Luk 10

2: "Skörden är mycken, men arbetarna äro få. Bedjen fördenskull skördens Herre att han sänder ut arbetare till sin skörd.
3: Gån åstad. Se, jag sänder eder såsom lamm mitt in ibland ulvar.
4: Bären ingen penningpung, ingen ränsel, inga skor, och hälsen icke på någon under vägen.
5: Men när I kommen in i något hus, så sägen först: 'Frid vare över detta hus.'
6: Om då någon finnes därinne, som är frid värd, så skall den frid I tillönsken vila över honom; varom icke, så skall den vända tillbaka över eder själva.
7: Och stannen kvar i det huset, och äten och dricken vad de hava att giva, ty arbetaren är värd sin lön. Gån icke ur hus i hus.
8: Och när I kommen in i någon stad där man tager emot eder, så äten vad som sättes fram åt eder,
9: och boten de sjuka som finnas där, och sägen till dem: 'Guds rike är eder nära.'
10: Men när I kommen in i någon stad där man icke tager emot eder, så gån ut på dess gator och sägen:
11: 'Till och med det stoft som låder vid våra fötter ifrån eder stad skaka vi av oss åt eder. Men det mån I veta, att Guds rike är nära.'
12: Jag säger eder att det för Sodom skall på 'den dagen' bliva drägligare än för den staden.
13: Ve dig, Korasin! Ve dig, Betsaida! Ty om de kraftgärningar som äro gjorda i eder hade blivit gjorda i Tyrus och Sidon, så skulle de för länge sedan hava suttit i säck och aska och gjort bättring.
14: Men också skall det vid domen bliva drägligare för Tyrus och Sidon än för eder.
15: Och du. Kapernaum, skall väl du bliva upphöjt till himmelen? Nej, ned till dödsriket måste du fara. -
16: Den som hör eder, han hör mig, och den som förkastar eder, han förkastar mig; men den som förkastar mig, han förkastar honom som har sänt mig."
17: Och de sjuttiotvå kommo tillbaka, uppfyllda av glädje, och sade: "Herre, också de onda andarna äro oss underdåniga genom ditt namn."
18: Då sade han till dem: "Jag såg Satan falla ned från himmelen såsom en ljungeld.
19: Se, jag har givit eder makt att trampa på ormar och skorpioner och att förtrampa all ovännens härsmakt, och han skall icke kunna göra eder någon skada.
20: Dock, glädjens icke över att änglarna äro eder underdåniga, utan glädjens över att edra namn äro skrivna i himmelen."
21: I samma stund uppfylldes han av fröjd genom den helige Ande och sade: "Jag prisar dig, Fader, du himmelens och jordens Herre, för att du väl har dolt detta för de visa och kloka, men uppenbarat det för de enfaldiga. Ja, Fader; så har ju varit ditt behag.
22: Allt har av min Fader blivit för trott åt mig. Och ingen känner vem Sonen är utom Fadern, ej heller vem Fadern är, utom Sonen och den för vilken Sonen vill göra honom känd."
23: Sedan vände han sig till lärjungarna, när han var allena med dem och sade: "Saliga äro de ögon som se det I sen.
24: Ty jag säger eder: Många profeter och konungar ville se det som I sen men fingo dock icke se det, och höra det som I hören, men fingo dock icke höra det."
25: Men en lagklok stod upp och ville snärja honom och sade: "Mästare, vad skall jag göra för att få evigt liv till arvedel?"
26: Då sade han till honom: "Vad är skrivet i lagen? Huru läser du?"
27: Han svarade och sade: "'Du skall älska Herren, din Gud, av allt ditt hjärta och av all din själ och av all din kraft och av allt ditt förstånd och din nästa såsom dig själv.'"
28: Han sade till honom: "Rätt svarade du. Gör det, så får du leva,
29: Då ville han rättfärdiga sig och sade till Jesus: "Vilken är då min nästa?"
30: Jesus svarade och sade: "En man begav sig från Jerusalem ned till Jeriko, men råkade ut för rövare, som togo ifrån honom hans kläder och därtill slogo honom; därefter gingo de sin väg och läto honom ligga där halvdöd.
31: Så hände sig att en präst färdades samma väg; och när han fick se honom, gick han förbi.
32: Likaledes ock en levit: när denne kom till det stället och fick se honom, gick han förbi.
33: Men en samarit, som färdades samma väg, kom också dit där han låg; och när denne fick se honom, ömkade han sig över honom
34: och gick fram till honom och göt olja och vin i hans sår och förband dem. Sedan lyfte han upp honom på sin åsna och förde honom till ett härbärge och skötte honom.
35: Morgonen därefter tog han fram två silverpenningar och gav dem åt värden och sade: 'Sköt honom och vad du mer kostar på honom skall jag betala dig, när jag kommer tillbaka.' -
36: Vilken av dessa tre synes dig nu hava visat sig vara den mannens nästa, som hade fallit i rövarhänder?"
37: Han svarade: "Den som bevisade honom barmhärtighet." Då sade Jesus till honom: "Gå du och gör sammalunda."
38: När de nu voro på vandring, gick han in i en by, och en kvinna, vid namn Marta, tog emot honom i sitt hus.
39: Och hon hade en syster, som hette Maria; denna satte sig ned vid Herrens fötter och hörde på hans ord.
40: Men Marta var upptagen av mångahanda bestyr för att tjäna honom. Och hon gick fram och sade: "Herre, frågar du icke efter att min syster har lämnat alla bestyr åt mig allena? Säg nu till henne att hon hjälper mig."
41: Då svarade Herren och sade till henne: "Marta, Marta, du gör dig bekymmer och oro för mångahanda,
42: men allenast ett är nödvändigt. Maria har utvalt den goda delen, och den skall icke tagas ifrån henne."

