|
1917
1: Tacken HERREN, ty han är god, ty hans nåd varar evinnerligen.
2: Så säge HERRENS förlossade, de som han har förlossat ur nöden,
3: de som han har församlat ifrån länderna, från öster och från väster, från norr och från havssidan.
4: De irrade omkring i öknen på öde stigar, de funno ingen stad där de kunde bo;
5: de hungrade och törstade, deras själ försmäktade i dem.
6: Men de ropade till HERREN i sin nöd, och han räddade dem ur deras trångmål.
7: Och han ledde dem på en rätt väg, så att de kommo till en stad där de kunde bo.
8: De må tacka HERREN för hans nåd och för hans under med människors barn,
9: att han mättade den försmäktande själen och uppfyllde den hungrande själen med sitt goda.
10: De sutto i mörker och dödsskugga, fångna i elände och järnbojor,
11: därför att de hade varit gensträviga mot Guds ord och hade föraktat den Högstes råd.
12: Han kuvade deras hjärtan med olycka; de kommo på fall och hade ingen hjälpare.
13: Men de ropade till HERREN i sin nöd, och han frälste dem ur deras trångmål;
14: han förde dem ut ur mörkret och dödsskuggan, och deras bojor slet han sönder.
15: De må tacka HERREN för hans nåd och för hans under med människors barn,
16: att han krossade kopparportarna och bröt sönder järnbommarna.
17: De voro oförnuftiga, ty de vandrade i överträdelse, och blevo nu plågade för sina missgärningars skull;
18: deras själ vämjdes vid all mat, och de voro nära dödens portar.
19: Men de ropade till HERREN i sin nöd, och han frälste dem ur deras trångmål.
20: Han sände sitt ord och botade dem och räddade dem från graven.
21: De må tacka HERREN för hans nåd och för hans under med människors barn;
22: de må offra lovets offer och förtälja hans verk med jubel.
23: De foro på havet med skepp och drevo sin handel på stora vatten;
24: där fingo de se HERRENS gärningar och hans under på havsdjupet.
25: Med sitt ord uppväckte han stormvinden, så att den hävde upp dess böljor.
26: De foro upp mot himmelen, ned i djupen; deras själ upplöstes av ångest.
27: De raglade och stapplade såsom druckna, och all deras vishet blev till intet.
28: Men de ropade till HERREN i sin nöd, och han förde dem ut ur deras trångmål.
29: Han förbytte stormen i lugn, så att böljorna omkring dem tystnade.
30: Och de blevo glada att det vart stilla, och han förde dem till den hamn dit de ville.
31: De må tacka HERREN för hans nåd och för hans under med människors barn;
32: de må upphöja honom i folkets församling och lova honom där de äldste sitta.
33: Han gjorde strömmar till öken, källsprång till torr mark,
34: bördigt land till salthed, för dess inbyggares ondskas skull.
35: Han gjorde öknen till en vattenrik sjö och torrt land till källsprång.
36: Och han lät de hungrande bo där, och de byggde en stad där de kunde bo.
37: De besådde åkrar och planterade vingårdar, som gåvo dem sin frukt i avkastning.
38: Han välsignade dem, och de förökades storligen, och deras boskapshjordar lät han icke förminskas.
39: Väl blevo de sedan ringa och nedböjda, i det olycka och bedrövelse tryckte dem,
40: men han som utgjuter förakt över furstar och låter dem irra omkring i väglösa ödemarker,
41: han upphöjde då den fattige ur eländet och lät släkterna växa till såsom fårhjordar.
42: De redliga se det och glädja sig, och all orättfärdighet måste tillsluta sin mun.
43: Den som är vis, han akte härpå och besinne HERRENS nådegärningar.
|
KJV
1: O give thanks unto the LORD, for he is good: for his mercy endureth for ever.
2: Let the redeemed of the LORD say so, whom he hath redeemed from the hand of the enemy;
3: And gathered them out of the lands, from the east, and from the west, from the north, and from the south.
4: They wandered in the wilderness in a solitary way; they found no city to dwell in.
5: Hungry and thirsty, their soul fainted in them.
6: Then they cried unto the LORD in their trouble, and he delivered them out of their distresses.
7: And he led them forth by the right way, that they might go to a city of habitation.
8: Oh that men would praise the LORD for his goodness, and for his wonderful works to the children of men!
9: For he satisfieth the longing soul, and filleth the hungry soul with goodness.
10: Such as sit in darkness and in the shadow of death, being bound in affliction and iron;
11: Because they rebelled against the words of God, and contemned the counsel of the most High:
12: Therefore he brought down their heart with labour; they fell down, and there was none to help.
13: Then they cried unto the LORD in their trouble, and he saved them out of their distresses.
14: He brought them out of darkness and the shadow of death, and brake their bands in sunder.
15: Oh that men would praise the LORD for his goodness, and for his wonderful works to the children of men!
16: For he hath broken the gates of brass, and cut the bars of iron in sunder.
17: Fools because of their transgression, and because of their iniquities, are afflicted.
18: Their soul abhorreth all manner of meat; and they draw near unto the gates of death.
19: Then they cry unto the LORD in their trouble, and he saveth them out of their distresses.
20: He sent his word, and healed them, and delivered them from their destructions.
21: Oh that men would praise the LORD for his goodness, and for his wonderful works to the children of men!
22: And let them sacrifice the sacrifices of thanksgiving, and declare his works with rejoicing.
23: They that go down to the sea in ships, that do business in great waters;
24: These see the works of the LORD, and his wonders in the deep.
25: For he commandeth, and raiseth the stormy wind, which lifteth up the waves thereof.
26: They mount up to the heaven, they go down again to the depths: their soul is melted because of trouble.
27: They reel to and fro, and stagger like a drunken man, and are at their wits' end.
28: Then they cry unto the LORD in their trouble, and he bringeth them out of their distresses.
29: He maketh the storm a calm, so that the waves thereof are still.
30: Then are they glad because they be quiet; so he bringeth them unto their desired haven.
31: Oh that men would praise the LORD for his goodness, and for his wonderful works to the children of men!
32: Let them exalt him also in the congregation of the people, and praise him in the assembly of the elders.
33: He turneth rivers into a wilderness, and the watersprings into dry ground;
34: A fruitful land into barrenness, for the wickedness of them that dwell therein.
35: He turneth the wilderness into a standing water, and dry ground into watersprings.
36: And there he maketh the hungry to dwell, that they may prepare a city for habitation;
37: And sow the fields, and plant vineyards, which may yield fruits of increase.
38: He blesseth them also, so that they are multiplied greatly; and suffereth not their cattle to decrease.
39: Again, they are minished and brought low through oppression, affliction, and sorrow.
40: He poureth contempt upon princes, and causeth them to wander in the wilderness, where there is no way.
41: Yet setteth he the poor on high from affliction, and maketh him families like a flock.
42: The righteous shall see it, and rejoice: and all iniquity shall stop her mouth.
43: Whoso is wise, and will observe these things, even they shall understand the lovingkindness of the LORD.
|
PR33.38
1: Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2: Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
3: ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
4: He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
5: Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
6: Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
7: Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
8: Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
9: Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
10: He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
11: koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
12: Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
13: Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
14: Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
15: Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
16: Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
17: He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
18: Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
19: Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
20: Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
21: Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
22: Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
23: He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
24: He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
25: Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
26: He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
27: He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
28: Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
29: Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
30: He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
31: Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
32: Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
33: Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34: hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
35: Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
36: Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
37: Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
38: Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
39: Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
40: niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
41: hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
42: Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
43: Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
|
