Luk 23

2: Där begynte de anklaga honom och sade: "Vi hava funnit att denne man förleder vårt folk och vill förhindra att man giver kejsaren skatt, och att han säger sig vara Messias, en konung."
3: Då frågade Pilatus honom och sade: Är du judarnas konung?" Han svarade honom och sade: "Du säger det själv."
4: Men Pilatus sade till översteprästerna och till folket: "Jag finner intet brottsligt hos denne man."
5: Då blevo de ännu ivrigare och sade: "Han uppviglar med sin lära folket i hela Judeen, allt ifrån Galileen och ända hit."
6: När Pilatus hörde detta, frågade han om mannen var från Galileen.
7: Och då han fick veta att han var från det land som lydde under Herodes' välde, sände han honom bort till Herodes, som under dessa dalar också var i Jerusalem.
8: När Herodes fick se Jesus, blev han mycket glad, ty han hade sedan lång tid velat se honom; han hade nämligen hört talas om honom, och han hoppades nu att få se honom göra något tecken.
9: Men fastän han ställde ganska många frågor på Jesus, svarade denne honom intet.
10: Och översteprästerna och de skriftlärde stodo där och anklagade honom häftigt.
11: Men Herodes och hans krigsfolk bemötte honom med förakt och begabbade honom; och sedan de hade satt på honom en lysande klädnad, sände de honom tillbaka till Pilatus.
12: Och Herodes och Pilatus blevo den dagen vänner med varandra; Förut hade nämligen dem emellan rått ovänskap.
13: Sedan kallade Pilatus tillhopa översteprästerna och rådsherrarna och folket
14: och sade till dem: "I haven fört till mig denne man och sagt att han förleder folket; och jag har nu i eder närvaro anställt rannsakning med honom, men icke funnit honom skyldig till något av det som I anklagen honom för.
15: Och ej heller Herodes har funnit honom skyldig; han har ju sänt honom tillbaka till oss. I sen alltså att denne icke har gjort något som förtjänar döden.
16: Därför vill jag giva honom lös, medan jag har tuktat honom."
17: Men han var tvungen att giva dem en fånge lös vid högtiden.
18: Då skriade hela hopen och sade: "Hav bort denne, och giv oss Barabbas lös."
19: (Denne man hade blivit kastad i fängelse på grund av ett upplopp, som hade ägt rum i staden, och för ett dråps skull.)
20: Åter talade Pilatus till dem, ty han önskade att kunna giva Jesus lös.
21: Men de ropade emot honom: "Korsfäst, korsfäst honom!"
22: Då talade han till dem för tredje gången och frågade: "Vad ont har denne då gjort? Jag har icke funnit honom skyldig till något som förtjänar döden Därför vill jag giva honom lös, sedan jag har tuktat honom."
23: Men de lågo över honom med höga rop och begärde att han skulle låta korsfästa honom; och deras rop blevo honom övermäktiga.
24: Då dömde Pilatus att så skulle ske, som de begärde.
25: Och han lösgav den man de begärde, den som hade blivit kastad i fängelse för upplopp och dråp; men Jesus utlämnade han, för att med honom skulle ske efter deras vilja.
26: När de sedan förde bort honom, fingo de fatt en man, Simon från Cyrene, som kom utifrån marken; på honom lade de korset, för att han skulle bära det efter Jesus.
27: Men en stor hop folk följde med honom, bland dem också kvinnor som jämrade sig och gräto över honom.
28: Då vände Jesus sig om till dem och sade: "I Jerusalems döttrar, gråten icke över mig, utan gråten över eder själva och över edra barn.
29: Ty se, den tid skall komma, då man skall säga: 'Saliga äro de ofruktsamma, de moderliv som icke hava fött barn, och de bröst som icke hava givit di.'
30: Då skall man begynna säga till: bergen: 'Fallen över oss', och till höjderna: 'Skylen oss.'
31: Ty om han gör så med det friska trädet, vad skall icke då ske med det torra!"
32: Jämväl två andra, två ogärningsmän, fördes ut för att avlivas tillika med honom.
33: Och när de hade kommit till den plats som kallades "Huvudskallen" korsfäste de honom där, så ock ogärningsmännen, den ene på högra sidan och den andre på vänstra.
34: Men Jesus sade. "Fader, förlåt dem; ty de veta icke vad de göra. Och de delade hans kläder mellan sig och kastade lott om dem. -
35: Men folket stod och såg därpå. Och jämväl rådsherrarna drevo gäck med honom och sade: "Andra har han hjälpt; nu må han hjälpa sig själv, om han är Guds Smorde, den utvalde."
36: Också krigsmännen gingo fram och begabbade honom och räckte honom ättikvin
37: och sade: "Är du judarnas konung, så hjälp dig själv."
