|
1917
1: Sedan de hade fört Guds ark ditin, ställde de den i tältet som David hade slagit upp åt den, och framburo därefter brännoffer och tackoffer inför Guds ansikte.
2: När David hade offrat brännoffret och tackoffret, välsignade han folket i HERRENS namn.
3: Och åt var och en av alla israeliterna, både man och kvinna, gav han en kaka bröd, ett stycke kött och en druvkaka.
4: Och han förordnade vissa leviter till att göra tjänst inför HERRENS ark, för att de skulle prisa, tacka och lova HERREN, Israels Gud:
5: Asaf såsom anförare, näst efter honom Sakarja, och vidare Jegiel, Semiramot, Jehiel, Mattitja, Eliab, Benaja, Obed-Edom och Jegiel med psaltare och harpor; och Asaf skulle slå cymbaler.
6: Men prästerna Benaja och Jahasiel skulle beständigt stå med sina trumpeter framför Guds förbundsark.
7: På den dagen var det som David först fastställde den ordningen att man genom Asaf och hans bröder skulle tacka HERREN på detta sätt:
8: "Tacken HERREN, åkallen hans namn, gören hans gärningar kunniga bland folken.
9: Sjungen till hans ära, lovsägen honom, talen om alla hans under.
10: Berömmen eder av hans heliga namn; glädje sig av hjärtat de som söka HERREN.
11: Frågen efter HERREN och hans makt, söken hans ansikte beständigt.
12: Tänken på de underbara verk som han har gjort, på hans under och hans muns domar,
13: I Israels, hans tjänares, säd, I Jakobs barn, hans utvalda.
14: Han är HERREN, vår Gud; över hela jorden gå hans domar.
15: Tänken evinnerligen på hans förbund, intill tusen släkten på vad han har stadgat,
16: på det förbund han slöt med Abraham och på hans ed till Isak.
17: Han fastställde det för Jakob till en stadga, för Israel till ett evigt förbund;
18: han sade: 'Åt dig vill jag giva Kanaans land, det skall bliva eder arvedels lott.'
19: Då voren I ännu en liten hop, I voren ringa och främlingar därinne.
20: Och de vandrade åstad ifrån folk till folk ifrån ett rike bort till ett annat.
21: Han tillstadde ingen att göra dem skada, han straffade konungar för deras skull:
22: 'Kommen icke vid mina smorda, och gören ej mina profeter något ont.'
23: Sjungen till HERRENS ära, alla länder, båden glädje var dag, förkunnen hans frälsning.
24: Förtäljen bland hedningarna hans ära, bland alla folk hans under.
25: Ty stor är HERREN och högt lovad, och fruktansvärd är han mer än alla gudar.
26: Ty folkens alla gudar äro avgudar, men HERREN är den som har gjort himmelen.
27: Majestät och härlighet äro inför hans ansikte, makt och fröjd i hans boning.
28: Given åt HERREN, I folkens släkter, given åt HERREN ära och makt;
29: given åt HERREN hans namns ära, bären fram skänker och kommen inför hans ansikte, tillbedjen HERREN i helig skrud.
30: Bäven för hans ansikte, alla länder; se, jordkretsen står fast och vacklar icke.
31: Himmelen vare glad, och jorden fröjde sig, och bland hedningarna säge man: 'HERREN är nu konung!'
32: Havet bruse och allt vad däri är, marken glädje sig och allt som är därpå;
33: ja, då juble skogens träd inför HERREN, ty han kommer för att döma jorden.
34: Tacken HERREN, ty han är god, ty hans nåd varar evinnerligen,
35: och sägen: 'Fräls oss, du vår frälsnings Gud, församla oss och rädda oss från hedningarna, så att vi få prisa ditt heliga namn och berömma oss av ditt lov.'
36: Lovad vare HERREN, Israels Gud, från evighet till evighet!" Och allt folket sade: "Amen", och lovade HERREN.
37: Och han gav där, inför HERRENS förbundsark, åt Asaf och hans bröder uppdraget att beständigt göra tjänst inför arken, var dag med de för den dagen bestämda sysslorna.
38: Men Obed-Edom och deras bröder voro sextioåtta; och Obed-Edom, Jedituns son, och Hosa gjorde han till dörrvaktare.
39: Och prästen Sadok och hans bröder, prästerna, anställde han inför HERRENS tabernakel, på offerhöjden i Gibeon,
40: för att de beständigt skulle offra åt HERREN brännoffer på brännoffersaltaret, morgon och afton, och göra allt vad som var föreskrivet i HERRENS lag, den som han hade givit åt Israel;
41: och jämte dem Heman och Jedutun och de övriga namngivna utvalda, på det att de skulle tacka HERREN, därför att hans nåd varar evinnerligen.
