|
1917
1: Sedan, efter det att David hade talat ut med Saul, fäste sig Jonatans hjärta så vid Davids hjärta, att Jonatan hade honom lika kär som sitt eget liv.
2: Och Saul tog honom till sig på den dagen och lät honom icke mer vända tillbaka till sin faders hus.
3: Och Jonatan slöt ett förbund med David, då han nu hade honom lika kär som sitt eget liv.
4: Och Jonatan tog av sig manteln som han hade på sig och gav den åt David, så ock sina övriga kläder, ända till sitt svärd, sin båge och sitt bälte
5: Och när David drog ut, hade han framgång överallt dit Saul sände honom; Saul satte honom därför över krigsfolket. Och allt folket fann behag i honom, också de som voro Sauls tjänare.
6: Och när de kommo hem, då David vände tillbaka, efter att hava slagit ned filistéen, gingo kvinnorna ut från alla Israels städer, under sång och dans, för att möta konung Saul med jubel, med pukor och trianglar.
7: Och kvinnorna sjöngo med fröjd sålunda: "Saul har slagit sina tusen, men David sina tio tusen."
8: Då blev Saul mycket vred, ty det talet misshagade honom, och han sade: "Åt David hava de givit tio tusen, och åt mig hava de givit tusen; nu fattas honom allenast konungadömet."
9: Och Saul såg med ont öga på David från den dagen och allt framgent.
10: Dagen därefter kom en ond ande från Gud över Saul, så att han rasade i sitt hus; men David spelade på harpan, såsom han dagligen plägade. Och Saul hade sitt spjut i handen.
11: Och Saul svängde spjutet och tänkte: "Jag skall spetsa David fast vid väggen." Men David böjde sig undan för honom, två gånger.
12: Och Saul fruktade för David, eftersom HERREN var med honom, sedan han hade vikit ifrån Saul.
13: Därför avlägsnade Saul honom ifrån sig, i det att han gjorde honom till överhövitsman i sin här; han blev så folkets ledare och anförare.
14: Och David hade framgång på alla sina vägar, och HERREN var med honom.
15: Då nu Saul såg att han hade så stor framgång, fruktade han honom än mer.
16: Men hela Israel och Juda hade David kär, eftersom han var deras ledare och anförare.
17: Och Saul sade till David: "Se, min äldsta dotter, Merab, vill jag giva dig till hustru; skicka dig allenast såsom en tapper man i min tjänst, och för HERRENS krig." Ty Saul tänkte: "Min hand må icke drabba honom, filistéernas hand må drabba honom."
18: Men David svarade Saul: "Vem är jag, vilka hava mina levnadsförhållanden varit, och vad är min faders släkt i Israel, eftersom jag skulle bliva konungens måg?"
19: När tiden kom att Sauls dotter Merab skulle hava givits åt David, blev hon emellertid given till hustru åt meholatiten Adriel. -
20: Men Sauls dotter Mikal hade David kär. Och när man omtalade detta för Saul, behagade det honom.
21: Saul tänkte nämligen: "Jag skall giva henne åt honom, för att hon må bliva honom en snara, så att filistéernas hand drabbar honom." Och Saul sade till David: "För andra gången kan du nu bliva min måg."
22: Och Saul bjöd sina tjänare att de hemligen skulle tala så med David: "Se, konungen har behag till dig, och alla hans tjänare hava dig kär; du hör nu bliva konungens måg."
23: Och Sauls tjänare talade dessa ord i Davids öron. Men David sade: "Tyckes det eder vara en så ringa sak att bliva konungens måg? Jag är ju en fattig och ringa man."
24: Detta omtalade Sauls tjänare för honom och sade: "Så har David sagt."
25: Då tillsade Saul dem att de skulle säga så till David: "Konungen begär ingen annan brudgåva än förhudarna av ett hundra filistéer, för att hämnd så må tagas på konungens fiender." Saul hoppades nämligen att han skulle få David fälld genom filistéernas hand.
26: När så hans tjänare omtalade för David vad han hade sagt, ville David gärna på det villkoret bliva konungens måg; och innan tiden ännu var förlupen,
27: stod David upp och drog åstad med sina män och slog av filistéerna två hundra man. Och David tog deras förhudar med sig, och fulla antalet blev överlämnat åt konungen, för att han skulle bliva konungens måg. Och Saul gav honom så sin dotter Mikal till hustru.
28: Men Saul såg och förstod att HERREN var med David; Och Sauls dotter Mikal hade honom kär.
29: Då fruktade Saul ännu mer för David, och så blev Saul Davids fiende för hela livet.
30: Men filistéernas furstar drogo i fält; och så ofta de drogo ut, hade David större framgång än någon annan av Sauls tjänare, så att hans namn blev mycket berömt.
|
KJV
1: And it came to pass, when he had made an end of speaking unto Saul, that the soul of Jonathan was knit with the soul of David, and Jonathan loved him as his own soul.
