2 Kon 4

2: Elisa sade till henne: "Vad kan jag göra för dig? Säg mig, vad har du i huset?" Hon svarade: "Din tjänarinna har intet annat i huset än en flaska smörjelseolja."
3: Då sade han: "Gå och låna dig kärl utifrån av alla dina grannar, tomma kärl, men icke för få.
4: Gå så in, och stäng igen dörren om dig och dina söner, och gjut i alla dessa kärl; och när ett kärl är fullt, så flytta undan det."
5: Då gick hon ifrån honom. Och sedan hon hade stängt igen dörren om sig och sina söner, buro de fram kärlen till henne, och hon göt i.
6: Och när kärlen voro fulla, sade hon till sin son: "Bär fram åt mig ännu ett kärl." Men han svarade henne: "Här finnes intet kärl mer. Då stannade oljan av.
7: Och hon kom och berättade detta för gudsmannen. Då sade han: "Gå och sälj oljan, och betala din skuld. Sedan må du med dina söner leva av det som bliver över."
8: En dag kom Elisa över till Sunem. Där bodde en rik kvinna, som nödgade honom att äta hos sig; och så ofta han sedan kom ditöver, tog han in där och åt.
9: Då sade hon en gång till sin man: "Se, jag har förnummit att han som beständigt kommer hitöver är en helig gudsman.
10: Så låt oss nu mura upp ett litet rum på taket och där sätta in åt honom en säng, ett bord, en stol och en ljusstake, så att han kan få taga in där, när han kommer till oss."
11: Så kom han dit en dag och fick då taga in i rummet och ligga där.
12: Och han sade till sin tjänare Gehasi: "Kalla hit sunemitiskan." Då kallade han dit henne, och hon infann sig där hos tjänaren.
13: Ytterligare tillsade han honom: "Säg till henne: 'Se, du har haft allt detta besvär för oss. Vad kan nu jag göra för dig? Har du något att andraga hos konungen eller hos härhövitsmannen?'" Men hon svarade: "Nej; jag bor ju här mitt ibland mitt folk."
14: Sedan frågade han: "Vad kan jag då göra för henne?" Gehasi svarade: "Jo, hon har ingen son, och hennes man är gammal."
15: Så sade han då: "Kalla henne hitin." Då kallade han dit henne, och hon stannade i dörren.
16: Och han sade: "Nästa år vid just denna tid skall du hava en son i famnen." Hon svarade: "Nej, min herre, du gudsman, inbilla icke din tjänarinna något sådant."
17: Men kvinnan blev havande och födde en son följande år, just vid den tid som Elisa hade sagt henne.
18: Och när gossen blev större, hände sig en dag att han gick ut till sin fader hos skördemännen.
19: Då begynte han klaga för sin fader: "Mitt huvud! Mitt huvud!" Denne sade till sin tjänare: "Tag honom och bär honom till hans moder.
20: Han tog honom då och förde honom till hans moder. Och han satt i hennes knä till middagstiden; då gav han upp andan.
21: Men hon gick upp och lade honom på gudsmannens säng och stängde igen om honom och gick ut.
22: Därefter kallade hon på sin man och sade: "Sänd till mig en av tjänarna med en åsninna, så vill jag skynda till gudsmannen; sedan kommer jag strax tillbaka."
23: Han sade: "Varför vill du i dag fara till honom? Det är ju varken nymånad eller sabbat." Hon svarade: "Oroa dig icke!"
24: Sedan lät hon sadla åsninnan och sade till sin tjänare: "Driv på framåt, och gör icke något uppehåll i min färd, förrän jag säger dig till."
25: Så begav hon sig åstad och kom till gudsmannen på berget Karmel. Då nu gudsmannen fick se henne på något avstånd, sade han till sin tjänare Gehasi: "Se, där är sunemitiskan.
26: Skynda nu emot henne och fråga henne: 'Allt står väl rätt till med dig och med din man och med gossen?'" Hon svarade: "Ja."
27: Men när hon kom upp till gudsmannen på berget, fattade hon om hans fötter. Då gick Gehasi fram och ville driva henne undan; men gudsmannen sade: "Låt henne vara, ty hennes själ är bedrövad; men HERREN hade fördolt detta för mig och icke låtit mig få veta det."
28: Och hon sade: "Hade jag väl bett min herre om en son? Sade jag icke fastmer att du icke skulle inbilla mig något?"