 

2: Therefore said he unto them, The harvest truly is great, but the labourers are few: pray ye therefore the Lord of the harvest, that he would send forth labourers into his harvest.
3: Go your ways: behold, I send you forth as lambs among wolves.
4: Carry neither purse, nor scrip, nor shoes: and salute no man by the way.
5: And into whatsoever house ye enter, first say, Peace be to this house.
6: And if the son of peace be there, your peace shall rest upon it: if not, it shall turn to you again.
7: And in the same house remain, eating and drinking such things as they give: for the labourer is worthy of his hire. Go not from house to house.
8: And into whatsoever city ye enter, and they receive you, eat such things as are set before you:
9: And heal the sick that are therein, and say unto them, The kingdom of God is come nigh unto you.
10: But into whatsoever city ye enter, and they receive you not, go your ways out into the streets of the same, and say,
11: Even the very dust of your city, which cleaveth on us, we do wipe off against you: notwithstanding be ye sure of this, that the kingdom of God is come nigh unto you.
12: But I say unto you, that it shall be more tolerable in that day for Sodom, than for that city.
13: Woe unto thee, Chorazin! woe unto thee, Bethsaida! for if the mighty works had been done in Tyre and Sidon, which have been done in you, they had a great while ago repented, sitting in sackcloth and ashes.
14: But it shall be more tolerable for Tyre and Sidon at the judgment, than for you.
15: And thou, Capernaum, which art exalted to heaven, shalt be thrust down to hell.
16: He that heareth you heareth me; and he that despiseth you despiseth me; and he that despiseth me despiseth him that sent me.
17: And the seventy returned again with joy, saying, Lord, even the devils are subject unto us through thy name.
18: And he said unto them, I beheld Satan as lightning fall from heaven.
19: Behold, I give unto you power to tread on serpents and scorpions, and over all the power of the enemy: and nothing shall by any means hurt you.
20: Notwithstanding in this rejoice not, that the spirits are subject unto you; but rather rejoice, because your names are written in heaven.
21: In that hour Jesus rejoiced in spirit, and said, I thank thee, O Father, Lord of heaven and earth, that thou hast hid these things from the wise and prudent, and hast revealed them unto babes: even so, Father; for so it seemed good in thy sight.
22: All things are delivered to me of my Father: and no man knoweth who the Son is, but the Father; and who the Father is, but the Son, and he to whom the Son will reveal him.
23: And he turned him unto his disciples, and said privately, Blessed are the eyes which see the things that ye see:
24: For I tell you, that many prophets and kings have desired to see those things which ye see, and have not seen them; and to hear those things which ye hear, and have not heard them.
25: And, behold, a certain lawyer stood up, and tempted him, saying, Master, what shall I do to inherit eternal life?
26: He said unto him, What is written in the law? how readest thou?
27: And he answering said, Thou shalt love the Lord thy God with all thy heart, and with all thy soul, and with all thy strength, and with all thy mind; and thy neighbour as thyself.
28: And he said unto him, Thou hast answered right: this do, and thou shalt live.
29: But he, willing to justify himself, said unto Jesus, And who is my neighbour?
30: And Jesus answering said, A certain man went down from Jerusalem to Jericho, and fell among thieves, which stripped him of his raiment, and wounded him, and departed, leaving him half dead.
31: And by chance there came down a certain priest that way: and when he saw him, he passed by on the other side.
32: And likewise a Levite, when he was at the place, came and looked on him, and passed by on the other side.
33: But a certain Samaritan, as he journeyed, came where he was: and when he saw him, he had compassion on him,
34: And went to him, and bound up his wounds, pouring in oil and wine, and set him on his own beast, and brought him to an inn, and took care of him.
