|
1917
1: Och David talade till HERREN denna sångs ord, när HERREN hade räddat honom från alla hans fienders hand och från Sauls hand.
2: Han sade: HERRE, du mitt bergfäste, min borg och min räddare,
3: Gud, du min klippa, till vilken jag tager min tillflykt, min sköld och min frälsnings horn, mitt värn och min tillflykt, min frälsare, du som frälsar mig från våldet!
4: HERREN, den högtlovade, åkallar jag, och från mina fiender bliver jag frälst.
5: Ty dödens bränningar omvärvde mig, fördärvets strömmar förskräckte mig,
6: dödsrikets band omslöto mig, dödens snaror föllo över mig.
7: Men jag åkallade HERREN i min nöd, ja, jag gick med min åkallan till min Gud. Och han hörde från sin himmelska boning min röst, och mitt rop kom till hans öron.
8: Då skalv jorden och bävade, himmelens grundvalar darrade; de skakades, ty hans vrede var upptänd.
9: Rök steg upp från hans näsa och förtärande eld från hans mun, eldsglöd ljungade från honom.
10: Och han sänkte himmelen och for ned och töcken var under hans fötter.
11: Han for på keruben och flög, han sågs komma på vindens vingar
12: Och han gjorde mörker till en hydda som omslöt honom: vattenhopar, tjocka moln.
13: Ur glansen framför honom ljungade eldsglöd.
14: HERREN dundrade från himmelen den Högste lät höra sin röst.
15: Han sköt pilar och förskingrade dem, ljungeld och förvirrade dem.
16: Havets bäddar kommo i dagen, jordens grundvalar blottades, för HERRENS näpst, för hans vredes stormvind.
17: Han räckte ut sin hand från höjden och fattade mig, han drog mig upp ur de stora vattnen.
18: Han räddade mig från min starke fiende, från mina ovänner, ty de voro mig övermäktiga.
19: De överföllo mig på min olyckas dag, men HERREN blev mitt stöd.
20: Han förde mig ut på rymlig plats han räddade mig, ty han hade behag till mig.
21: HERREN lönar mig efter min rättfärdighet; efter mina händers renhet vedergäller han mig.
22: Ty jag höll mig på HERRENS vägar och avföll icke från min Gud i ogudaktighet;
23: nej, alla hans rätter hade jag för ögonen, och från hans stadgar vek jag icke av.
24: Så var jag ostrafflig för honom och tog mig till vara för missgärning.
25: Därför vedergällde mig HERREN efter min rättfärdighet, efter min renhet inför hans ögon.
26: Mot den fromme bevisar du dig from, mot en ostrafflig hjälte bevisar du dig ostrafflig.
27: Mot den rene bevisar du dig ren, men mot den vrånge bevisar du dig avog.
28: och du frälsar ett betryckt folk, men dina ögon äro emot de stolta, till att ödmjuka dem.
29: Ja, du, HERRE, är min lampa; ty HERREN gör mitt mörker ljust.
30: Ja, med dig kan jag nedslå härskaror, med min Gud stormar jag murar.
31: Guds väg är ostrafflig, HERRENS tal är luttrat. En sköld är han för alla som taga sin tillflykt till honom.
32: Ty vem är Gud förutom HERREN, och vem är en klippa förutom vår Gud?
33: Gud, du som var mitt starka värn och ledde den ostrafflige på hans väg,
34: du som gjorde hans fötter såsom hindens och ställde mig på mina höjder,
35: du som lärde mina händer att strida och mina armar att spänna kopparbågen!
36: Du gav mig din frälsnings sköld och din bönhörelse gjorde mig stor,
37: du skaffade rum för mina steg, där jag gick, och mina fötter vacklade icke.
38: Jag förföljde mina fiender och förgjorde dem; jag vände icke tillbaka, förrän jag hade gjort ände på dem.
39: Ja, jag gjorde ände på dem och slog dem, så att de icke mer reste sig; de föllo under mina fötter.
40: Du omgjordade mig med kraft till striden, du böjde mina motståndare under mig.
41: Mina fiender drev du på flykten för mig, dem som hatade mig förgjorde jag.
42: De sågo sig omkring, men det fanns ingen som frälste; efter HERREN, men han svarade dem icke.
43: Och jag stötte dem sönder till stoft på jorden, jag krossade och förtrampade dem såsom orenlighet på gatan.
44: Du räddade mig ur mitt folks strider, du bevarade mig till ett huvud över hedningar; folkslag som jag ej kände blevo mina tjänare.
45: Främlingar visade mig underdånighet; vid blotta ryktet hörsammade de mig.
46: Ja, främlingarnas mod vissnade bort; de omgjordade sig och övergåvo sina borgar.
47: HERREN lever! Lovad vare min klippa, upphöjd vare Gud, min frälsnings klippa!
48: Gud, som har givit mig hämnd och lagt folken under mig;
49: du som har fört mig ut från mina fiender och upphöjt mig över mina motståndare, räddat mig från våldets man!
50: Fördenskull vill jag tacka dig, HERRE, bland hedningarna, och lovsjunga ditt namn.