38: Men över honom hade man ock satt upp en överskrift: "Denne är judarnas konung."
39: Och en av de ogärningsmän som voro där upphängda smädade honom och sade: "Du är ju Messias; hjälp då dig själv och oss."
40: Då tillrättavisade honom den andre och svarade och sade: "Fruktar icke heller du Gud, du som är under samma dom?
41: Oss vederfares detta med all rätt, ty vi lida vad våra gärningar äro värda, men denne man har intet ont gjort."
42: Sedan sade han: "Jesus, tänk på mig, när du kommer i ditt rike."
43: Han svarade honom: "Sannerligen säger jag dig: I dag skall du vara med mig i paradiset."
44: Det var nu omkring sjätte timmen; då kom över hela landet ett mörker, som varade ända till nionde timmen,
45: i det att solen miste sitt sken. Och förlåten i templet rämnade mitt itu.
46: Och Jesus ropade med hög röst och sade: "Fader, i dina händer befaller jag min ande." Och när han hade sagt detta, gav han upp andan.
47: Men när hövitsmannen såg vad som skedde, prisade han Gud och sade: "Så var då denne verkligen en rättfärdig man!"
48: Och när allt folket, de som hade kommit tillsammans för att se härpå, sågo vad som skedde, slogo de sig för bröstet och vände hem igen.
49: Men alla hans vänner stodo på avstånd och sågo detta, bland dem också några kvinnor, de som hade följt med honom från Galileen.
50: Nu var där en rådsherre, vi namn Josef, en god och rättfärdig man,
51: som icke hade samtyckt till deras rådslag och gärning. Han var från Arimatea, en stad i Judeen; och han väntade på Guds rike.
52: Denne gick till Pilatus och utbad sig att få Jesu kropp.
53: Och han tog ned den och svepte den i en linneduk. Sedan lade han den i en grav som var uthuggen i klippan, och där ännu ingen hade varit lagd.
54: Det var då tillredelsedag, och sabbatsdagen begynte ingå.
55: Och de kvinnor, som med honom hade kommit från Galileen, följde efter och sågo graven och sågo huru hans kropp lades ned däri.
56: Sedan vände de hem igen och redde till välluktande kryddor och smörjelse; men på sabbaten voro de stilla, efter lagens bud.

 

2: And they began to accuse him, saying, We found this fellow perverting the nation, and forbidding to give tribute to Caesar, saying that he himself is Christ a King.
3: And Pilate asked him, saying, Art thou the King of the Jews? And he answered him and said, Thou sayest it.
4: Then said Pilate to the chief priests and to the people, I find no fault in this man.
5: And they were the more fierce, saying, He stirreth up the people, teaching throughout all Jewry, beginning from Galilee to this place.
6: When Pilate heard of Galilee, he asked whether the man were a Galilaean.
7: And as soon as he knew that he belonged unto Herod's jurisdiction, he sent him to Herod, who himself also was at Jerusalem at that time.
8: And when Herod saw Jesus, he was exceeding glad: for he was desirous to see him of a long season, because he had heard many things of him; and he hoped to have seen some miracle done by him.
9: Then he questioned with him in many words; but he answered him nothing.
10: And the chief priests and scribes stood and vehemently accused him.
11: And Herod with his men of war set him at nought, and mocked him, and arrayed him in a gorgeous robe, and sent him again to Pilate.
12: And the same day Pilate and Herod were made friends together: for before they were at enmity between themselves.
13: And Pilate, when he had called together the chief priests and the rulers and the people,
14: Said unto them, Ye have brought this man unto me, as one that perverteth the people: and, behold, I, having examined him before you, have found no fault in this man touching those things whereof ye accuse him:
15: No, nor yet Herod: for I sent you to him; and, lo, nothing worthy of death is done unto him.
16: I will therefore chastise him, and release him.
17: (For of necessity he must release one unto them at the feast.)
18: And they cried out all at once, saying, Away with this man, and release unto us Barabbas:
19: (Who for a certain sedition made in the city, and for murder, was cast into prison.)
20: Pilate therefore, willing to release Jesus, spake again to them.
21: But they cried, saying, Crucify him, crucify him.
22: And he said unto them the third time, Why, what evil hath he done? I have found no cause of death in him: I will therefore chastise him, and let him go.
23: And they were instant with loud voices, requiring that he might be crucified. And the voices of them and of the chief priests prevailed.
24: And Pilate gave sentence that it should be as they required.
25: And he released unto them him that for sedition and murder was cast into prison, whom they had desired; but he delivered Jesus to their will.
26: And as they led him away, they laid hold upon one Simon, a Cyrenian, coming out of the country, and on him they laid the cross, that he might bear it after Jesus.
27: And there followed him a great company of people, and of women, which also bewailed and lamented him.