35: And on the morrow when he departed, he took out two pence, and gave them to the host, and said unto him, Take care of him; and whatsoever thou spendest more, when I come again, I will repay thee.
36: Which now of these three, thinkest thou, was neighbour unto him that fell among the thieves?
37: And he said, He that shewed mercy on him. Then said Jesus unto him, Go, and do thou likewise.
38: Now it came to pass, as they went, that he entered into a certain village: and a certain woman named Martha received him into her house.
39: And she had a sister called Mary, which also sat at Jesus' feet, and heard his word.
40: But Martha was cumbered about much serving, and came to him, and said, Lord, dost thou not care that my sister hath left me to serve alone? bid her therefore that she help me.
41: And Jesus answered and said unto her, Martha, Martha, thou art careful and troubled about many things:
42: But one thing is needful: and Mary hath chosen that good part, which shall not be taken away from her.

 

2: Ja hän sanoi heille: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.
3: Menkää; katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle.
4: Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua, älkää kenkiä, älkääkä tervehtikö ketään tiellä.
5: Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: 'Rauha tälle talolle!'
6: Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä; mutta jos ei ole, niin se palajaa teille.
7: Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa, mitä heillä on tarjota, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon.
8: Ja mihin kaupunkiin te tulettekin, missä teidät otetaan vastaan, syökää, mitä eteenne pannaan,
9: ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: 'Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle'.
10: Mutta kun tulette kaupunkiin, jossa teitä ei oteta vastaan, niin menkää sen kaduille ja sanokaa:
11: 'Tomunkin, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut, me pudistamme teille takaisin; mutta se tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle'.
12: Minä sanon teille: Sodoman on oleva sinä päivänä helpompi kuin sen kaupungin.
13: Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka teissä ovat tapahtuneet, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa istuen tehneet parannuksen.
14: Mutta Tyyron ja Siidonin on oleva tuomiolla helpompi kuin teidän.
15: Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas.
16: Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt."
17: Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ja sanoivat: "Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden".
18: Silloin hän sanoi heille: "Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman.
19: Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava.
20: Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."
21: Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.
22: Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa."
23: Ja hän kääntyi opetuslapsiinsa erikseen ja sanoi: "Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette.
24: Sillä minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet."
25: Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"
26: Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?"
27: Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
28: Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää".
29: Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
30: Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.
31: Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.
32: Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.
33: Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.
34: Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.
35: Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'.
36: Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?"
37: Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin".
38: Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa.
39: Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa.
40: Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: "Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi."
41: Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet,
42: mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."