29: Då sade han till Gehasi: "Omgjorda dina länder och tag min stav i din hand och gå åstad; om du möter någon, så hälsa icke på honom, och om någon hälsar på dig, så besvara icke hans hälsning. Och lägg sedan min stav på gossens ansikte."
30: Men gossens moder sade: "Så sant HERREN lever, och så sant du själv lever, jag släpper dig icke." Då stod han upp och följde med henne.
31: Men Gehasi hade redan gått före dem och lagt staven på gossens ansikte; dock hördes icke ett ljud, och intet spår av förnimmelse kunde märkas. Då vände han om och gick honom till mötes och berättade det för honom och sade: "Gossen har icke vaknat upp."
32: Och när Elisa kom in i huset, fick han se att gossen låg död på hans säng.
33: Då gick han in och stängde igen dörren om dem båda och bad till HERREN.
34: Och han steg upp i sängen och lade sig över gossen, så att han hade sin mun på hans mun, sina ögon på hans ögon och sina händer på hans händer. När han så lutade sig ned över gossen, blev kroppen varm.
35: Därefter gick han åter fram och tillbaka i rummet och steg så åter upp i sängen och lutade sig ned över honom. Då nös gossen, ända till sju gånger. Och därpå slog gossen upp ögonen.
36: Sedan ropade han på Gehasi och sade: "Kalla hit sunemitiskan." Då kallade han in henne, och när hon kom in till honom, sade han: "Tag din son."
37: Då kom hon fram och föll ned för hans fötter och bugade sig mot jorden. Därefter tog hon sin son och gick ut.
38: Och Elisa kom åter till Gilgal, medan hungersnöden var i landet. När då profetlärjungarna sutto där inför honom, sade han till sin tjänare "Sätt på den stora grytan och koka något till soppa åt profetlärjungarna."
39: Och en av dem gick ut på marken för att plocka något grönt; då fick han se en vild slingerväxt, och av den plockade han något som liknade gurkor, sin mantel full. När han sedan kom in, skar han sönder dem och lade dem i soppgrytan; ty de kände icke till dem.
40: Och de öste upp åt männen, för att de skulle äta. Men så snart de hade begynt äta av soppan, gåvo de upp ett rop och sade: "Döden är i grytan, du gudsman!" Och de kunde icke äta.
41: Då sade han: "Skaffen hit mjöl." Detta kastade han i grytan. Därefter sade han: "Ös upp åt folket och låt dem äta." Och intet skadligt fanns nu mer i grytan.
42: Och en man kom från Baal-Salisa och förde med sig åt gudsmannen förstlingsbröd; tjugu kornbröd, och ax av grönskuren säd i sin påse. Då sade han: "Giv det åt folket att äta."
43: Men hans tjänare sade: "Huru skall jag kunna sätta fram detta för hundra män?" Han sade: "Giv det åt folket att äta; ty så säger HERREN: De skola äta och få över.
44: Då satte han fram det för dem. Och de åto och fingo över, såsom HERREN hade sagt.

 

2: And Elisha said unto her, What shall I do for thee? tell me, what hast thou in the house? And she said, Thine handmaid hath not any thing in the house, save a pot of oil.
3: Then he said, Go, borrow thee vessels abroad of all thy neighbours, even empty vessels; borrow not a few.
4: And when thou art come in, thou shalt shut the door upon thee and upon thy sons, and shalt pour out into all those vessels, and thou shalt set aside that which is full.
5: So she went from him, and shut the door upon her and upon her sons, who brought the vessels to her; and she poured out.
6: And it came to pass, when the vessels were full, that she said unto her son, Bring me yet a vessel. And he said unto her, There is not a vessel more. And the oil stayed.
7: Then she came and told the man of God. And he said, Go, sell the oil, and pay thy debt, and live thou and thy children of the rest.
8: And it fell on a day, that Elisha passed to Shunem, where was a great woman; and she constrained him to eat bread. And so it was, that as oft as he passed by, he turned in thither to eat bread.
9: And she said unto her husband, Behold now, I perceive that this is an holy man of God, which passeth by us continually.
10: Let us make a little chamber, I pray thee, on the wall; and let us set for him there a bed, and a table, and a stool, and a candlestick: and it shall be, when he cometh to us, that he shall turn in thither.
11: And it fell on a day, that he came thither, and he turned into the chamber, and lay there.
