsa tomuun - ehkä on vielä toivoa.
30: Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31: Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32: vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33: Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34: Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
35: kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
36: kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan - eikö Herra sitä näkisi?
37: Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
38: Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
39: Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
40: Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
41: Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
42: Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
43: olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
44: olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
45: Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
46: Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47: Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
48: Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49: Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
50: siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
51: Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52: Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53: He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
54: Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
55: Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
56: Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
57: Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
58: Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
59: Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
60: Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61: Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
62: Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
63: Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
64: Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
65: Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66: Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.