2: And Saul took him that day, and would let him go no more home to his father's house.
3: Then Jonathan and David made a covenant, because he loved him as his own soul.
4: And Jonathan stripped himself of the robe that was upon him, and gave it to David, and his garments, even to his sword, and to his bow, and to his girdle.
5: And David went out whithersoever Saul sent him, and behaved himself wisely: and Saul set him over the men of war, and he was accepted in the sight of all the people, and also in the sight of Saul's servants.
6: And it came to pass as they came, when David was returned from the slaughter of the Philistine, that the women came out of all cities of Israel, singing and dancing, to meet king Saul, with tabrets, with joy, and with instruments of musick.
7: And the women answered one another as they played, and said, Saul hath slain his thousands, and David his ten thousands.
8: And Saul was very wroth, and the saying displeased him; and he said, They have ascribed unto David ten thousands, and to me they have ascribed but thousands: and what can he have more but the kingdom?
9: And Saul eyed David from that day and forward.
10: And it came to pass on the morrow, that the evil spirit from God came upon Saul, and he prophesied in the midst of the house: and David played with his hand, as at other times: and there was a javelin in Saul's hand.
11: And Saul cast the javelin; for he said, I will smite David even to the wall with it. And David avoided out of his presence twice.
12: And Saul was afraid of David, because the LORD was with him, and was departed from Saul.
13: Therefore Saul removed him from him, and made him his captain over a thousand; and he went out and came in before the people.
14: And David behaved himself wisely in all his ways; and the LORD was with him.
15: Wherefore when Saul saw that he behaved himself very wisely, he was afraid of him.
16: But all Israel and Judah loved David, because he went out and came in before them.
17: And Saul said to David, Behold my elder daughter Merab, her will I give thee to wife: only be thou valiant for me, and fight the LORD'S battles. For Saul said, Let not mine hand be upon him, but let the hand of the Philistines be upon him.
18: And David said unto Saul, Who am I? and what is my life, or my father's family in Israel, that I should be son in law to the king?
19: But it came to pass at the time when Merab Saul's daughter should have been given to David, that she was given unto Adriel the Meholathite to wife.
20: And Michal Saul's daughter loved David: and they told Saul, and the thing pleased him.
21: And Saul said, I will give him her, that she may be a snare to him, and that the hand of the Philistines may be against him. Wherefore Saul said to David, Thou shalt this day be my son in law in the one of the twain.
22: And Saul commanded his servants, saying, Commune with David secretly, and say, Behold, the king hath delight in thee, and all his servants love thee: now therefore be the king's son in law.
23: And Saul's servants spake those words in the ears of David. And David said, Seemeth it to you a light thing to be a king's son in law, seeing that I am a poor man, and lightly esteemed?
24: And the servants of Saul told him, saying, On this manner spake David.
25: And Saul said, Thus shall ye say to David, The king desireth not any dowry, but an hundred foreskins of the Philistines, to be avenged of the king's enemies. But Saul thought to make David fall by the hand of the Philistines.
26: And when his servants told David these words, it pleased David well to be the king's son in law: and the days were not expired.
27: Wherefore David arose and went, he and his men, and slew of the Philistines two hundred men; and David brought their foreskins, and they gave them in full tale to the king, that he might be the king's son in law. And Saul gave him Michal his daughter to wife.
28: And Saul saw and knew that the LORD was with David, and that Michal Saul's daughter loved him.
29: And Saul was yet the more afraid of David; and Saul became David's enemy continually.
30: Then the princes of the Philistines went forth: and it came to pass, after they went forth, that David behaved himself more wisely than all the servants of Saul; so that his name was much set by.
|
PR33.38
1: Kun hän oli lakannut puhumasta Saulin kanssa, kiintyi Joonatan kaikesta sielustaan Daavidiin, ja Joonatan rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa.
2: Ja Saul otti hänet sinä päivänä luoksensa eikä sallinut hänen enää palata isänsä kotiin.
3: Ja Joonatan teki liiton Daavidin kanssa, sillä hän rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa.
4: Ja Joonatan riisui viitan, joka hänellä oli yllänsä, ja antoi sen Daavidille, ja samoin takkinsa, vieläpä miekkansa, jousensa ja vyönsä.
5: Daavid lähti, minne vain Saul hänet lähetti, ja hän menestyi. Niin Saul asetti hänet sotamiesten päälliköksi, ja se oli mieleen kaikelle kansalle ja myös Saulin palvelijoille.
