Sef 2:15
Från Rilpedia
Version från den 1 mars 2006 kl. 19.01 av Rilbot (Diskussion)
« Vers | « Kapitel |
|
|
Kapitel » | Vers » |
1917
15: Så skall det gå den glada staden, som satt så trygg, och som sade i sitt hjärta: "Jag och ingen annan!" Huru har den icke blivit en ödemark, en lägerstad för vilda djur! Alla som gå där fram skola vissla åt den och slå ihop händerna. |
KJV
15: This is the rejoicing city that dwelt carelessly, that said in her heart, I am, and there is none beside me: how is she become a desolation, a place for beasts to lie down in! every one that passeth by her shall hiss, and wag his hand. |
PR33-38
15: Tämä oli se riemuisa kaupunki, joka asui turvallisena, joka sanoi sydämessään: "Minä, eikä ketään muuta!" Kuinka autioksi se on tullut, villieläinten makuusijaksi! Jokainen, joka käy siitä ohitse, viheltää ja huiskuttaa kättä. |
| Redigera kommentar | | |