28: But Jesus turning unto them said, Daughters of Jerusalem, weep not for me, but weep for yourselves, and for your children.
29: For, behold, the days are coming, in the which they shall say, Blessed are the barren, and the wombs that never bare, and the paps which never gave suck.
30: Then shall they begin to say to the mountains, Fall on us; and to the hills, Cover us.
31: For if they do these things in a green tree, what shall be done in the dry?
32: And there were also two other, malefactors, led with him to be put to death.
33: And when they were come to the place, which is called Calvary, there they crucified him, and the malefactors, one on the right hand, and the other on the left.
34: Then said Jesus, Father, forgive them; for they know not what they do. And they parted his raiment, and cast lots.
35: And the people stood beholding. And the rulers also with them derided him, saying, He saved others; let him save himself, if he be Christ, the chosen of God.
36: And the soldiers also mocked him, coming to him, and offering him vinegar,
37: And saying, If thou be the king of the Jews, save thyself.
38: And a superscription also was written over him in letters of Greek, and Latin, and Hebrew, THIS IS THE KING OF THE JEWS.
39: And one of the malefactors which were hanged railed on him, saying, If thou be Christ, save thyself and us.
40: But the other answering rebuked him, saying, Dost not thou fear God, seeing thou art in the same condemnation?
41: And we indeed justly; for we receive the due reward of our deeds: but this man hath done nothing amiss.
42: And he said unto Jesus, Lord, remember me when thou comest into thy kingdom.
43: And Jesus said unto him, Verily I say unto thee, To day shalt thou be with me in paradise.
44: And it was about the sixth hour, and there was a darkness over all the earth until the ninth hour.
45: And the sun was darkened, and the veil of the temple was rent in the midst.
46: And when Jesus had cried with a loud voice, he said, Father, into thy hands I commend my spirit: and having said thus, he gave up the ghost.
47: Now when the centurion saw what was done, he glorified God, saying, Certainly this was a righteous man.
48: And all the people that came together to that sight, beholding the things which were done, smote their breasts, and returned.
49: And all his acquaintance, and the women that followed him from Galilee, stood afar off, beholding these things.
50: And, behold, there was a man named Joseph, a counsellor; and he was a good man, and a just:
51: (The same had not consented to the counsel and deed of them;) he was of Arimathaea, a city of the Jews: who also himself waited for the kingdom of God.
52: This man went unto Pilate, and begged the body of Jesus.
53: And he took it down, and wrapped it in linen, and laid it in a sepulchre that was hewn in stone, wherein never man before was laid.
54: And that day was the preparation, and the sabbath drew on.
55: And the women also, which came with him from Galilee, followed after, and beheld the sepulchre, and how his body was laid.
56: And they returned, and prepared spices and ointments; and rested the sabbath day according to the commandment.

 

2: Ja he alkoivat syyttää häntä sanoen: "Tämän me olemme havainneet villitsevän kansaamme, kieltävän antamasta veroja keisarille ja sanovan itseään Kristukseksi, kuninkaaksi".
3: Niin Pilatus kysyi häneltä sanoen: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Hän vastasi hänelle ja sanoi: "Sinäpä sen sanot".
4: Pilatus sanoi ylipapeille ja kansalle: "En minä löydä mitään syytä tässä miehessä".
5: Mutta he ahdistivat yhä enemmän ja sanoivat: "Hän yllyttää kansaa opettaen kaikkialla Juudeassa, Galileasta alkaen tänne asti".
6: Mutta kun Pilatus sen kuuli, kysyi hän, oliko mies galilealainen.
7: Ja saatuaan tietää hänen olevan Herodeksen hallintoalueelta hän lähetti hänet Herodeksen eteen, joka hänkin niinä päivinä oli Jerusalemissa.
8: Kun Herodes näki Jeesuksen, ihastui hän suuresti; sillä hän oli jo kauan aikaa halunnut nähdä häntä, koska oli kuullut hänestä, ja hän toivoi saavansa nähdä häneltä jonkin ihmeen.
9: Ja hän teki Jeesukselle monia kysymyksiä; mutta tämä ei vastannut hänelle mitään.
10: Ja ylipapit ja kirjanoppineet seisoivat siinä ja syyttivät häntä kiivaasti.
11: Mutta Herodes joukkoineen kohteli häntä halveksivasti ja pilkkasi häntä; ja puetettuaan hänet loistavaan pukuun hän lähetti hänet takaisin Pilatuksen eteen.
12: Ja Herodes ja Pilatus tulivat sinä päivänä ystäviksi keskenään; he olivat näet ennen olleet toistensa vihamiehiä.