42: Och hos dessa, nämligen Heman och Jedutun, förvarades trumpeter och cymbaler åt dem som skulle spela, så ock andra instrumenter som hörde till gudstjänsten. Och Jedutuns söner gjorde han till dörrvaktare.
43: Sedan gick allt folket hem, var och en till sitt; men David vände om för att hälsa sitt husfolk.
|
KJV
1: So they brought the ark of God, and set it in the midst of the tent that David had pitched for it: and they offered burnt sacrifices and peace offerings before God.
2: And when David had made an end of offering the burnt offerings and the peace offerings, he blessed the people in the name of the LORD.
3: And he dealt to every one of Israel, both man and woman, to every one a loaf of bread, and a good piece of flesh, and a flagon of wine.
4: And he appointed certain of the Levites to minister before the ark of the LORD, and to record, and to thank and praise the LORD God of Israel:
5: Asaph the chief, and next to him Zechariah, Jeiel, and Shemiramoth, and Jehiel, and Mattithiah, and Eliab, and Benaiah, and Obededom: and Jeiel with psalteries and with harps; but Asaph made a sound with cymbals;
6: Benaiah also and Jahaziel the priests with trumpets continually before the ark of the covenant of God.
7: Then on that day David delivered first this psalm to thank the LORD into the hand of Asaph and his brethren.
8: Give thanks unto the LORD, call upon his name, make known his deeds among the people.
9: Sing unto him, sing psalms unto him, talk ye of all his wondrous works.
10: Glory ye in his holy name: let the heart of them rejoice that seek the LORD.
11: Seek the LORD and his strength, seek his face continually.
12: Remember his marvellous works that he hath done, his wonders, and the judgments of his mouth;
13: O ye seed of Israel his servant, ye children of Jacob, his chosen ones.
14: He is the LORD our God; his judgments are in all the earth.
15: Be ye mindful always of his covenant; the word which he commanded to a thousand generations;
16: Even of the covenant which he made with Abraham, and of his oath unto Isaac;
17: And hath confirmed the same to Jacob for a law, and to Israel for an everlasting covenant,
18: Saying, Unto thee will I give the land of Canaan, the lot of your inheritance;
19: When ye were but few, even a few, and strangers in it.
20: And when they went from nation to nation, and from one kingdom to another people;
21: He suffered no man to do them wrong: yea, he reproved kings for their sakes,
22: Saying, Touch not mine anointed, and do my prophets no harm.
23: Sing unto the LORD, all the earth; shew forth from day to day his salvation.
24: Declare his glory among the heathen; his marvellous works among all nations.
25: For great is the LORD, and greatly to be praised: he also is to be feared above all gods.
26: For all the gods of the people are idols: but the LORD made the heavens.
27: Glory and honour are in his presence; strength and gladness are in his place.
28: Give unto the LORD, ye kindreds of the people, give unto the LORD glory and strength.
29: Give unto the LORD the glory due unto his name: bring an offering, and come before him: worship the LORD in the beauty of holiness.
30: Fear before him, all the earth: the world also shall be stable, that it be not moved.
31: Let the heavens be glad, and let the earth rejoice: and let men say among the nations, The LORD reigneth.
32: Let the sea roar, and the fulness thereof: let the fields rejoice, and all that is therein.
33: Then shall the trees of the wood sing out at the presence of the LORD, because he cometh to judge the earth.
34: O give thanks unto the LORD; for he is good; for his mercy endureth for ever.
35: And say ye, Save us, O God of our salvation, and gather us together, and deliver us from the heathen, that we may give thanks to thy holy name, and glory in thy praise.
36: Blessed be the LORD God of Israel for ever and ever. And all the people said, Amen, and praised the LORD.
37: So he left there before the ark of the covenant of the LORD Asaph and his brethren, to minister before the ark continually, as every day's work required:
38: And Obededom with their brethren, threescore and eight; Obededom also the son of Jeduthun and Hosah to be porters:
39: And Zadok the priest, and his brethren the priests, before the tabernacle of the LORD in the high place that was at Gibeon,
40: To offer burnt offerings unto the LORD upon the altar of the burnt offering continually morning and evening, and to do according to all that is written in the law of the LORD, which he commanded Israel;
41: And with them Heman and Jeduthun, and the rest that were chosen, who were expressed by name, to give thanks to the LORD, because his mercy endureth for ever;
42: And with them Heman and Jeduthun with trumpets and cymbals for those that should make a sound, and with musical instruments of God. And the sons of Jeduthun were porters.
43: And all the people departed every man to his house: and David returned to bless his house.
|
PR33.38
1: Kun he olivat tuoneet Jumalan arkin ja asettaneet sen majaan, jonka Daavid oli sille pystyttänyt, uhrasivat he polttouhreja ja yhteysuhreja Jumalan edessä.
2: Ja kun Daavid oli uhrannut polttouhrin ja yhteysuhrit, siunasi hän kansan Herran nimeen.
3: Ja hän jakoi kaikille israelilaisille, sekä miehille että naisille, kullekin leipäkakun, kappaleen lihaa ja rypälekakun.
4: Ja hän asetti Herran arkin eteen leeviläisiä palvelemaan ja kunnioittamaan, kiittämään ja ylistämään Herraa, Israelin Jumalaa:
5: Aasafin johtajaksi, toiseksi Sakarjan, sitten Jegielin, Semiramotin, Jehielin, Mattitjan, Eliabin, Benajan, Oobed-Edomin ja Jegielin soittamaan harpuilla ja kanteleilla, Aasafin helistäessä kymbaaleja
6: ja pappien, Benajan ja Jahasielin, soittaessa yhtämittaa torvia Jumalan liitonarkin edessä.
7: Silloin, sinä päivänä, ensi kerran Daavid asetti Aasafin ja hänen veljensä kiittämään Herraa näin:
8: "Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.
9: Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.
10: Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.
11: Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
12: Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,
13: te Israelin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.
14: Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.
15: Muistakaa hänen liittonsa iankaikkisesti, hamaan tuhansiin polviin, sana, jonka hän on säätänyt,
16: liitto, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja hänen lisakille vannomansa vala.
17: Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.
18: Hän sanoi: `Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne`.
19: Teitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja te olitte muukalaisia siellä.
20: Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.
21: Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:
22: `Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni`.
23: Veisatkaa Herralle, kaikki maa, julistakaa päivästä päivään hänen pelastustekojansa.
24: Ilmoittakaa pakanain seassa hänen kunniaansa, hänen ihmeitänsä kaikkien kansojen seassa.
25: Sillä Herra on suuri ja sangen ylistettävä, hän on peljättävä yli kaikkien jumalain.
26: Sillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjumalia, mutta Herra on tehnyt taivaat.
27: Kirkkaus ja kunnia on hänen kasvojensa edessä, väkevyys ja riemu hänen asuinsijassaan.
28: Antakaa Herralle, te kansojen sukukunnat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys.
29: Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, tuokaa lahjoja ja tulkaa hänen kasvojensa eteen, kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa.
30: Vaviskaa hänen kasvojensa edessä, kaikki maa. Maan piiri pysyy lujana, se ei horju.
31: Iloitkoot taivaat, ja riemuitkoon maa; ja sanottakoon pakanain seassa: `Herra on kuningas!`
32: Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on; ihastukoot kedot ja kaikki, mitä niissä on,
33: riemuitkoot silloin metsän puut Herran edessä, sillä hän tulee tuomitsemaan maata.
34: Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
35: Ja sanokaa: `Pelasta meidät, sinä pelastuksemme Jumala, kokoa ja vapahda meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskaisimme sinun ylistyksestäsi`.
36: Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen." Ja kaikki kansa sanoi: "Amen", ja ylisti Herraa.
37: Ja hän asetti Aasafin ja hänen veljensä sinne Herran liitonarkin eteen tekemään vakituista palvelusta arkin edessä, kunakin päivänä sen päivän palveluksen,
38: mutta Oobed-Edomin ja heidän veljensä, yhteensä kuusikymmentä kahdeksan, nimittäin Oobed-Edomin, Jeditunin pojan, ja Hoosan, ovenvartijoiksi.
39: Ja pappi Saadokin ja hänen veljensä, papit, hän asetti Herran asumuksen eteen, uhrikukkulalle, joka on Gibeonissa,
40: uhraamaan polttouhreja Herralle polttouhrialttarilla, aina aamuin ja illoin, kaikki niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa, jonka hän on antanut Israelille.
41: Ja heidän kanssaan olivat Heeman ja Jedutun ynnä muut valitut, nimeltä mainitut, kiittämässä Herraa siitä, että hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
42: Näiden, Heemanin ja Jedutunin, hallussa oli torvet ja kymbaalit soittajia varten ynnä muut soittimet Jumalan virttä varten. Ja Jedutunin pojat vartioivat ovia.
43: Sitten kaikki kansa lähti kukin kotiinsa, ja Daavid kääntyi takaisin tervehtimään perhettänsä.
|