12: And he said to Gehazi his servant, Call this Shunammite. And when he had called her, she stood before him.
13: And he said unto him, Say now unto her, Behold, thou hast been careful for us with all this care; what is to be done for thee? wouldest thou be spoken for to the king, or to the captain of the host? And she answered, I dwell among mine own people.
14: And he said, What then is to be done for her? And Gehazi answered, Verily she hath no child, and her husband is old.
15: And he said, Call her. And when he had called her, she stood in the door.
16: And he said, About this season, according to the time of life, thou shalt embrace a son. And she said, Nay, my lord, thou man of God, do not lie unto thine handmaid.
17: And the woman conceived, and bare a son at that season that Elisha had said unto her, according to the time of life.
18: And when the child was grown, it fell on a day, that he went out to his father to the reapers.
19: And he said unto his father, My head, my head. And he said to a lad, Carry him to his mother.
20: And when he had taken him, and brought him to his mother, he sat on her knees till noon, and then died.
21: And she went up, and laid him on the bed of the man of God, and shut the door upon him, and went out.
22: And she called unto her husband, and said, Send me, I pray thee, one of the young men, and one of the asses, that I may run to the man of God, and come again.
23: And he said, Wherefore wilt thou go to him to day? it is neither new moon, nor sabbath. And she said, It shall be well.
24: Then she saddled an ass, and said to her servant, Drive, and go forward; slack not thy riding for me, except I bid thee.
25: So she went and came unto the man of God to mount Carmel. And it came to pass, when the man of God saw her afar off, that he said to Gehazi his servant, Behold, yonder is that Shunammite:
26: Run now, I pray thee, to meet her, and say unto her, Is it well with thee? is it well with thy husband? is it well with the child? And she answered, It is well.
27: And when she came to the man of God to the hill, she caught him by the feet: but Gehazi came near to thrust her away. And the man of God said, Let her alone; for her soul is vexed within her: and the LORD hath hid it from me, and hath not told me.
28: Then she said, Did I desire a son of my lord? did I not say, Do not deceive me?
29: Then he said to Gehazi, Gird up thy loins, and take my staff in thine hand, and go thy way: if thou meet any man, salute him not; and if any salute thee, answer him not again: and lay my staff upon the face of the child.
30: And the mother of the child said, As the LORD liveth, and as thy soul liveth, I will not leave thee. And he arose, and followed her.
31: And Gehazi passed on before them, and laid the staff upon the face of the child; but there was neither voice, nor hearing. Wherefore he went again to meet him, and told him, saying, The child is not awaked.
32: And when Elisha was come into the house, behold, the child was dead, and laid upon his bed.
33: He went in therefore, and shut the door upon them twain, and prayed unto the LORD.
34: And he went up, and lay upon the child, and put his mouth upon his mouth, and his eyes upon his eyes, and his hands upon his hands: and he stretched himself upon the child; and the flesh of the child waxed warm.
35: Then he returned, and walked in the house to and fro; and went up, and stretched himself upon him: and the child sneezed seven times, and the child opened his eyes.
36: And he called Gehazi, and said, Call this Shunammite. So he called her. And when she was come in unto him, he said, Take up thy son.
37: Then she went in, and fell at his feet, and bowed herself to the ground, and took up her son, and went out.
38: And Elisha came again to Gilgal: and there was a dearth in the land; and the sons of the prophets were sitting before him: and he said unto his servant, Set on the great pot, and seethe pottage for the sons of the prophets.
39: And one went out into the field to gather herbs, and found a wild vine, and gathered thereof wild gourds his lap full, and came and shred them into the pot of pottage: for they knew them not.
40: So they poured out for the men to eat. And it came to pass, as they were eating of the pottage, that they cried out, and said, O thou man of God, there is death in the pot. And they could not eat thereof.
41: But he said, Then bring meal. And he cast it into the pot; and he said, Pour out for the people, that they may eat. And there was no harm in the pot.
42: And there came a man from Baalshalisha, and brought the man of God bread of the firstfruits, twenty loaves of barley, and full ears of corn in the husk thereof. And he said, Give unto the people, that they may eat.
43: And his servitor said, What, should I set this before an hundred men? He said again, Give the people, that they may eat: for thus saith the LORD, They shall eat, and shall leave thereof.
44: So he set it before them, and they did eat, and left thereof, according to the word of the LORD.

 

2: Elisa sanoi hänelle: "Mitä minä voin tehdä sinun hyväksesi? Sano minulle, mitä sinulla on talossasi." Hän vastasi: "Palvelijattarellasi ei ole talossa muuta kuin öljyä sen verran, kuin minä tarvitsen voidellakseni itseäni".
3: Silloin hän sanoi: "Mene ja lainaa itsellesi astioita kylästä, kaikilta naapureiltasi, tyhjiä astioita, tarpeeksi paljon.
4: Mene sitten sisään, sulje ovi jälkeesi ja poikiesi jälkeen ja kaada kaikkiin niihin astioihin. Ja aina kun astia on täysi, nosta se syrjään."
5: Niin hän meni pois hänen tyköänsä ja sulki oven jälkeensä ja poikiensa jälkeen. Nämä toivat sitten hänelle astiat, ja hän kaatoi niihin.
6: Ja kun astiat olivat täynnä, sanoi hän pojallensa: "Tuo minulle vielä yksi astia". Mutta hän vastasi hänelle: "Ei ole enää astiata". Silloin öljy tyrehtyi.
7: Ja hän meni ja kertoi sen Jumalan miehelle. Tämä sanoi: "Mene ja myy öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi elätte siitä, mikä jää jäljelle."
8: Eräänä päivänä Elisa meni Suunemiin, ja siellä oli arvossa pidetty vaimo, joka vaati häntä aterioimaan. Ja niin usein kuin hän kulki sen kautta, poikkesi hän sinne aterioimaan.
9: Niin vaimo sanoi miehellensä: "Katso, minä olen huomannut, että hän, joka aina kulkee meidän kauttamme, on pyhä Jumalan mies.
10: Muurauttakaamme pieni yliskammio ja pankaamme hänelle sinne vuode, pöytä, tuoli ja lamppu, niin että hän tullessaan meidän luoksemme voi vetäytyä sinne."
11: Eräänä päivänä hän sitten tuli sinne, poikkesi yliskammioon ja pani sinne maata.
12: Ja hän sanoi palvelijallensa Geehasille: "Kutsu se suunemilainen vaimo". Ja hän kutsui tämän, ja hän astui hänen eteensä.
13: Niin hän sanoi palvelijalle: "Sano hänelle: `Katso, sinä olet nähnyt kaiken tämän vaivan meidän tähtemme. Voisinko minä tehdä jotakin sinun hyväksesi? Onko sinulla jotakin esitettävää kuninkaalle tai sotapäällikölle?`" Mutta hän vastasi: "Minähän asun heimoni keskellä".
14: Niin hän kysyi: "Eikö siis voi tehdä mitään hänen hyväksensä?" Geehasi vastasi: "Voi kyllä: hänellä ei ole poikaa, ja hänen miehensä on vanha".
15: Hän sanoi: "Kutsu hänet". Niin tämä kutsui hänet, ja hän astui ovelle.
16: Ja Elisa sanoi: "Tähän aikaan tulevana vuonna on sinulla poika sylissäsi". Hän vastasi: "Ei, herrani; sinä Jumalan mies, älä petä palvelijatartasi".
17: Mutta vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan seuraavana vuonna juuri sinä aikana, jonka Elisa oli hänelle sanonut.
18: Kun poika oli kasvanut isoksi, meni hän eräänä päivänä isänsä tykö, joka oli leikkuuväen luona.
19: Ja hän valitti isällensä: "Voi minun päätäni, voi minun päätäni!" Tämä sanoi palvelijalle: "Kanna hänet äitinsä luo".
20: Niin palvelija otti hänet ja vei hänen äitinsä luo. Ja poika istui hänen polvillansa puolipäivään asti; sitten hän kuoli.
21: Ja äiti meni ylös ja laski hänet Jumalan miehen vuoteeseen, sulki oven, niin että poika jäi yksin, ja lähti pois.
22: Sitten hän kutsui miehensä ja sanoi: "Lähetä minulle palvelija ja aasintamma, niin minä riennän Jumalan miehen tykö ja tulen heti takaisin".
23: Hän sanoi: "Miksi menet hänen tykönsä tänä päivänä? Eihän nyt ole uusikuu eikä sapatti." Hän vastasi: "Ole huoleti".
24: Ja hän satuloi aasintamman ja sanoi palvelijallensa: "Aja yhä eteenpäin äläkä keskeytä minun matkaani, ennenkuin sanon sinulle".
25: Niin hän lähti ja tuli Jumalan miehen tykö Karmel-vuorelle. Kun Jumalan mies näki hänet kaukaa, sanoi hän palvelijalleen Geehasille: "Katso, se on suunemilainen vaimo.
26: Riennä nyt häntä vastaan ja kysy häneltä: `Voitko sinä hyvin, voivatko miehesi ja poikasi hyvin?`" Hän vastasi: "Hyvin".
27: Tultuaan vuorelle Jumalan miehen tykö hän tarttui hänen jalkoihinsa. Niin Geehasi astui esiin työntääkseen hänet pois. Mutta Jumalan mies sanoi: "Jätä hänet rauhaan, sillä hänen sielunsa on murheellinen, ja Herra on salannut sen minulta eikä ole ilmoittanut sitä minulle".
28: Hän sanoi: "Pyysinkö minä poikaa herraltani? Enkö sanonut: `Älä uskottele minulle`?"
29: Silloin Elisa sanoi Geehasille: "Vyötä kupeesi ja ota minun sauvani käteesi ja mene. Jos kohtaat jonkun, älä tervehdi häntä, ja jos joku tervehtii sinua, älä vastaa. Ja pane minun sauvani pojan kasvoille."
30: Mutta pojan äiti sanoi: "Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä en jätä sinua". Ja Elisa nousi ja seurasi häntä.
31: Mutta Geehasi oli mennyt heidän edellänsä ja pannut sauvan pojan kasvoille, mutta tämä ei ääntänyt eikä kuullut. Niin hän tuli takaisin häntä vastaan ja kertoi hänelle sanoen: "Poika ei herännyt".
32: Ja kun Elisa tuli huoneeseen, niin katso, poika makasi hänen vuoteessaan kuolleena.
33: Tultuaan sisään hän sulki oven, niin että he jäivät kahden, ja rukoili Herraa.
34: Senjälkeen hän nousi vuoteelle ja laskeutui pojan yli, pannen suunsa hänen suunsa päälle, silmänsä hänen silmiensä päälle ja kätensä hänen kättensä päälle. Ja kun hän näin kumartui hänen ylitsensä, lämpeni pojan ruumis.
35: Sitten hän kulki huoneessa kerran edestakaisin ja nousi ja kumartui hänen ylitsensä. Silloin poika aivasti seitsemän kertaa, ja senjälkeen poika avasi silmänsä.
36: Hän kutsui Geehasin ja sanoi: "Kutsu se suunemilainen vaimo". Niin hän kutsui vaimon, ja tämä tuli hänen luokseen. Hän sanoi: "Ota poikasi".
37: Ja vaimo tuli ja lankesi hänen jalkainsa juureen, kumartui maahan ja otti poikansa ja meni ulos.
38: Elisa palasi Gilgaliin, ja maassa oli nälänhätä. Ja kun profeetanoppilaat istuivat hänen edessänsä, sanoi hän palvelijallensa: "Pane suuri pata liedelle ja keitä keitto profeetanoppilaille".
39: Niin muuan heistä meni kedolle poimimaan yrttejä ja löysi villin köynnöskasvin ja poimi siitä villikurkkuja viittansa täyden. Tultuaan hän leikkeli ne keittopataan, sillä he eivät tunteneet niitä.
40: Ja he kaatoivat miesten syödä, mutta kun nämä maistoivat keittoa, huusivat he ja sanoivat: "Jumalan mies, padassa on kuolema!" Eivätkä he voineet syödä.
41: Silloin hän sanoi: "Tuokaa jauhoja". Ja hän heitti ne pataan. Sitten hän sanoi: "Kaatakaa väen syödä". Eikä padassa ollut mitään vahingollista.
42: Ja eräs mies tuli Baal-Saalisasta ja toi Jumalan miehelle uutisleipää, kaksikymmentä ohraleipää ja tuleentumatonta viljaa repussansa. Silloin Elisa sanoi: "Anna väelle syödä".
43: Mutta hänen palvelijansa sanoi: "Kuinka minä voin tarjota siitä sadalle miehelle?" Hän sanoi: "Anna väelle syödä; sillä näin sanoo Herra: He syövät, ja jää tähteeksikin".
44: Ja hän tarjosi heille; ja he söivät, ja jäi tähteeksikin, Herran sanan mukaan.