13: Niin Pilatus kutsui kokoon ylipapit ja hallitusmiehet ja kansan
14: ja sanoi heille: "Te olette tuoneet minulle tämän miehen kansan yllyttäjänä; ja katso, minä olen teidän läsnäollessanne häntä tutkinut enkä ole havainnut tätä miestä syylliseksi mihinkään, mistä te häntä syytätte,
15: eikä Herodeskaan, sillä hän lähetti hänet takaisin meille. Ja katso, hän ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsee kuoleman.
16: Kuritettuani häntä minä siis hänet päästän."
PR33-38:Luk 23:17
18: Niin he huusivat kaikki yhdessä, sanoen: "Vie pois tämä, mutta päästä meille Barabbas!"
19: Tämä oli heitetty vankeuteen kaupungissa tehdystä kapinasta sekä murhasta.
20: Niin Pilatus taas puhui heille, koska hän tahtoi päästää Jeesuksen irti.
21: Mutta he huusivat vastaan ja sanoivat: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse hänet!"
22: Niin hän puhui heille kolmannen kerran: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? En ole havainnut hänessä mitään, mistä hän ansaitsisi kuoleman. Kuritettuani häntä minä siis hänet päästän."
23: Mutta he ahdistivat häntä suurilla huudoilla, vaatien Jeesusta ristiinnaulittavaksi; ja heidän huutonsa pääsivät voitolle.
24: Niin Pilatus tuomitsi heidän vaatimuksensa täytettäväksi.
25: Ja hän päästi irti sen, joka kapinasta ja murhasta oli vankeuteen heitetty ja jota he vaativat, mutta Jeesuksen hän antoi alttiiksi heidän mielivallallensa.
26: Ja viedessään häntä pois he saivat käsiinsä Simonin, erään kyreneläisen, joka tuli vainiolta; ja hänen olalleen he panivat ristin kannettavaksi Jeesuksen jäljessä.
27: Ja häntä seurasi suuri joukko kansaa, myös naisia, jotka valittivat ja itkivät häntä.
28: Niin Jeesus kääntyi heihin ja sanoi: "Jerusalemin tyttäret, älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne.
29: Sillä katso, päivät tulevat, jolloin sanotaan: 'Autuaita ovat hedelmättömät ja ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole imettäneet'.
30: Silloin ruvetaan sanomaan vuorille: 'Langetkaa meidän päällemme', ja kukkuloille: 'Peittäkää meidät'.
31: Sillä jos tämä tehdään tuoreelle puulle, mitä sitten kuivalle tapahtuu?"
32: Myös kaksi muuta, kaksi pahantekijää, vietiin hänen kanssaan surmattaviksi.
33: Ja kun saavuttiin paikalle, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi, niin siellä he ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle.
34: Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät". Ja he jakoivat keskenään hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa.
35: Ja kansa seisoi ja katseli. Ja hallitusmiehetkin ivasivat häntä ja sanoivat: "Muita hän on auttanut; auttakoon itseänsä, jos hän on Jumalan Kristus, se valittu".
36: Myös sotamiehet pilkkasivat häntä, menivät hänen luoksensa ja tarjosivat hänelle hapanviiniä
37: ja sanoivat: "Jos sinä olet juutalaisten kuningas, niin auta itseäsi".
38: Oli myös hänen päänsä päällä kirjoitus: "Tämä on juutalaisten kuningas".
39: Niin toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: "Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä."
40: Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: "Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen?
41: Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt."
42: Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi".
43: Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa."
44: Ja oli jo noin kuudes hetki. Niin yli kaiken maan tuli pimeys, jota kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen,
45: sillä aurinko oli pimentynyt. Ja temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia.
46: Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni". Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä.
47: Mutta kun sadanpäämies näki, mitä tapahtui, kunnioitti hän Jumalaa ja sanoi: "Totisesti, tämä oli vanhurskas mies".
48: Ja kun kaikki kansa, ne, jotka olivat kokoontuneet tätä katselemaan, näkivät, mitä tapahtui, löivät he rintoihinsa ja palasivat kukin kotiinsa.
49: Mutta kaikki hänen tuttavansa seisoivat taampana, myöskin naiset, jotka olivat seuranneet häntä Galileasta, ja katselivat tätä.
50: Ja katso, oli neuvoston jäsen, nimeltä Joosef, hyvä ja hurskas mies, joka ei ollut suostunut heidän neuvoonsa ja tekoonsa.
51: Tämä oli kotoisin juutalaisten kaupungista Arimatiasta, ja hän odotti Jumalan valtakuntaa.
52: Hän meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista.
53: Ja otettuaan sen alas hän kääri sen liinavaatteeseen. Ja hän pani hänet hautaan, joka oli hakattu kallioon ja johon ei oltu vielä ketään pantu.
54: Ja silloin oli valmistuspäivä, ja sapatti oli alkamaisillaan.
55: Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin.
56: Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan.