|
1917
1: (2:2) Och Jona bad till HERREN, sin Gud, i fiskens buk.
2: (2:3) Han sade: "Jag åkallade HERREN i min nöd, och han svarade mig; från dödsrikets buk ropade jag, och du hörde min röst.
3: (2:4) Du kastade mig i djupet, mitt i havet, och strömmen omslöt mig, alla dina svallande böljor gingo över mig.
4: (2:5) Jag tänkte då: 'Jag är bortdriven ifrån dina ögon.' Men jag skall åter få skåda upp mot ditt heliga tempel.
5: (2:6) Vatten omvärvde mig in på livet, djupet omslöt mig; sjögräs omsnärjde mitt huvud.
6: (2:7) Till bergens grund sjönk jag ned, jordens bommar slöto sig bakom mig för evigt. Men du förde min själ upp ur graven, HERRE, min Gud.
7: (2:8) När min själ försmäktade i mig, då tänkte jag på HERREN, och min bön kom till dig, i ditt heliga tempel.
8: (2:9) De som hålla sig till fåfängliga avgudar, de låta sin nåds Gud fara.
9: (2:10) Men jag vill offra åt dig, med högljudd tacksägelse; vad jag har lovat vill jag infria; frälsningen är hos HERREN!"
10: (2:11) Och på HERRENS befallning kastade fisken upp Jona på land.
|
KJV
1: Then Jonah prayed unto the LORD his God out of the fish's belly,
2: And said, I cried by reason of mine affliction unto the LORD, and he heard me; out of the belly of hell cried I, and thou heardest my voice.
3: For thou hadst cast me into the deep, in the midst of the seas; and the floods compassed me about: all thy billows and thy waves passed over me.
4: Then I said, I am cast out of thy sight; yet I will look again toward thy holy temple.
5: The waters compassed me about, even to the soul: the depth closed me round about, the weeds were wrapped about my head.
6: I went down to the bottoms of the mountains; the earth with her bars was about me for ever: yet hast thou brought up my life from corruption, O LORD my God.
7: When my soul fainted within me I remembered the LORD: and my prayer came in unto thee, into thine holy temple.
8: They that observe lying vanities forsake their own mercy.
9: But I will sacrifice unto thee with the voice of thanksgiving; I will pay that that I have vowed. Salvation is of the LORD.
10: And the LORD spake unto the fish, and it vomited out Jonah upon the dry land.
|
PR33.38
1: Mutta Herra toimitti suuren kalan nielaisemaan Joonan. Ja Joona oli kalan sisässä kolme päivää ja kolme yötä.
2: Ja Joona rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisässä
3: ja sanoi: "Minä huusin ahdistuksessani Herraa, ja hän vastasi minulle. Tuonelan kohdussa minä huusin apua, ja sinä kuulit minun ääneni.
4: Sinä syöksit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröitsi minut, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi vyöryivät minun ylitseni.
5: Minä ajattelin: Olen karkoitettu pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin minä saan vielä katsella sinun pyhää temppeliäsi.
6: Vedet piirittivät minut aina sieluun asti, syvyys ympäröitsi minut, kaisla kietoutui päähäni.
7: Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä nostit minun henkeni ylös haudasta, Herra, minun Jumalani.
8: Kun sieluni nääntyi minussa, minä muistin Herraa, ja minun rukoukseni tuli sinun tykösi, sinun pyhään temppeliisi.
9: Ne, jotka kunnioittavat vääriä jumalia, hylkäävät armonantajansa.
10: Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksen kaikuessa. Mitä olen luvannut, sen minä täytän. Herrassa on pelastus." [2:11] Sitten Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle.
|