51: Ty du giver din konung stor seger och gör nåd mot din smorde, mot David och hans säd till evig tid.
|
KJV
1: And David spake unto the LORD the words of this song in the day that the LORD had delivered him out of the hand of all his enemies, and out of the hand of Saul:
2: And he said, The LORD is my rock, and my fortress, and my deliverer;
3: The God of my rock; in him will I trust: he is my shield, and the horn of my salvation, my high tower, and my refuge, my saviour; thou savest me from violence.
4: I will call on the LORD, who is worthy to be praised: so shall I be saved from mine enemies.
5: When the waves of death compassed me, the floods of ungodly men made me afraid;
6: The sorrows of hell compassed me about; the snares of death prevented me;
7: In my distress I called upon the LORD, and cried to my God: and he did hear my voice out of his temple, and my cry did enter into his ears.
8: Then the earth shook and trembled; the foundations of heaven moved and shook, because he was wroth.
9: There went up a smoke out of his nostrils, and fire out of his mouth devoured: coals were kindled by it.
10: He bowed the heavens also, and came down; and darkness was under his feet.
11: And he rode upon a cherub, and did fly: and he was seen upon the wings of the wind.
12: And he made darkness pavilions round about him, dark waters, and thick clouds of the skies.
13: Through the brightness before him were coals of fire kindled.
14: The LORD thundered from heaven, and the most High uttered his voice.
15: And he sent out arrows, and scattered them; lightning, and discomfited them.
16: And the channels of the sea appeared, the foundations of the world were discovered, at the rebuking of the LORD, at the blast of the breath of his nostrils.
17: He sent from above, he took me; he drew me out of many waters;
18: He delivered me from my strong enemy, and from them that hated me: for they were too strong for me.
19: They prevented me in the day of my calamity: but the LORD was my stay.
20: He brought me forth also into a large place: he delivered me, because he delighted in me.
21: The LORD rewarded me according to my righteousness: according to the cleanness of my hands hath he recompensed me.
22: For I have kept the ways of the LORD, and have not wickedly departed from my God.
23: For all his judgments were before me: and as for his statutes, I did not depart from them.
24: I was also upright before him, and have kept myself from mine iniquity.
25: Therefore the LORD hath recompensed me according to my righteousness; according to my cleanness in his eye sight.
26: With the merciful thou wilt shew thyself merciful, and with the upright man thou wilt shew thyself upright.
27: With the pure thou wilt shew thyself pure; and with the froward thou wilt shew thyself unsavoury.
28: And the afflicted people thou wilt save: but thine eyes are upon the haughty, that thou mayest bring them down.
29: For thou art my lamp, O LORD: and the LORD will lighten my darkness.
30: For by thee I have run through a troop: by my God have I leaped over a wall.
31: As for God, his way is perfect; the word of the LORD is tried: he is a buckler to all them that trust in him.
32: For who is God, save the LORD? and who is a rock, save our God?
33: God is my strength and power: and he maketh my way perfect.
34: He maketh my feet like hinds' feet: and setteth me upon my high places.
35: He teacheth my hands to war; so that a bow of steel is broken by mine arms.
36: Thou hast also given me the shield of thy salvation: and thy gentleness hath made me great.
37: Thou hast enlarged my steps under me; so that my feet did not slip.
38: I have pursued mine enemies, and destroyed them; and turned not again until I had consumed them.
39: And I have consumed them, and wounded them, that they could not arise: yea, they are fallen under my feet.
40: For thou hast girded me with strength to battle: them that rose up against me hast thou subdued under me.
41: Thou hast also given me the necks of mine enemies, that I might destroy them that hate me.
42: They looked, but there was none to save; even unto the LORD, but he answered them not.
43: Then did I beat them as small as the dust of the earth, I did stamp them as the mire of the street, and did spread them abroad.
44: Thou also hast delivered me from the strivings of my people, thou hast kept me to be head of the heathen: a people which I knew not shall serve me.
45: Strangers shall submit themselves unto me: as soon as they hear, they shall be obedient unto me.
46: Strangers shall fade away, and they shall be afraid out of their close places.
47: The LORD liveth; and blessed be my rock; and exalted be the God of the rock of my salvation.
48: It is God that avengeth me, and that bringeth down the people under me,
49: And that bringeth me forth from mine enemies: thou also hast lifted me up on high above them that rose up against me: thou hast delivered me from the violent man.
50: Therefore I will give thanks unto thee, O LORD, among the heathen, and I will sing praises unto thy name.
51: He is the tower of salvation for his king: and sheweth mercy to his anointed, unto David, and to his seed for evermore.
|
PR33.38
1: Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
2: "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
3: Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
4: `Ylistetty olkoon Herra` - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
5: Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
6: Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.
7: Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
8: Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
9: Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
10: Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
11: Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
12: Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
13: Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
14: Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
15: Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
16: Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
17: Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
18: Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
19: He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
20: Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
21: Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
22: Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
23: Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
24: Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
25: Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
26: Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
27: puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
28: Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
29: Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
30: Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
31: Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
32: Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
33: se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
34: tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
35: joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
36: Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
37: Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
38: Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
39: Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
40: Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
41: Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
42: He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
43: Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
44: Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
45: Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
46: Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
47: Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
48: Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
49: sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
50: Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
51: sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
|