6: Ja kun he olivat tulossa, silloin kun Daavid palasi takaisin surmattuansa filistealaisen, menivät naiset kaikista Israelin kaupungeista laulaen ja karkeloiden kuningas Saulia vastaan, riemuiten, vaskirumpuja ja kymbaaleja lyöden.
7: Ja karkeloivat naiset virittivät laulun ja sanoivat: "Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenen tuhatta".
8: Silloin Saul vihastui kovin, sillä hän pani sen puheen pahakseen, ja hän sanoi: "Daavidille he antavat kymmenen tuhatta, ja minulle he antavat tuhat; nyt puuttuu häneltä enää vain kuninkuus".
9: Ja Saul katsoi karsain silmin Daavidia siitä päivästä alkaen.
10: Seuraavana päivänä Jumalan lähettämä paha henki valtasi Saulin, niin että hän raivosi kotonansa; mutta Daavid soitteli, niinkuin muulloinkin joka päivä, ja Saulilla oli kädessänsä keihäs.
11: Niin Saul heitti keihään ja ajatteli: "Minä keihästän Daavidin seinään". Mutta Daavid väisti häntä kaksi kertaa.
12: Ja Saul pelkäsi Daavidia, koska Herra oli hänen kanssansa, mutta oli poistunut Saulista.
13: Sentähden Saul toimitti hänet pois luotansa ja teki hänet tuhannenpäämieheksi; ja hän lähti ja tuli väen edellä.
14: Ja Daavid menestyi kaikilla teillään, ja Herra oli hänen kanssansa.
15: Kun Saul näki, että hänellä oli niin suuri menestys, rupesi hän häntä kammomaan.
16: Mutta koko Israel ja Juuda rakasti Daavidia, koska hän lähti ja tuli heidän edellänsä.
17: Ja Saul sanoi Daavidille: "Katso, vanhimman tyttäreni, Meerabin, minä annan sinulle vaimoksi; ole vain urhoollinen ja käy Herran sotia". Sillä Saul ajatteli: "Minun käteni älköön sattuko häneen, vaan sattukoon häneen filistealaisten käsi".
18: Mutta Daavid vastasi Saulille: "Mikä minä olen, mikä on minun elämäni ja mikä on isäni suku Israelissa, että minä tulisin kuninkaan vävyksi?"
19: Kun aika tuli, että Saulin tytär Meerab oli annettava Daavidille, annettiinkin hänet vaimoksi meholalaiselle Adrielille.
20: Mutta Saulin tytär Miikal rakasti Daavidia. Ja kun se ilmoitettiin Saulille, oli se hänelle mieleen.
21: Sillä Saul ajatteli: "Minä annan hänet Daavidille, että hän tulisi hänelle ansaksi ja filistealaisten käsi sattuisi häneen". Niin Saul sanoi Daavidille: "Nyt voit toisen kerran tulla minun vävykseni".
22: Ja Saul käski palvelijoitansa: "Puhukaa salaa Daavidille näin: `Katso, kuningas on mieltynyt sinuun, ja kaikki hänen palvelijansa rakastavat sinua; sinun on nyt tultava kuninkaan vävyksi`".
23: Niin Saulin palvelijat puhuivat nämä sanat Daavidille. Mutta Daavid sanoi: "Onko teidän mielestänne niin pieni asia tulla kuninkaan vävyksi? Minähän olen köyhä ja halpa mies."
24: Saulin palvelijat ilmoittivat hänelle tämän, sanoen: "Näin on Daavid puhunut".
25: Niin Saul sanoi: "Sanokaa Daavidille näin: `Kuningas ei halua muuta morsiamenhintaa kuin sata filistealaisten esinahkaa, että kuninkaan vihollisille kostettaisiin`". Sillä Saul ajatteli kaataa Daavidin filistealaisten käden kautta.
26: Kun hänen palvelijansa ilmoittivat tämän Daavidille, miellytti Daavidia tulla näin kuninkaan vävyksi; ja ennenkuin määräaika oli kulunut umpeen,
27: nousi Daavid ja lähti miehineen ja kaatoi filistealaisia kaksisataa miestä. Ja Daavid toi heidän esinahkansa, täyden määrän, kuninkaalle, tullaksensa kuninkaan vävyksi. Silloin Saul antoi tyttärensä Miikalin hänelle vaimoksi.
28: Ja Saul näki ja ymmärsi, että Herra oli Daavidin kanssa, ja Saulin tytär Miikal rakasti häntä.
29: Niin Saul pelkäsi vielä enemmän Daavidia, ja Saulista tuli koko elinajakseen Daavidin vihamies.
30: Mutta filistealaisten ruhtinaat lähtivät sotaan; ja niin usein kuin he lähtivät sotaan, oli Daavidilla suurempi menestys kuin kaikilla muilla Saulin palvelijoilla, niin että hänen nimensä tuli sangen kuuluisaksi.
|
